lauantai 3. lokakuuta 2015

Mitä jäi mieleen syysmatkalta


1. päivä
Jo monena syyskuun lopun päivänä oli järven yllä näkynyt etelään lentäviä hanhiparvia. Samaan aikaan tiedotusvälineet kertoivat Eurooppaan, jopa Suomeen asti tulevista pakolaisvirroista.
Koska syksyn muuttomatkamme Ranskaan oli varattu, päätimme lähteä, astua laivaan ja katsoa mitä tapahtuisi. Ystävät hieman varoittelivat, että uskallatteko ihan oikeasti lähteä. Aluksen lähdön kanssa oli vähän epävarmuutta, koska sen edellisen illan lähtö oli peruuntunut sähkövian takia ja vielä lähtöpäivänä ei ollut varmuutta laivan lähdöstä. Vika oli saatu kuitenkin korjattua ja illan pimentyessä pääsimme ajamaan suurikokoisen Silja Galaxyn uumeniin. Hieman haikein mielin katselimme etääntyviä Turun sataman valoja.
Vaan eipä ollut tunnelma haikea laivan sisätiloissa. Nuoret risteilymatkustajat olivat aloittaneet juhlintansa jo hyvissä ajoin. Luovimme humalaisten nuorten lomitse hetkeksi laivan pianobaariin, jossa mies ensimmäisen matkapäivän kunniaksi otti tuopin olutta, minä lasillisen punaista kuplivaa, jota baarimikko oli suositellut. Olisimme mielellämme kuunnelleet hetken pianomusiikkia, mutta sitä ei ollut nyt saatavilla. Joimme drinkkimme ja kiipesimme 9. kannella olevaan hyttiimme nukkumaan. Yö sujuikin aika rauhallisesti, ehkä risteilijät olivat majoitettu johonkin muuhun kerrokseen. Hyvä niin.

2. päivä
Kello 6 ajoimme laivasta nukkuvan Tukholman pimeään sunnuntai-aamuun. Auton mittari näytti +3 astetta ja vilkkuvalo varoitti liukkaudesta. Liikenne oli lähes olematonta. Hiljalleen päivä valkeni ja pian huurteinen ruoho kimalteli nousevan auringon valossa. Olin avannut radion ja sattumalta sieltä tuli suomenkielistä ohjelmaa. Puheen lomassa soi miellyttävää viihdemusiikkia, saatiin kuulla jopa sitä eilen kaivattua pianonsoittoa. Tuntui ihan sunnuntailta. Muutamalla levähdyspaikalla kävimme happea haukkaamassa ja vähän jaloittelemassa, mutta ilman viileys auringonpaisteesta huolimatta sai palaamaan nopeasti lämpimään autoon. Helsingborgiin asti liikenne pysyi hiljaisena, mutta vilkastui kun siirryimme tielle kohti Malmöä ja Kööpenhaminaa. Puolen päivän jälkeen ylitimme Juutinrauman salmen pitkin 16 km:n mittaista siltaa ihaillen sinisenä liplattavalla merellä näkyviä valkoisia purjealuksia. Pian Kööpenhaminakin jäi taakse ja reilun 2 tunnin kuluttua lähestyimme jo uutta meren ylitystä, eli vajaan tunnin mittaista matkaa Tanskan Rödbystä Saksan Puttgardeniin. Rödbyn satamaan tultuamme pääsimme ajamaan suoraan laivaan, joka samassa lähtikin auringossa kimmelteleville aalloille. Laivamatkan aikana ehdimme syödä rauhassa lounaan ja siirryttyämme laivan keulabaariin näköalapaikoille juoda jälkiruuaksi cappuccinot. Matkustajia oli vain kourallinen, joten tilaa tuntui olevan ruhtinaallisesti.
Puttgardenista ajoimme läpi pienten ja siistien kylien edellisiltä matkoilta tuttuun majapaikkaan suurten puiden katveeseen. Ulko-oveen oli kiinnitetty lappu, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi majoittautumaan. Ovi oli auki ja niinpä kannoimme kassimme sisälle. Mies totesi, että tänään oli ajettu kaikkiaan 830 km, eikä tuntunut missään. Sää oli nyt lämmin ja aurinkoinen. Teimme tunnin kävelylenkin ihaillen omakotialueen pihojen kauniita kukkaistutuksia. Kylän koirat ilmoittivat kovaäänisesti huomanneensa meidät. Käännyimme kylätieltä peltoja halkovalle hiekkatielle, jossa väistelimme toinen toistaan suurempia etanoita. Laajat viljapellot oli puitu. Taivaalla hanhiparvet jatkoivat matkaansa, mutta me palasimme majapaikkaamme. Illalla asunnon mukava isäntäväki palasi vierailumatkaltaan ja pistäytyi tervehtimässä meitä kysellen saksan englannin ja ranskan kielisekoituksella tarvitsemmeko jotakin. Emmehän me mitään tarvinneet. Avasimme hetkeksi TV:n nähdäksemme uutisia ja sääennusteen huomiselle. Kielitaitomme ei riittänyt ymmärtämään mitä huolestuttavaa oli tapahtunut 5000 pakolaisen keskuksessa. Sääennuste lupasi aurinkoa seuraavalle päivälle. Yöllä katselimme ikkunan läpi toisiamme, minä ja lähes täysikuu. Kuu jatkoi katseluaan, mutta lopulta minä nukahdin. 
Jatkuu...

Malmön silta, siltamaksu  oli 47 euroa
                                   **************************************************************

13 kommenttia:

  1. Näin jäi kesä tänne taas odottamaan uutta kesää ja paluumatkaa kotimaahan. Kaikkea hyvää teille sinne matkanne päämäärään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli, oikein hyvää syksyn jatkoa myös sinulle. Ei taida olla ensilumen aika ihan vielä.

      Poista
  2. On varmaan joka kerta seikkailu lähteä Suomikesän jälkeen talvikotia kohti. Vauhdikkaasti matkaa teitte.
    Malmön siltamaksu tuntuu kalliilta. Pitääkö maksaa mennen-tullen, mikäli vain piipahtaa toisella puolen?
    Hyvää syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Oikein kaunista ja kuulasta syksyä myös sinulle.
      Kyllähän matkantekoon liittyy aina jonkunlaista seikkailun tuntua. Vuosi sitten rankkasateet ja tulvat seurasivat ihan kannoillamme. Tämän aamun uutisissa taas kerrottiin eilisen illan Nizzan ja sen ympäristön tuhoisista tulvista ja sateista, joissa ainakin 13 ihmistä on hukkunut. Varmaan meillä on ollut suojelusenkelit mukanamme, koska valitsimme nopeamman reitin, emmekä kiertäneet Nizzan kautta.
      Aika kallis on tuo Malmön siltamaksu. Käsittääkseni se on maksettava sekä mennessä että tullessa. Suunnilleen saman verran on maksanut salmen ylitys autolautalla. En tiedä mikä on käytäntö jos salmen joutuu ylittämään vaikkapa päivittäin.

      Poista
  3. Ah, tuo kuuluisa silta ! :)

    Pakolaiset ja pakolaiskeskukset ovat nyt päivänpolttava aihe uutisoinnissa Suomessakin.
    Suomeen on tullut ja tulee lisää syyrialaisia ja irakilaisia turvapaikanhakijoita. Arabian-
    ja kurdinkielen taito olisi nyt hyvä olla olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisautta tarvitaan nyt Suomen päättäjiltä, kansalta ja medialtakin noin mittavan pakolaisasian edessä. Tunteet käyvät kuumina puolesta ja vastaan. Toivottavasti aiemmin Suomeen tulleista ja suomenkieltä oppineista olisi nyt käytännön apua maanmiehilleen ja pakolaiskeskusten henkilöstöille.

      Poista
  4. Onnelisesti perillä, mikä on tärkeintä. Täällä oli poikkeuksellinen viikonloppu. Melkein kaikki lähipolut Valio-myrskyn kaatamien puiden tukkimia. Sähköt monella vieläkin poikki, meillä vain parin kolmen tunnin ajan. Kyllä siinäkin jo ehti huomata, miten riippuvaisia siitä olemme. Aurinkoista syksyä teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoista ja vähätuulista syksyä myös sinulle Liisa.
      Matkustaminen on ihan mukavaa, mutta perille pääsy on sen paras osa.
      Vaikka kesän alkupuoli Savossa olikin tuulinen, ei se tuollaisiin tuhoihin onneksi yltänyt. Liekö syysmyrskyjen aikaa vähän joka puolella, ilmastonmuutoksen ilmiöitä kaiketi.

      Poista
  5. Ohoh, onpas sillan ylityksellä hintaa.

    Oliskohan tuo 5000 pakolaisen uutisointi samaa mitä jokunen päivä sitten luin, että noiden pakolaisten joukossa raiskataan naisia ja lapsia, sekä harrastetaan paritus kauppaa. Maininta oli, että vartiointia lisäisivät.
    Selvähän se että tuollaiseen määrään ihmisiä ja pakolla yksiin majoitettuja, että laukaisee monenlaista ihmisen pimeitäkin puolia.
    En ole ollenkaan varma, että onko sama uutisointi kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai ne tuolla siltamaksulla keräävät sillan kunnossapitomaksua sen käyttäjiltä.
      Voi ihan hyvin olla sama uutinen. Noinkin isoon joukkoon mahtuu rikollista ainesta ja usein juuri naiset ja lapset joutuvat kärsimään. Hyvä, että lisäävät vartiointia.

      Poista
  6. Komea silta, voikohan sen ylittää pyörälläkin.. ja maksaako saman, vähän voi olla tuulista kuitenkin.
    Niin sitä on taas päädytty talvipakolaisiksi mekin, täysi kesä vielä täällä. Oikein mukavaa jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin sillan ylitys polkupyörällä onnistuu. Moottoripyörällä kyllä, koska tie taitaa olla moottoritie.
      Täällä on jo pientä syksyn tuntua, oli ainakin kun kahlasin keltaisissa plataanien lehtikinoksissa matkalla torille.
      Myös teille hyvää kesän jatkoa!

      Poista