Asunnon ja joulumielen etsintää

Kauan aikaa olemme olleet onnettaren suosiossa. Nytkö onni on kääntynyt? Ainakaan asunnon hakeminen ei taida sujua onnellisten tähtien alla.

Omasta ja asunnonvälittäjienkin mielestä tarvittavat asiapaperit ovat kunnossa. Löytyy dokumentit kolmen viimeisen kuukauden tuloista, kolmen viimeisen kuukauden maksetuista vuokrista, kolmen viimeisen vuoden Ranskalle maksetuista veroista, todistukset vakuutuksista, shekkivihko, kopiot passeista, virkatodistus, jossa näkyy omien tarkkojen tietojen lisäksi jopa äidin tyttönimi ja vanhempien avioliiton solmimispäivä.

Se ensimmäinen asuntonäyttö, jonne välittäjä ei ilmestynyt ollenkaan, ei ollut ainoa laatuaan. Pari vastaavaa tapausta tuli vastaan myöhemmin. Ehkä vuokra-asuntojen välitystoiminta on toisarvoisempaa kuin asuntojen myynti, palkkiot niistä lienevät ihan eri suuruusluokkaa. Oli myös välitystoimistoja, jotka eivät välitä asuntoja ulkomaalaisille, koska asuntojen omistajat eivät luota ulkomaalaisiin, eivätkä ota heitä vuokralaisiksi. Onneksi sentään jotkut asunnonvälittäjät ovat suostuneet esittelemään meille kohteita todettuaan papereidemme olevan kunnossa.

 Olemme etsineet asuntoja Carcassonnen tienoilta, koska olemme jotenkin kiintyneet näihin tuulisiin vuoristoseutuihin ja löytäneet täältä ihmisiä, jotka kuuluvat talviimme. Myös Narbonnen aluetta kävimme tutkimassa, pari asuntoa olisi ollut kaupungin läpi kulkevan kanaalin varrella. Viehättäviä olivat näkymät, mutta juuri vuokratalojen kohdalla lemusivat kanavaan laskevat viemärit. Kun sattuu olemaan turhan tarkka hajuaisti, piti luopua niistä kohteista.

Muuten hyvä paikka asua, mutta ne hajut ...

Asunnonvälittäjien nettisivuja on selattu edestakaisin, huomattu, että samat asunnot ovat tarjolla useampien välittäjien sivuilla. Carcassonnen keskustan 200–300 vuotta vanhoissa taloissa on kapeiden katujen varsilla asuntoja tarjolla, mutta siniselle kulkijallemme ei löydy paikkaa niiden läheltä ja näköala ikkunoista on kadun vastapäisen talon ankea betoniseinä. Usein asunnot ovat aika surkeassa kunnossa, ikkunoissa vain yksinkertaiset lasit, ei juurikaan lämmitystä, ainakin näin talviaikaan näkyy hometta nurkissa ja seinissä. Päätimme siirtyä etsimään asuntoa kaupungin ulkopuolella oleville asuntoalueille ja lähikyliin. Ensimmäisenä katsoimme tämän kotikylämme tarjontaa, sitä ei näyttänyt olevan ollenkaan.

Mutta seuraava näyttö on sovittu ja välittäjän mukaan asunnon omistajakin hyväksyy meidät. Asuntoalue ei ole kovin suosittu, koska sen lähellä sijaitsee kuulemma sotkuinen mustalaisleiri. Meitä se ei haittaa, jos vain asunto on yhtään sopiva tarpeisiimme. Nykyisen hulppean talon veroisesta emme edes haaveile, vaatimukset eivät ole enää kovin korkeat. Taitaa olla viisainta pitää hengähdystauko etsinnästä ja keskittyä viimeisen, ehkä haikeankin joulun viettoon näiden tutuksi tulleiden seinien suojissa.

                  **************************************************