Papin Rouva ja Rosvo-Roope

Suomen suven kohokohtia ovat käynnit kesäteatterissa. Niin tänäkin kesänä.

Lapinlahdella, vehmaassa savolaismaisemassa järven rannalla sijaitsee Väärnin pappila, Juhani Ahon synnyinkoti. Syyskuussa tulee hänen syntymästään 150 vuotta. Vaikka hänen kuolemastaankin on jo 90 vuotta, tuntui kuin hän olisi ollut läsnä synnyinkodissaan kuumana heinäkuisena iltana. Istunut 40 katselijan joukossa Pappilan salissa seuraamassa papinrouva Ellin ja Mikko-papin opiskelutoverin, maailmanmies Olavin kesäistä romanssia.
Juhani Ahon romaanin Elli ei ole onnellinen avioliitossaan, johon vanhemmat ovat hänet painostaneet. Ennen avioliittoaan hän oli tavannut Olavin. Nuoret olivat ihastuneet toisiinsa. Vuosien jälkeen Olavi yllättäen tulee kesäksi pappilaan Mikko-papin vieraaksi. Kesän kinkerit pitävät pastorin paljon poissa kotoa. Elli ja Olavi saavat tilaisuutensa. Kesäinen luonto, Ellin yksinäisyys ja vapauden kaipuu saavat romanttiset tunteet uudelleen heräämään. Toivo ja epätoivo vaihtelevat, haaveet ja todellisuus eivät kohtaa. Valloittaja Olavi perääntyy, jättää Ellin, lähtee pois jatkamaan elämäänsä. Uskollisena puolisolleen Elli jää yksinäisyyteensä täyttämään papin rouvan velvollisuuksia.
Intiimissä huoneteatterissa, ammattinäyttelijöiden tulkitsema esitys tuli suoraan iholle. Varsinkin Ellin rooliin eläytynyt näyttelijä saa naiskatsojien tunteet pintaan, kyyneleet vierähtämään poskille. Ailahteleva hurmuri Olavi ja Ellin kiltti ja luottavainen pastoripuoliso saavat myös katsojien sympatiat loistavista tulkinnoistaan. Ellin unenomaiset nuoruuden muistumat ja vapaudenkaipuun tulkitsee taitavasti tanssien ja liikehtien nuori Elli. Vaikka esitys tapahtuu salissa, kuuluu pappilan elämän ääniä viereisistä huoneista, yläkerrasta ja avoimen ikkunan kautta puutarhasta. Tunnelmaa täydentää alakuloinen pelimannimusiikki.
Vielä pappilan pihalla pois lähtiessä tuntuu kuin olisi siirtynyt yli sata vuotta ajassa taaksepäin. Mutta on aika vilkuttaa jäähyväiset Juhani Aholle, joka tyytyväisenä myhäillen siirtyy pilven reunalle katselemaan kesäistä elämää synnyinseudullaan.

Papin rouvan haikeaa tarinaa pohdiskelin vielä muutamaa päivää myöhemmin kauniissa kesäillassa Nilsiän kesäteatterin täpötäydessä katsomossa odotellen musiikkinäytelmä Rosvo-Roope alkamista. Muistelin Tapio Rautavaaran laulamaa balladia:
– Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa
surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa.
Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään,
hän sydämiä särki, missä joutui kiertämään.
Eipä ollutkaan Rosvo-Roope enää merirosvo, vaan Afganistanista ja muukalaislegioonasta kotiin palaava sotilas. Hänen tarkoituksenaan on avioitua nuoruudenrakkautensa kanssa, jonka hääjuhlaan hän yllättäen saapuu. Morsian oli luullut Roopen kaatuneen taisteluissa ja vastahakoisesti suostunut järjestettyyn onnettomaan avioliittoon. Pettynyt Roope lähtee kiertelemään balladikaimansa tavoin maita ja mantuja. Pietari, Viron rannikot ja Oolanti tulevat tutuksi. Hän voittaa jossain vaiheessa Idols-kilpailun, elelee hetken julkkiksena. Tekee bisnestä, särkee neitojen sydämiä. Vuodet vierivät, Roope palaa kotikylään, jossa nuoruudenrakkaus on eronnut miehestään, myös seuraavasta. Pari lastakin on ehtinyt syntyä. Hän on perustamansa vanhainkodin johtajatar. Niin Roope saa viimein palkkansa vanhainkodin aputyöntekijänä ja johtajattaren lasten iskäpuolena.
Olihan riemukas ja mukaansatempaava esitys täynnä kutkuttavaa huumoria, sattuvia heittoja päivän politiikasta, hyväntahtoista pilailua julkkisten touhuille jne. Koko esitys tapahtui suloisella Savon murteella. Rooleissa huikeat, laulutaitoiset amatöörinäyttelijät ja heitä säestävä mainio orkesteri. Varsinkin itse Roope lavakarismallaan ja lauluillaan hurmasi yleisön hurjiin aplodeihin. Katsojat poistuivat paikalta naurusuin, kuten kesäteatterista pitääkin.

                 ************************************************************