maanantai 9. joulukuuta 2013

Tarinaa tuulesta


Täällä viinitarhojen keskellä syksyn viinisadon lisäksi ajankohtainen puheenaihe on vallitseva sää, liian aikainen talven tulo, viima ja kylmyys.
Kuuntelin vanhaa miestä, jonka suku on asunut täällä vuosisatoja. Miehelle tuulet ovat tuttuja. Hän kertoi hieman virnistellen, että täällä puhaltaa 13 tuulta, mutta tyypillisin niistä on ikivanha Cers-tuuli. Mistraali puhaltelee Provencen alueilla ja Tramontane Kataloniassa, Espanjan rajan tuntumassa.
Raju luoteistuuli Cers puhaltaa keskimäärin 200 päivänä vuodessa. Se on kuiva, voimakas tuuli, talvella kylmä, kesällä kuulemma joskus lämminkin. Cers puhaltaa kolmen, kuuden tai yhdeksän päivän jaksoissa. Kun se yltyy myrskyksi, sen nopeus on lähes 200 km tunnissa. Silloin kaatuu metsää, kattotiilet irtoilevat, tapahtuu onnettomuuksia. Vanhat talot on rakennettu siten, että Cersin tulosuuntaan päin taloissa ei ole ovia, eikä ikkunoita, vain vahva seinämuuri torjumassa tuulen voimaa.
Rajuudestaan huolimatta Cers on myös terveellinen. Se karkottaa pilvet, raikastaa ja puhdistaa ilman. Paikalliset asukkaat rakastavat sitä, mutta muualta tulleille se voi aiheuttaa masennusta. Ehkäpä tuulen ansiosta kylässä asuu kodeissaan yli 90-vuotiaita pirteitä vanhuksia.
Joinakin päivinä tuuleekin idästä. Silloin puhaltaa Marin, kosteahko merituuli. Roomalaisvallan aikaan mereltä puhaltava tuuli oli levittänyt malariaa rannikolle. Tauti kylvi kuolemaa ja pelkoa.  Narbonnesta tuli myrkyllinen kaupunki. Silloin puhalsi Cers, karkotti taudin, pelasti saastuneen kaupungin ja puhdisti ilman. Kiitokseksi rannikon asukkaat rakensivat temppelin Cers-tuulen jumalalle "Cersiukselle”.
Tuulettomia päiviä täällä on hyvin harvoin. Silloin tuntuu kuin koko maailma olisi pysähtynyt, luontokin vaikenee. Kun tuulee mereltä päin, linnut pyrähtävät pihapuihin sirkuttamaan tai etsimään nurmikolta nokittavaa. Cers puolestaan saa haukat, joskus jopa kotkan leijumaan vuorille ja viinitarhojen ylle, tekemään nopeita syöksyjä maahan kohti saalistaan.
Cers kuuluu tänne kuten vuoret, viinitarhat, sypressit, plataanit ja mäntymetsätkin. Me ihmiset olemme vain vierailijoita.

       *************************************************************

6 kommenttia:

  1. Suomessa ei taida olla tuulilla nimiä. Ranskan meteosta on tullut tutuksi montakin, milloin puhaltaa mikäkin mistral, tramontane tms. puhuri, jokaisella omat vaikutuksensa. Mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tule minullekaan mieleen erityisiä tuulien nimiä Suomesta. Usein mainitaan vain ilmansuunta mistä tuulee.
      Muistelen lapsena kuulleeni, että kaakkoistuuli keväällä tuo kesän.
      Pohjois-Afrikan tuulet ovatkin sitten ihan eri juttu :)

      Poista
  2. Luen Joan Harrisin Persikoiden aikaan -kirjaa, jossa kuvaillaan eteläisiä tuulia. Siinä on "autan" -tuuli, jota on valkoinen ja musta. Harris kuvailee erityisesti tuulten vaikutusta ihmisen psyykeen. Ajattelin, että meillä kotimaassakin tuulilla on seudusta riippuen erilaisia nimiä, saaristossa, rannikolla, tuntureilla omansa. Ja nykyään nämä kaikkialla puhaltelevat, puita kaatelevat myrskytuulet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrisin Pieni suklaapuoti-kirjan tapahtumapaikka on lähiseuduilla ja on helppo samaistua kylään, jossa tuuli vaikuttaa ihmisten mieleen.
      Persikoiden aikaan on vielä lukematta, mutta ehkä löydän sen kirjastosta ensi kesänä.
      Aikamoisia myrskytuulia on viime vuosina Suomessa riehunutkin. Nimet niille on annettu päivän nimipäiväsankarin mukaan.

      Poista
  3. Ehkä meillä ei ole tuulelle monta nimeä, mutta lumelle on useampia nimiä, ehkä se on täällä tärkeämpää ja meille ominaisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttelin erään ranskalaisen kanssa talvesta. Hänen mielestään aito, oikea lumi löytyy Suomesta. Siksipä hän aikoo matkustaa tammikuussa Suomen Lappiin katsomaan lunta ja kaamosta. Jos vielä sattuu olemaan kunnon pakkaset, niin on siinä etelän tytölle ikimuistoinen kokemus.

      Poista