Toukokuun sateenkaari

Luin  HPY:n  blogista ehdotuksen kuvata joka kuukauden 30 päivänä jotain äiti-maan kunniaksi.

Kuin tilauksesta taivaalle ilmestyi sateenkaari. Pitihän siihen tilaisuuteen tarttua. Olkoon kuva toukokuun viimeisen päivän ylistys äiti-maalle, keväälle, Suomen puhtaalle luonnolle.
        
                                    *****************************************************

Kissan kertomaa

Olen naapurin kissa, utelias savolaiskissa. Tulin tutustumaan tähän kesänaapurien huusholliin kun huomasin, että ovi oli raollaan. Asukkaat olivat mennet laittamaan punaista venettään vesille ja unohtaneet oven auki. Sain kaikessa rauhassa tutkia paikkoja. Huomasin, että tietokone oli päällä, näppäimistö mukavan lämmin päiväunia varten. Herättyäni toimitin peseytymisohjelmani ja kone rekisteröi piippauksella kaikki liikkeeni. Ruudulle ilmestyi monta riviä erilaisia merkkejä. Tutkin hieman myös blogistania ja löysin sieltä jopa kissojenkin kirjoituksia. Päätin minäkin yrittää.
Kurkistin oven raosta kun talonväki lähti soutelemaan. Isäntä istahti perätuhdolle, vetäisi korvilleen emännän punaisen marjahatun. Emäntä tarttui airoihin ja tuumasi isännälle.
- Se on menoa nyt, pitelehän hatusta kiinni.
Niemen taakse kaislikkoon lipui vene. Veteen piirtyi vana ja pyörteet airojen painalluskohtiin. Pian järvi oli taas peilityyni. Oikea emäntäni tuli laiturille aurinkoa ottamaan. Istahdin hetkeksi hänen viereensä, jäimme kuuntelemaan järven yli kantautuvaa käen kukuntaa.
Soutelijait palasivat retkeltään ja jäivät juttelemaan oikean emäntäni kanssa. Olivat kierrelleet rantoja. Nähneet yhdellä laiturilla kauniin penkin, johon lokki oli tehnyt pesänsä. Yksi lokki oli pesässä munia hautomassa, toinen seisoi vartiossa laiturin nokassa.
Iltapäivällä naapuriin tuli vieraita. Tarkkailin tulijoita pensaan juurelta. Tuli pari aikuista ja pari pientä ihmistä, toinen äitinsä sylissä, toinen juosta kipittäen kumpparit väärissä jaloissa. Se kumpparityyppi huomasi minut ja yritti kiljahdellen tulla lähemmäksi. Peräydyin kauemmas uusiin asemiin. Jonkun ajan kuluttua kumpparityyppi tuli ovelle minua kutsumaan. Rohkealuonteinen kun olen, päätin mennä ovesta sisään. Kumpparityyppi hyppi tasajalkaa, mutta ei kiljunut enää. Se toinen, pienempi vieras konttasi vauhdilla luokseni, tarrasi turkkiini molemmin käsin, yritti purra minua hännästä. Samassa sen äiti oli paikalla, nosti konttaajan syliinsä ja alkoi irrotella karvojani sen suusta ja nyrkeistä. Minutkin nostettiin ulos ovesta, vaikka olin pysynyt täysin rauhallisena koko hyökkäyksen ajan.

Kesäkissoista kirjoitellaan paljon. Tässä tapauksessa ei liene sellaisesta kyse, koska kissalla on oikein hyvä ympärivuotinen koti naapurissa. Ehkä se haluaa vain vaihtelua, lisää nukkumatiloja ja palvelijoita elämäänsä. Päivittäin se käy koputtelemassa ikkunaan, osaa katsoa läpi lasiruudun vetoavasti. Jos ei lasketa sisälle, ei lannistu vaan yrittää seuraavana päivänä uudelleen.

                    ******************************************************

Kotipesässä



1. yö valkokukkaisen joen varren hotellissa. Silta roomalaisten aikoinaan rakentama vesijohto, aquaduc

Muuttolinnut ovat kevätmatkansa tehneet. Alkuinnostuksen vallassa matka taittui varsin nopeasti. Niin nopeasti, että Ranskassa moottoritien infotauluun ilmestyi automme rekisterinumero ja teksti liian suuresta nopeudesta. Sen huomattuamme vauhti hiipui rajoitusten mukaiseksi. Nyt odotellaan jännityksellä tuleeko postissa sakkolappu vai selvitäänkö pelkällä huomautuksella.

Sää suosi matkalaisia, kunnes eteläisessä Saksassa poikkesimme moottoritieltä kylätielle etsimään hotellia. Samaan aikaan kohdallamme purkautui ukkoskuuro lumi- ja jääsateineen. Umpijäiset rakeet olivat kirsikkatomaatin kokoisia ja iskivät auton kattoon ja ikkunoihin myrskytuulen raivolla. Hetkeä aikaisemmin auton lämpömittari oli näyttänyt + 28 astetta, nyt kävelyvauhtia edetessämme lukema putosi + 10 asteeseen. Taiteilimme lumen ja jääpallojen peittämällä tiellä sivuun puiden alle odottelemaan rajuilman päättymistä. Ukkosen jyrinä peittyi rakeiden paukkeeseen kattoa vasten. Lähtiessämme auto oli myrskyn puista riipimien märkien lehtien ja risujen peitossa, mutta säästynyt pelätyiltä lommoilta. Vasta monta tuntia myöhemmin tajusin, että olisihan tilanteesta pitänyt kuvia ottaa. Silloin rakeista oli enää muisto tien reunalla ja mittarikin näytti jo + 25 astetta.



2. yön hotellin pihanäkymä

4 tuntia raemyrskyn jälkeen

Ulkona on vihreä Suomen kesä. Sadekuurot saavat harmaan järven pinnan kuohumaan. Sohvan nurkkaan on mukava käpertyä lukemaan kirjastosta haettua ihastuttavaa kirjaa, joka saa pyyhkimään vuoroin naurun, vuoroin liikutuksen kyyneleitä.

”Minnoon tullu viimennii issään. Nukahan Kymppitonnia kahtoissa sohvalle ja herreen ommaan kuorsaokseen. Ajan viikset kerran kahessa viikossa. Kahtelen nuorten naesten lyhyviä hammeeta ja puistelen piätän.
Minnoon tullu viimennii äetiin. Parraat ystävät on villasukat ja moniteholasit. Herreen laavantaeuamuna vähä viijen jäläkeen ja tien parin litran pullataekinan jootessan, het, kun oon imuroenu, luutunnu ja virkannu pitsisen parisängynpeeton.”

”Sinä opetit minulle, mikä on vetovars ja miten perruutettaan peräkärrin kansa. Mitenkä sanotaan kiitos ja katotaan silimiin. Mistä tietää, että lakka on kypsä ja kuusenkerkkä liian pitkä.
Elä mäne vielä, äeti. Opeta minulle, miten sanotaan hyvästit immeeselle, joka on rakkaen tässä mualimassa.”

Poimittu kirjasta ”Aekusen naesen iholla” kirjoittanut Merja Toppi.

                      *****************************************************

Mustan kanan tarina, la grande finale

Etsintäkuulutus peruutettu, musta kana on kotona taas. Rose-naapurilta tänään kuultua:

Turhaan mustaa kanaansa etsinyt madame T. hyppäsi lauantai-aamuna autoonsa ja kiiruhti samoille eläinmarkkinoille, mistä oli kadonneen kanansa ostanut. Ennen lähtöään hän oli hieman närkästynyt kun roskalaatikkopalaveriin osallistujat olivat neuvoneet pyytämään myyjältä takuita, että kana ei ole karkailevaa rotua.
Sillä aikaa kun madame T. oli ostoksilla 40 km:n päässä, naapurit olivat havahtuneet meteliin tiellä. Siellähän se kadonnut kana juoksenteli hädissään kaakattaen siivet levällään. Sen perässä ravasi taskukokoinen koira välillä kimeästi haukkuen, välillä höyheniä suustaan kakistellen. Tien vierellä puutarhassaan touhunnut mies yritti juosten tavoittaa kanaa. Melkein tavoittikin, mutta käteen jäi vain nippu pyrstösulkia. Sen sijaan pikku koiran hän sai kiinni kaulapannasta. Kana jatkoi metelöivää juoksuaan. Joka puolelta paikalle kerääntyi väkeä. Monsieur T:n johtaman piirityksen jälkeen naapurit saivat saarrettua väsyneen tipun ojaan. Sieltä joku onnistui nappaamaan sen syliinsä. Riemusaatossa kana vietiin monsieur T:n rakentamaan häkkiin, jossa sen kumppani oli kadonnutta kaveriaan päiväkausia odotellut.

Madame T. palasi markkinoilta mukanaan uusi musta kana. Yllättyi kun verkkoaidan takana tepasteli kaksi mustaa kanaa ja pihalla joukko naapureita päivitteli uskomatonta tapausta.

Rose kertoi tarinaa varsin elävästi matkien milloin hätääntyneen kanan kaakatusta, milloin pienen koiran kimitystä ja kakistelua. Varsin hyvin hän matki monsieur T:tä, joka entisen opettajan arvovallalla johti saartorenkaan muodostamista.

Rosen tarinan mukaan madame T. avasi häkin oven viedäkseen uusimman ostoksensa sinne. Samassa karkasivat ovesta ulos molemmat sisällä olleet kanat. Tässä vaiheessa kertomusta Rosen pokka petti. Hervottomasti nauraen hän yritti kuvata naapureiden hämmästystä ja uutta kanajahtia.

Lopulta molemmat karkulaiset saatiin kiinni ja talteen verkkoaidan taakse, jossa maata kuopii nyt kolme mustaa kanaa.

                                ***************************************************

Muuttolinnut lähdössä

Gironan valkoiset sireenit 

Vielä muutama päivä ja matka Ranskan keväästä Suomeen alkaa. Mikäpä on palatessa kultamitalia juhlivan iloisen kansan pariin täältä, missä mieliä kuohuttaa korkea-arvoisen oletetun presidenttiehdokkaan seksiskandaali.

Viikon päästä tiedämme millainen vuodenaika meitä siellä odottaa. Valoisat yöt, ehkä kukkivat tuomet ja pihlajat. Jokohan koivikosta löytyy tarpeet kesän ensimmäiseen saunavastaan tai edes muutama oksa koivun tuoksua tuomaan. Luulen, että jäät ovat järvestä lähteneet, tokkopa silti uimaan rohkenen. Soutelemaan pitää päästä, ehkä onkivapojen kanssa sohimaan kalojen narrattaviksi.

Muutamat läksiäiset on vietetty. Nautittu aperitiiveja aurinkovarjon alla. Yhtenä iltana syöty maukasta merikrottia puoleen yöhön asti ranskaa rupatellen. Toisena iltapäivänä lojuttu uima-altaalla juustojen ja viinien merkeissä, välillä pulahdettu virkistävään + 23 asteiseen veteen. Huominen iltapäivä kuluu vielä läksiäisten merkeissä. Joka välissä on pakattu laukkuja, siivottu huoneet talon omistajien kesäloman viettoa varten ja syöty kirsikoita enemmän kuin koskaan. Hieman haikealta tuntuu lähteä ja jättää nämä keltakukkaiset vuoret ja vihreät laaksot, kesän lämpö ja tuoksut.

Huollossa viimeistelty auto pihalla odottaa malttamattomana lähtöä upouusine renkaineen. Niin odottavat nämä muuttolinnutkin, joiden ajatukset leijailevat perheen, ystävien ja Suomen rantakodin kultaisissa maisemissa.

         ************************************************************

Kaunis hetki naapurimaassa



keltaisia asetelmia

Ennen auringon nousua kylästämme läksi noin 40 hengen seurue bussiretkelle Espanjaan. Kohteenamme oli Gironan kaupungin keväiset kukkaisjuhlat. Vanhan kaupungin kirkot, museot ja aukiot oli koristeltu toinen toistaan upeammilla kukka- ym. asetelmilla. Harmi vain, että muutakin väkeä oli liikkeellä pilvin pimein, tungos oli valtava. Jokaiseen kohteeseen piti jonottaa. Kun jono alkoi liikkua, ei voinut pysähtyä katselemaan asetelmia vaan piti marssia paikallisen nopsajalkaisen oppaan perässä pitkin hämäriä käytäviä, lukemattomia rappusia ylös ja alas. Ihmisjoukoista huolimatta röyhkeästi etuilemalla onnistuin nappaamaan kohteista muutaman kuvan. Seurueen huonojalkaisimmat luopuivat pian leikistä, mutta suomalaiset sisupussit sinnittelivät oppaan kannoilla yli kolmetuntisen kierroksen loppuun asti, vuoroin viileissä käytävissä, vuoroin taivasalla paahtavassa helteessä.
Jostakin syystä seuraavana päivänä ei huvittanut ottaa montaakaan askelta.

Kirkonportaat

Kaariholvin asetelmia

Nauhat vesialtaasta kohti korkeuksia

Ikikukkia

kuusen koristeita

Atsaleat

Ruusuisia pylväitä

                                   *****************************************************

Olipa kerran kultakaivos

Aurinkopaneeleja entisen kultakaivoksen alueella

Kauan sitten, jo antiikin aikakaudella kaivoksen alueelta louhittiin rautaa, kuparia ja lyijyä. Kultaa sieltä löytyi v. 1892. Sitä louhittiin yli sadan vuoden ajan. Parhaimpina aikoina 30-luvulla kaivoksessa työskenteli noin 1200 miestä ja naista. Ympäristön saastumisen takia toiminta vähitellen lopetettiin. Lopullisesti kaivos suljettiin v. 2004, vaikka juuri ennen sitä oli löytynyt uusi rikas esiintymä. Kultaa olisi riittänyt louhittavaksi ainakin kymmeneksi vuodeksi.
Metallurgialaitosten toiminta loppui jo v. 1997, mutta jätteet jäivät hoitamatta. Arsenikki, jota nykyisin arseeniksi kutsutaan, on yksi kullan vaarallista seuralaisalkuainesta. Sitä ja muitakin ympäristömyrkkyjä sisältävät jätekasat pölisivät ja levisivät tuulessa, sekä valuivat vesistöihin alueella, jossa asui 10000 ihmistä. Kolme lähikylää on pahiten saastunut. Arseeni on tuhonnut myös pohjavedet. Palokunta kuljetti kaiken veden kyliin suurilla säiliöautoilla kunnes vesilaitokset järjestivät vedenottonsa uudelleen ylempää vuorilta. Paikoin alueella ei saa/voi vieläkään kasvattaa mitään syötäväksi tarkoitettua.

Aurinkopaneeleja, taustalla maisemoitua läjitysaluetta

Nyt isot, louhinnan sivutuotteena syntyneet läjitysalueet on peitetty muovilla ja maisemoitu maa-aineksilla. Vaarallinen pöllyäminen on saatu loppumaan eikä sateet valuta niin helposti muovin alta myrkkyjä. Tosin alueelta puristuu vieläkin myrkyllisiä vesiä, mutta näyttää siltä että ne kerätään altaisiin ja kaiketi käsitellään jotenkin.

Nostotorni

Vuonna 2006 kaikki rakennukset oli purettu, vain nostotorni jätetty muistoksi. Lopetuspäivää juhlistamaan tuotiin helikopterilla joku ministerikin. Asukkaat ihmettelivät miksi, sillä ministeri ei uskaltanut poistua maahan levitetyltä punaiselta matolta. Viipyi vain hetken ja nousi takaisin helikopteriin. Sen sijaan kyläläisten pitää yrittää jatkaa elämäänsä. Vatsa- ja keuhkosyöpää kylissä ilmenee edelleen enemmän kuin muualla Ranskassa.

Viime kevään jälkeen alueelle on rakennettu 10 hehtaarin suuruinen aurinkopaneelikenttä, jossa nykyisin on noin 2300 aurinkopaneelia. Lisää niitä on luvassa. Saastuneelle maaperälle on näin löytynyt hyötykäyttöä. Kestää kauan ennen kun alue soveltuu asuinrakentamiseen tai viljelyyn.

Kappelin rauniot

Aurinkopaneelien vieressä kohoaa pieni hautausmaa, jossa sortuneen kappelin rauniot. Seinustan vieressä on tuntemattoman tytön hauta, teksti hautakivestä on kulunut pois, vain valokuva tytöstä on jäänyt jäljelle. Nuoren Antoinen haudalla on useita muistotauluja, joukossa ehkä isäntäänsä kaipaavan koiran muotokuva.

Tuntemattoman tytön hauta

Antoinen hauta
**************************************************

Etsintäkuulutus

Jos näet tällaisen yksinäisen harhailijan, ota kiinni, mieluummin elävänä.

Aamulla soi ovikello. Pihalla seisoi surkean näköisenä käsiään väännellen saman kadun varrella asuva madame T.

- Suokaa anteeksi, että häiritsen. Mutta kana kadonnut, ymmärrättekö? Kot kot kot poissa.

Huomasin, että hän yritti puhua mahdollisimman yksinkertaisesti, kuten ulkomaalaiselle puhutaan.

Onnistuin kysymään minkä värinen tipu oli karannut ja milloin.

Madame tarttui käteeni.

- Voi, Te puhutte ja ymmärrätte ranskaa! Kaksi päivää sitten ostin kaksi mustaa kanaa. Tänään tuli pieni lapsenlapseni käymään. Hän ilahtui huomattuaan kanat ja juoksi niitä silittämään. Toinen kanoista säikähti ja lensi aidan yli. Olen tutkinut kaikki kadunvarren pihat, eikä kanaa näy missään. Voinko käydä teidänkin pihalla katsomassa?

Kävimme kiertämässä pihan, mutta kanaa ei näkynyt. Sen sijaan hätistelin  kirsikkapuusta varastelevan kottaraisparven.

Lupasin ilmoittaa madamelle jos pihaan tepastelee hänen musta kanasensa. Madame pyyteli vielä anteeksi häiriötä ja jatkoi huolestuneena etsintäänsä. Monsieur T. liittyi kadulla vaimonsa seuraan. Keskustelu näytti hyvin vilkkaalta, melkein kiivaalta.

Pitkin päivää olen käynyt kurkkimassa pihalle. Ei ole näkynyt muuta kuin se kirsikkapuussa herkutteleva varaskopla. Toivottavasti yksinäinen musta kana palaa kotiinsa ennen kuin joku nappaa sen kukoksi viinissä coq au vin.

                     **********************************************************