Sinisen kulkurin retkipäivä

Kovin pitkiä ja pimeitä ovat olleet sinisen kulkurin päivät autohallin nurkkauksessa. Ihan yksin ja alakuloisena se nökötti pilttuussaan. Kaikki muut autot olivat huristaneet tiehensä. Se valpastui kuullessaan tuttujen askelten lähestyvän. Vihdoinkin se pääsisi liikkeelle.

Pääsihän se kulkemaan. Ensin kääntymään vilkkaalle kadulle lajitovereidensa joukkoon, sitten pitkin joen rantaa kohti etelää kaupungin ulkopuolelle. Kolea ja sumuinen aamu muuttui moottoritielle päästyä aurinkoiseksi aamupäiväksi. Jo tunnin kuluttua noustiin vuoristoiselle seudulle ylittämään Espanjan raja.  Jonquerassa poikettiin tieltä kauppakeskuksiin ostoksille. Tarkoitus oli hankkia ensimmäiset viemiset Suomen matkaa varten. Kauppojen hulinan jälkeen oli mukava istahtaa lounaalle rauhallisen tyylikkääseen ravintolaan, jossa mustapukuiset herrat palvelivat asiakkaita miellyttävän nopeasti ja asiallisesti. Ruoka oli maukasta ja nämä asiakkaat poistuivat tyytyväisinä jatkamaan matkaansa päättäen tulla samaan paikkaan syömään seuraavalla kerralla.

Paluumatkalla hylättiin moottoritien vilske. Ranskan puolella poikettiin kohti Välimeren rannikkoa. 

Tien varrella kukkivat hedelmäpuut, tuuli kiidätti poutapilviä sinitaivaalla. Rannan toinen toistaan muistuttavat lomakylät purjeveneineen uinailivat vielä talviunessa. Voi vain aavistaa millainen meno kylissä ja rantatiellä vallitsee kun lomakausi on alkanut.

Uinaileva lomakeidas

"Olkitalot"

Talo ja puutarha 

Vartijat katolla 

Pohjoista kohti mentäessä välimeri välkehti tien oikealla puolella, vasemmalla lainehti pari suurta lampea, ranskalaisittain l’étang. Pysähdyimme toisen, eli Etang de Canet:n rannalle ihmettelemään erikoisen näköisiä rakennuksia.

Selvisi, että paikalle oli kiinnostuneiden katseltavaksi kunnostettu menneen ajan kalastajakylä. Kylässä oli 10 taloa, jotka on rakennettu meren hylkäämistä, rannalta poimituista tarvikkeista. Niitä olivat puiden rungot ja rannalla kasvava ruoko, joka leikattiin, kuivattiin ja sidottiin nipuiksi.  Talojen pyöreähköt muodot sietävät hyvin alueen rajuja tuulia. Usein talon yhteydessä on pieni ruokoaidalla tuulelta suojattu puutarha, jossa viihtyvät kaktukset, viikuna- ja laakeripuut.

Tuli mieleen satu kolmesta pienestä porsaasta, joiden olkitalon susi puhalsi nurin ja pisti poskeensa yhden possuista. Näille asumuksille susi ei olisi mahtanut mitään, sillä aikoinaan majat pysyivät paikoillaan noin 25 vuotta kestäen rajut tuulet ja sateet.

Kotikatua lähestyttäessä aurinko painui mailleen ja sininen kulkuri pääsi nurkkaukseensa muistelemaan retkipäiväänsä ja näkemään uniaan. Matkalaiset kantoivat painavat ostokset talvipesäänsä ja istahtivat hetkeksi parvekkeelle katsomaan miten ensimmäiset tähdet syttyivät iltataivaalle.

                *****************************************************************************