Syysmatkan loppupäivät

Millaun silta, siltamaksu 7,50 euroa

3. matkapäivä

Olikohan syy kirkkaan kuutamon vai matkajännityksen kun unet karkasivat aamulla jo kello 5.30. Huoneen syy se ei ainakaan ollut. Oli täysin hiljainen, mukavan viileä huone, iso, sopivan pehmeä vuode ja miellyttävän lämmin untuvapeitto. Nyt oli reilusti aikaa käydä suihkussa, tehdä aamupala ja vähän eväitäkin matkalle, aterian jälkeen tiskata astiat ja pakata laukut. Iso plussa asunnolle hyvin varustellusta keittiönurkkauksesta. 

Päivä alkoi hiljalleen valjeta kun vielä nukkuva kylä jäi taaksemme. Auton mittari näytti +5 asteen lukemaa. Muutamaa minuuttia myöhemmin olimme jo autobaanalla kohti Lyypekkiä ja Hampuria kiitävien töihinmenijöiden ja rekkajonojen joukossa. Tiesimme kokemuksesta, että Hampurin ohittaminen on hidasta ja nykivää etenemistä. Niin oli nytkin, mutta eihän meillä ollut mihinkään kiirettä. Vauhtia hillitsivät myös paikoitellen sumuseinämät, joiden läpi ajaminen vaati tarkkuutta. Läheskään kaikissa autoissa ei näyttänyt olevan päällä sumuvaloja. Auringon noustua sumu hälveni. Hampurin eteläpuolella autoruuhka pysähtyi noin 15 minuutiksi. Kun jono pääsi etenemään, näkyi kaiteen vieressä hätävilkut päällä seisomassa säiliörekka, jonka ympärillä pyöri muutamia palomiehiä laitteineen. Siinä saattoi olla liikenteen pysähtymisen syy.

Hampuri jäi taakse ja liikenne eteni kohti Bremeniä. Tien molemmin puolin laitumilla näkyi lehmikarjan lisäksi aterioimassa varsin suloisia pieniä peuroja. Bremenin ohitettuamme poikkesimme parille levähdyspaikalle jaloittelemaan ja vähän myöhemmin vielä piknik-lounaalle suurien lehtipuiden varjoihin. Mäkiset ja metsäiset maisemat olivat vielä kesäisen kauniit silmää hivelevine vihreine laaksoineen. Kölnin jälkeen käännyimme ajelemaan pitkin tuliperäisen Eifelin vuoriston kohti Luxemburgia ja Mosel-jokea. Moottoritien kiihkeä rytmi vaihtui maltilliseen maisemareitin ihasteluun. Moselin rinteillä oli syksyn viinisato kypsynyt ja sen korjuu alkanut. Auringonlaskun aikaan olimme jo Pohjois-Ranskassa Metzin lähellä pysäköimässä sinistä kulkijaa hotellin parkkipaikalle. Kuu kurkisteli vastapäisen kirkon tornin takaa hotellihuoneeseen, mutta vetäisin verhon kuutamon eteen ja annoin unen tulla. Tänään oli ajokilometrejä kertynyt lähes 800.

4. matkapäivä

Viileä oli tämäkin aamu kun sininen kulkija liittyi moottoritien autovirtaan. Parin tunnin ajon jälkeen kurvasimme levähdyspaikalle jaloittelemaan. Auton mittari näytti + 8 astetta. Tuulikin oli herännyt ja puhalsi luihin ja ytimiin. Kiersimme nopeasti vain auton ympäri ja matka jatkui. Chalonin kohdalla poistuimme moottoritieltä. Tietullin kohdalla poliisipartiot ja tullimiehet viittoilivat rekkoja ajamaan tien sivuun, jossa näkyi seisovan jo rivi aiemmin pysäytettyjä. Muu liikenne sai jatkaa eteenpäin. Arvelimme, että ehkä poliisit tutkivat oliko rekkojen lastitiloissa mahdollisesti salamatkustajia.

Meidän reittimme kulki läpi viljavien peltomaisemien kohti lännen vuoristoa. Isot karjalaumat käyskentelivät vihreillä laitumilla, joilla syötävää näytti riittävän yllin kyllin. Jossakin vaiheessa navigaattori tuli hieman leikkisälle tuulelle ja ohjasi matkaamme pitkin pieniä kyläteitä.

Eräässä uinailevassa pikkukylässä huomasimme ravintolan ja pysähdyimme sen eteen. Koska siinä oli muitakin autoja, uskoimme että ravintola on auki. Astelimme huoneeseen, jossa kävi kiivas keskustelu olut- ja punaviinilasien ääressä. Paikalla oli vain miehiä. Tiskin taakse ilmestyi paikan isäntä, joka ohjasi meidät liitutaulu kainalossaan ruokasalin puolelle. Taululle oli kirjoitettu kolmen ruokalajin päivän menu. Salissa oli lisäksemme parissa pöydässä ruokailijoita lopettelemassa ateriaansa. Eipä ollut ruuassa valittamista kun lautasellani höyrysi emännän tuoma kaunis purotaimen jättikatkarapujen ja kasvisten kera, jälkiruuaksi sain vadelmapannacotan. Mies valitsi uunissa kypsytetyn naudanlihapadan lisukkeineen, jälkiruuaksi jäätelöpalloja. Lähtiessä kiittelimme isäntää hyvästä ruuasta. Hän ja keskustelijat juomiensa äärestä toivottivat meille hyvää päivänjatkoa. Annoimme navigaattorille kartalta toisen kohteen ja hieman luovien pääsimme kohti oikeaa päämäärää. Tulimme siihen tulokseen, että navigaattorin lisäksi mukana on hyvä olla kunnon kartta.

Viimeisen illan hotelli sijaitsi vuorten ympäröimissä maisemissa keskellä muita hotelleja ja erilaisia liikkeitä. Huoneemme oli kolmannessa kerroksessa josta oli näkymät hotellien kirkkaasti valaistuille pysäköintialueille ja iltaruskon punaamille vuorille. Kilometrejä tälle päivälle tuli noin 600.

5. matkapäivä

Yösijaan ja aamupalaan tyytyväisillä matkaajilla oli edessään vain noin 420 km:n taival läpi tutun ja kauniin vuoristomaiseman. Tie kiipeili välillä yli 1200 metrissä, laskeutui sitten alle 700 metriin, sukelsi välillä tunneleihin. Tuli taas ylitettyä Millaun upea silta, josta olisi ollut huikeat näkymät alas laaksoon, mutta sillalle ei saanut edelleenkään pysähtyä maisemia ihailemaan. Vähitellen tie alkoi laskeutua kohti rannikkoa. Jo aamulla sää oli ollut puolipilvinen, nyt koko taivaan peitti pilviverho ja pian ensimmäiset pisarat iskeytyivät tuulilasiin. Päivä oli puolessa ja sade tauonnut kun pysäköimme kotikadulle. Lämpöä oli sopivasti noin 20 astetta kun raahasimme kantamukset autosta sisälle talvikotiin. Kytkettiin sähköt ja vesi päälle. Siitä se arki pääsi taas alkamaan. Tätä syysmatkaa tehtiin autolla yhteensä reilut 3100 km.    

Silta  kanaalin yli lähellä Ranskan talvikotia

************************************************************