1. päivä
Jo monena syyskuun lopun päivänä oli järven yllä näkynyt
etelään lentäviä hanhiparvia. Samaan aikaan tiedotusvälineet kertoivat
Eurooppaan, jopa Suomeen asti tulevista pakolaisvirroista.
Koska syksyn muuttomatkamme Ranskaan oli varattu, päätimme lähteä, astua laivaan ja katsoa mitä tapahtuisi. Ystävät hieman varoittelivat, että
uskallatteko ihan oikeasti lähteä. Aluksen lähdön kanssa oli vähän epävarmuutta, koska sen edellisen illan lähtö oli
peruuntunut sähkövian takia ja vielä lähtöpäivänä ei ollut varmuutta laivan lähdöstä. Vika oli saatu kuitenkin korjattua ja illan pimentyessä pääsimme
ajamaan suurikokoisen Silja Galaxyn uumeniin. Hieman haikein mielin katselimme etääntyviä Turun
sataman valoja.
Vaan eipä ollut tunnelma haikea laivan sisätiloissa. Nuoret
risteilymatkustajat olivat aloittaneet juhlintansa jo hyvissä ajoin. Luovimme
humalaisten nuorten lomitse hetkeksi laivan pianobaariin, jossa mies ensimmäisen
matkapäivän kunniaksi otti tuopin olutta, minä lasillisen punaista kuplivaa,
jota baarimikko oli suositellut. Olisimme mielellämme kuunnelleet hetken
pianomusiikkia, mutta sitä ei ollut nyt saatavilla. Joimme drinkkimme ja
kiipesimme 9. kannella olevaan hyttiimme nukkumaan. Yö sujuikin aika
rauhallisesti, ehkä risteilijät olivat majoitettu johonkin muuhun kerrokseen.
Hyvä niin.
2. päivä
Kello 6 ajoimme laivasta nukkuvan Tukholman pimeään
sunnuntai-aamuun. Auton mittari näytti +3 astetta ja vilkkuvalo varoitti liukkaudesta.
Liikenne oli lähes olematonta. Hiljalleen päivä valkeni ja pian huurteinen ruoho
kimalteli nousevan auringon valossa. Olin avannut radion ja sattumalta sieltä
tuli suomenkielistä ohjelmaa. Puheen lomassa soi miellyttävää viihdemusiikkia,
saatiin kuulla jopa sitä eilen kaivattua pianonsoittoa. Tuntui ihan
sunnuntailta. Muutamalla levähdyspaikalla kävimme happea haukkaamassa ja vähän
jaloittelemassa, mutta ilman viileys auringonpaisteesta huolimatta sai
palaamaan nopeasti lämpimään autoon. Helsingborgiin asti liikenne pysyi hiljaisena,
mutta vilkastui kun siirryimme tielle kohti Malmöä ja Kööpenhaminaa. Puolen
päivän jälkeen ylitimme Juutinrauman salmen pitkin 16 km:n mittaista siltaa
ihaillen sinisenä liplattavalla merellä näkyviä valkoisia purjealuksia. Pian
Kööpenhaminakin jäi taakse ja reilun 2 tunnin kuluttua lähestyimme jo uutta
meren ylitystä, eli vajaan tunnin mittaista matkaa Tanskan Rödbystä Saksan Puttgardeniin.
Rödbyn satamaan tultuamme pääsimme ajamaan suoraan laivaan, joka samassa
lähtikin auringossa kimmelteleville aalloille. Laivamatkan aikana ehdimme syödä
rauhassa lounaan ja siirryttyämme laivan keulabaariin näköalapaikoille juoda
jälkiruuaksi cappuccinot. Matkustajia oli vain kourallinen, joten tilaa tuntui
olevan ruhtinaallisesti.
Puttgardenista ajoimme läpi pienten ja siistien kylien edellisiltä
matkoilta tuttuun majapaikkaan suurten puiden katveeseen. Ulko-oveen oli
kiinnitetty lappu, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi majoittautumaan. Ovi
oli auki ja niinpä kannoimme kassimme sisälle. Mies totesi, että tänään oli
ajettu kaikkiaan 830 km, eikä tuntunut missään. Sää oli nyt lämmin ja
aurinkoinen. Teimme tunnin kävelylenkin ihaillen omakotialueen pihojen kauniita
kukkaistutuksia. Kylän koirat ilmoittivat kovaäänisesti huomanneensa meidät.
Käännyimme kylätieltä peltoja halkovalle hiekkatielle, jossa väistelimme toinen
toistaan suurempia etanoita. Laajat viljapellot oli puitu. Taivaalla hanhiparvet
jatkoivat matkaansa, mutta me palasimme majapaikkaamme. Illalla asunnon mukava isäntäväki
palasi vierailumatkaltaan ja pistäytyi tervehtimässä meitä kysellen saksan
englannin ja ranskan kielisekoituksella tarvitsemmeko jotakin. Emmehän me
mitään tarvinneet. Avasimme hetkeksi TV:n nähdäksemme uutisia ja sääennusteen
huomiselle. Kielitaitomme ei riittänyt ymmärtämään mitä huolestuttavaa oli
tapahtunut 5000 pakolaisen keskuksessa. Sääennuste lupasi aurinkoa seuraavalle päivälle. Yöllä katselimme ikkunan läpi toisiamme, minä ja lähes
täysikuu. Kuu jatkoi katseluaan, mutta lopulta minä nukahdin.
Jatkuu...
Jatkuu...
Malmön silta, siltamaksu oli 47 euroa |
Näin jäi kesä tänne taas odottamaan uutta kesää ja paluumatkaa kotimaahan. Kaikkea hyvää teille sinne matkanne päämäärään.
VastaaPoistaKiitos mummeli, oikein hyvää syksyn jatkoa myös sinulle. Ei taida olla ensilumen aika ihan vielä.
PoistaOn varmaan joka kerta seikkailu lähteä Suomikesän jälkeen talvikotia kohti. Vauhdikkaasti matkaa teitte.
VastaaPoistaMalmön siltamaksu tuntuu kalliilta. Pitääkö maksaa mennen-tullen, mikäli vain piipahtaa toisella puolen?
Hyvää syksyä.
Kiitos aimarii. Oikein kaunista ja kuulasta syksyä myös sinulle.
PoistaKyllähän matkantekoon liittyy aina jonkunlaista seikkailun tuntua. Vuosi sitten rankkasateet ja tulvat seurasivat ihan kannoillamme. Tämän aamun uutisissa taas kerrottiin eilisen illan Nizzan ja sen ympäristön tuhoisista tulvista ja sateista, joissa ainakin 13 ihmistä on hukkunut. Varmaan meillä on ollut suojelusenkelit mukanamme, koska valitsimme nopeamman reitin, emmekä kiertäneet Nizzan kautta.
Aika kallis on tuo Malmön siltamaksu. Käsittääkseni se on maksettava sekä mennessä että tullessa. Suunnilleen saman verran on maksanut salmen ylitys autolautalla. En tiedä mikä on käytäntö jos salmen joutuu ylittämään vaikkapa päivittäin.
Ah, tuo kuuluisa silta ! :)
VastaaPoistaPakolaiset ja pakolaiskeskukset ovat nyt päivänpolttava aihe uutisoinnissa Suomessakin.
Suomeen on tullut ja tulee lisää syyrialaisia ja irakilaisia turvapaikanhakijoita. Arabian-
ja kurdinkielen taito olisi nyt hyvä olla olemassa.
Viisautta tarvitaan nyt Suomen päättäjiltä, kansalta ja medialtakin noin mittavan pakolaisasian edessä. Tunteet käyvät kuumina puolesta ja vastaan. Toivottavasti aiemmin Suomeen tulleista ja suomenkieltä oppineista olisi nyt käytännön apua maanmiehilleen ja pakolaiskeskusten henkilöstöille.
PoistaThanks Linda :)
VastaaPoistaOnnelisesti perillä, mikä on tärkeintä. Täällä oli poikkeuksellinen viikonloppu. Melkein kaikki lähipolut Valio-myrskyn kaatamien puiden tukkimia. Sähköt monella vieläkin poikki, meillä vain parin kolmen tunnin ajan. Kyllä siinäkin jo ehti huomata, miten riippuvaisia siitä olemme. Aurinkoista syksyä teille sinne!
VastaaPoistaAurinkoista ja vähätuulista syksyä myös sinulle Liisa.
PoistaMatkustaminen on ihan mukavaa, mutta perille pääsy on sen paras osa.
Vaikka kesän alkupuoli Savossa olikin tuulinen, ei se tuollaisiin tuhoihin onneksi yltänyt. Liekö syysmyrskyjen aikaa vähän joka puolella, ilmastonmuutoksen ilmiöitä kaiketi.
Ohoh, onpas sillan ylityksellä hintaa.
VastaaPoistaOliskohan tuo 5000 pakolaisen uutisointi samaa mitä jokunen päivä sitten luin, että noiden pakolaisten joukossa raiskataan naisia ja lapsia, sekä harrastetaan paritus kauppaa. Maininta oli, että vartiointia lisäisivät.
Selvähän se että tuollaiseen määrään ihmisiä ja pakolla yksiin majoitettuja, että laukaisee monenlaista ihmisen pimeitäkin puolia.
En ole ollenkaan varma, että onko sama uutisointi kyseessä.
Kai ne tuolla siltamaksulla keräävät sillan kunnossapitomaksua sen käyttäjiltä.
PoistaVoi ihan hyvin olla sama uutinen. Noinkin isoon joukkoon mahtuu rikollista ainesta ja usein juuri naiset ja lapset joutuvat kärsimään. Hyvä, että lisäävät vartiointia.
Komea silta, voikohan sen ylittää pyörälläkin.. ja maksaako saman, vähän voi olla tuulista kuitenkin.
VastaaPoistaNiin sitä on taas päädytty talvipakolaisiksi mekin, täysi kesä vielä täällä. Oikein mukavaa jatkoa sinne!
Tuskin sillan ylitys polkupyörällä onnistuu. Moottoripyörällä kyllä, koska tie taitaa olla moottoritie.
PoistaTäällä on jo pientä syksyn tuntua, oli ainakin kun kahlasin keltaisissa plataanien lehtikinoksissa matkalla torille.
Myös teille hyvää kesän jatkoa!