On arkea elomme tää

Siivousurakan jälkeen arki on jatkunut varsin leppoisissa merkeissä. On ollut lämmintä, päivä paistanut. Puuhastelujen lomassa on laiskoteltu terassilla viiniköynnösten katveessa lueskellen. Joulun aikaan sijoittuva Outi Pakkasen ”toinen kerros”-dekkari tuo sopivasti viileitä tuulia päivien kuumuuteen. Useimmiten myös ruokailut on siirretty ulkosalle. Täytyy myöntää, että lämpö ja päivänpaiste ovat tehneet arjestamme aika miellyttävän.

Viikonloppuna Rosé-naapuri kutsui kahville. Hän ja pyörätuoliin sidottu miehensä vaikuttivat ilahtuneilta paluustamme. Varsinkin Rosé oli tyytyväinen kun hiljaiset kuuntelijat ovat saapuneet. Tovi jos toinenkin vierähti kun käytiin läpi omat ja perheiden kuulumiset.

Rosé kertoi sairauskohtauksestaan, jonka seurauksena hänen pitää mennä neurologin ja kardiologin vastaanotoille. Tarjouduimme hänelle kuljetusavuksi tietäen miten hankalan matkan päässä täältä vastaanotot sijaitsevat ja miten vaikea hänen on olla poissa neliraajahalvaantuneen miehensä luota, vaikka joku onkin miehestä huolehtimassa. Ensin tuli kutsu muistitestiin. Muutama päivä sitten veimme hänet keskussairaalaan neurologin vastaanotolle. Oli ihan mielenkiintoista kurkistaa sairaalaan sisälle. Neurologinen osasto on 5. kerroksessa, jonne vanha hissi vaappui natisten tosi hitaasti. Muistui mieleen suomalainen sairaala ja sen salamannopeat hissit, joissa ei tervehditty eikä hyvästelty muita hissimatkalaisia, saatikka toivoteltu hyvää päivänjatkoa, kuten täällä.  Lopulta pääsimme oikeaan kerrokseen ja siellä risteileviin mataliin käytäviin, joilla sijaitsevat vierekkäin sekä potilashuoneet, että lääkärien vastaanotot. Risteilimme aikamme labyrintissa, kunnes monien kyselyjen jälkeen löysimme oikean odotusaulan. Voi miten komea oli nuori lääkäri, joka tuli ystävämme hakemaan. Kyllä George Clooney jää komeudessaan toiseksi tästä sympaattisesta silmän ilosta, joka ystävällisesti huomio meidätkin. Rosén testit kestivät vajaan tunnin, jonka aikana me katselimme varsin kulunutta ja nuhruistakin ympäristöämme.  Käytävillä liikkui kiireisen oloista henkilökuntaa sekä potilaita, jotka hiihtelivät hissukseen sukkasillaan aamutakeissaan tai takaa auki olevissa paidoissaan pakarat vilkkuen. Taisimme olla huonomuististen osastolla. Komea tohtori saatteli hehkuvaposkisen Rosén luoksemme ja toivotteli meille kaikille mukavaa päivänjatkoa. Taisi Rosékin ihastua tohtoriin, sillä koko kotimatkan hän lörpötteli kokemuksistaan, joista me ymmärsimme vain sanan sieltä toisen täältä. Sen ymmärsimme, että testi oli mennyt hyvin.

Tänään on viileämpi pilvinen syyspäivä. Kävelimme kierroksen kylän kujilla ja ostimme torilta hedelmiä ja nipun punajuuria. Vuorille ei uskalla nousta, sillä metsästysaika on alkanut aika kiivaalla paukuttelulla. Ensi maanantaina pääsemme kuorokonserttiin luostarin puutarhaan tai kellariin säästä riippuen. Tällaista arkea täällä elellään. Alitajunnassa kummittelee uuden asunnon etsintä, mutta mistä ja minkälaisen...

                              *******************************************