Luostarin puutarhassa

Lokakuun lopun kesäisen lämpimänä iltapäivänä laskeuduimme kylän keskustassa olevan vanhan luostarin puutarhaan. Olimme saaneet oikein kirjallisen kutsun naapurikylän seniorikuoron konserttiin. Kävelemme usein tuon muurien ympäröimän puutarhan vierestä. Keväisin sen vanhoissa puissa sirkuttavat sadat pikkulinnut, syksyn tultua puissa raakkuvat naakat.

Vierailevassa kuorossa lauloi 15 naispuolista ja 3 miespuolista ikääntynyttä "Edith Piafia".  Konsertti pääsi alkamaan ½ tuntia myöhässä. Odoteltiin vanhainkodilta tuotavia vanhuksia. Ilmeisesti kuljetuksesta vastaava oli unohtanut koko konsertin. Mutta hyvä, että joku korjasi unohduksen ja vanhukset pääsivät kuuntelemaan heille lapsuudesta tuttuja lauluja. Osa heistä jopa innostui laulelemaan kuoron mukana. Esityksen alkuosa muodostuikin tämän alueen vanhoista oksitaanin kielisistä lauluista. Loppuosa konsertista olikin sitten Edith Piafin uralta tuttuja lauluja.  

Kuorolla oli johtajana madame, joka tässä vaiheessa päätti mennä vahvistukseksi miesten joukkoon. Siitä seurasi, että kaikki kuorolaiset lauloivat vähän eri aikaan ja osa ei malttanut olla juttelematta keskenään. Otollisen tilaisuuden huomatessaan, lauluun yhtyi täysillä naakkojen "karaokesakki". Olihan se aika riemastuttavaa kuunneltavaa. "Hymni rakkaudelle" ylsi ihan uusiin ulottavuuksiin.

Yleisöä oli varjoisan lehtikatoksen alle kerääntynyt noin 100 henkeä, jotka antoivat kohteliaat aplodit esiintyjille jokaisen laulun jälkeen. Eikä naakatkaan häiriintyneet taputuksista, joilla myös toivottiin niiden häipyvän häiriköimästä. Vaikutti siltä, että entistä innokkaammin vain olivat mukana esityksissä.

Illan viiletessä tilaisuus päättyi yleiseen seurusteluun, sekä suklaapulla- ja siideritarjoiluun. 

Youtubesta huomasin tuon Susanna Haaviston laulaman romanttisen "Odotusta Pariisissa". Haikeaa tunnelmointia syysiltoihin.

                         ***************************************************************