Vilkaisen jääkaappiin, se näyttää aika tyhjältä ja
toripäivä on vasta huomenna. Aamulenkin jälkeen ei millään viitsisi lähteä nälissään
enää kaupalle tallustelemaan. Silti tänäänkin on tarkoitus syödä. Rasiassa jääkaapin hyllyllä
näyttää olevan hieman eilistä papukeittoa, siitä riittää vain yhdelle. Otan sen
pöydälle ja kaapin uudelleen tarkkailuun. Vihanneslokerosta löytyy viikko
sitten vahingossa ostettu outo salaatti, joka jäi käyttämättä kovien lehtiensä
ja vieraan makunsa takia. Otan sen pöydälle roskiin heittämistä
varten. Tosin ulkonaisesti se näyttää hyvin säilyneeltä. Löydän vielä pussin
pohjalle jääneen parmesanjuustoraasteen ja lähes tyhjän kermapurkin. Pois
jääkaapista joutavat nekin. Aika autio on nyt kaappi, ovitaskuihin jää
erilaisia juomia, hyllyille pari hillopurkkia ja suolasieniä, yksinäinen voipaketti.
Samalla kun kerään tavaroita pöydälle, alkaa mielessäni muovautua kokeilu
erilaisesta salaatista.
Pian ilmassa leijuu kuullotetun punasipulin suloinen tuoksu.
Lisään pannulle sipulisiivujen joukkoon pesemäni ja hieman pienemmiksi repimäni
salaatinlehdet. Mukaan siivutan pari tomaattia. Kääntelen seosta varovasti, Ennen
kuin salaatinlehdet muuttuvat lähes tunnistamattomaksi vihreäksi massaksi, ripottelen
päälle parmesanraasteen ja lopuksi ravistelen päälle kermapurkin viimetipat.
Aikaa aterian tekoon kuluu vajaa 10 minuuttia. Perheen sipulikammoiselle
lämmitän papusopan.
Salaattikokeilu osoittautuu yllättävän maistuvaksi
ateriaksi. Käyttämättömät salaatinlehdet pääsevät takaisin jääkaappiin. Aloitettuun
kauppalistaan lisään parmesanraasteen, kerman ja lisää kovalehtistä salaattia.
Vaikka öisin lämpötila on laskenut nollan tienoille, päivät ovat olleet mukavan lämpimiä ja lähes tuulettomia. Jälkiruokakahvia on mukava siemailla parvekkeella. Jo hieman huonosti voivat kaksi kukkaa toin syksyllä mukanani Suomesta. Koko kesän ne kukkivat ahkerasti. En raaskinut jättää niitä terassille paleltumaan. Iltaisin kun mittari laskee lähelle nollaa, kannan Suomen kukkaseni sisälle lämpimään.
*****************************************************************
.jpg)
Joskus, vaikka vaan olosuhteiden pakosta yllättää itsensä, kun viitsii ruveta kokeilemaan ex tempore tekaistuja reseptejään.
VastaaPoistaHuomaan, että teet kryptoja. Niin minäkin, teen myös sudokuja.
Ihan käyttökelpoinen yllätys paistoksesta tulikin.
PoistaMeillä on työjako, mies tekee sudokuja, minulle jäävät kryptot. Saattaa joskus olla päinvastoinkin.
Ruokaisa ateria syntyi vaikka kyse on terveellisistä ja keveistä salaatti aineksista, kerma ja voi antaa roiman energia lisän. Varmasti hyvää!
VastaaPoistaEnnakkoluuloton kun on, niin mistä tahansa raaka-aoneista saa hyvää ruokaa.
Tykkään tehdä ruokaa omasta päästä, en kaivele ohjeita esiin.
Päivittäin en pääse kokkailemaan, kun mieheni on myös innokas ruoan tekijä.
Vielä ruusu kukkii. Kesäiseltä näyttää parvekkeellasi.
Kaikki ruokakokeilut eivät ole aina täysin onnistuneet, silti on kiva yrittää vain mielikuvitus rajana. Joskus harvoin kun leivon, turvaudun resepteihin, varmuuden vuoksi:)
PoistaSuurin osa joulukuun päivistä on ollut varsin aurinkoisia ja kun valoa riittää 9 tuntia päivässä, tuntuukin suojaisella parvekkeella kesäiseltä.
Ah, hemaiseva syklaami ! Minun on saatava tuollainen joulukukaksi.
VastaaPoistaKivalta kuulostava ruoka-improvisaatio. Innostava.
Syklaami on kaunis kukka, tämä yksilö on ollut minulla yli vuoden ja kukkinut koko ajan.
PoistaKiva lukea näitä arkisia tarinoita ja haistella kuvista eteläranskalaista tunnelmaa. Aika lämpöiseltä näyttää. Joulukin ihan ovella. Hyvää Joulun aikaa teille.
VastaaPoistaMartta
Kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi Martta.
PoistaOnnellista joulua sinulle!