Sinisen kulkijan paluu

Syysaamussa lähdön  haikeutta 

Auto sai sisäänsä monta uutta ja kallista osaa. Alan spesialistilta kului työhön tunti toisensa jälkeen. Hieman allapäin kulkija nökötti odottamassa korjaamon pihalla. Ihan selvästi sitä nolotti korjauslaskun suuruus. Mutta se kulkee taas, on kulkenut takaisin omalle maalleen. Matka alkoi ruskan kullassa kylpevien maisemien kauneudessa, jatkui itämeren aalloilla keinuen, leppoisasti sunnuntaipäivän harmaudessa edeten pitkin Saksan autobaanoja. Toinen matkakumppanista sulki silmänsä ja torkahdellen antoi haikeiden järvikuvien palata mieleensä.

Ranska otti vastaan kulkijat vuoroin rankoin sadekuuroin, vuoroin usvaisessa tihkusateessa. Talvipesää lähestyttäessä arvailimme, että missähän kunnossa talo nyt meidät ottaa vastaan. Mies, optimisti kun on, arveli, että talon viimesyksyinen likaisuus ei voi toistua. Väärässä oli, siivoamaan taas jouduttiin. Tällä harjoittelumäärällä meillä on pian hotellisiivoojan pätevyys. Nopeudessa on vielä huomattavasti parantamisen varaa, mutta työn laadussa ei tingitä.

Laukut on nyt purettu. Sienet, puolukat ja kirjat ovat löytäneet paikkansa. Tällä kertaa lisätutkimusten seurauksena lääkepussi on tavallista pulleampi. Tuli määräys popsia muutama kuukausi uudenlaisia pillereitä. Jatkosta jutellaan aikanaan ranskalaisen viehättävän omalääkärin kanssa.

Kunhan talo on saatu kuntoon, on sinisen kulkijan vuoro päästä kunnon vaahtokylpyyn. Sitten sen päätyönä on tuijotella autotallin ovea, muistella mennyttä kesää ja odotella seuraavaa. Sille on kyllä kerrottu, että kotimaisema saattaa talven aikana muuttua, mutta levätköön ja toipukoon ensin kunnolla menneistä koettelemuksista. 

                               ********************************************************