Etelän talvipäivien kohokohtia

Joulun ja vuodenvaihteen huvittelukausi on pikkuhiljaa hiipumassa normaaliksi arjeksi.

Sydäntalven tapahtumista mieleenpainuva oli aattoillan joulumessu yhdessä Carcassonnen suurista goottilaistyylisistä kirkoista. Messuun osallistui noin 1500 ihmistä. Oudolta tuntuivat kirkon ovella ja seinustoilla valppaina liikuskelevat turvamiehet, samoin myös papin saarna, jossa hän vertasi nykyajan terrorismin pelkoa raamatunkertomuksen paimenten tuntemaan pelkoon taivaallisten sotajoukkojen ilmestyessä heille.

Joulun jälkeisenä sunnuntaina olimme samassa kirkossa kuuntelemassa aivan mahtavaa urkukonserttia. Kuulijoita oli vain kourallinen, eikä yhtään turvamiestä. Sielua hivelevän kauniista musiikista jäi hyvä olo koko päiväksi.

Vuosi vaihtui rattoisasti Suomesta tulleen yllätysvieraan mukavassa seurassa. Aattoiltana joulukojuissa myytiin kuohuviiniä ja toriaukion lämpimässä illassa parveili iloista väkeä. Ravintoloissa perheet ja muut seurueet istuivat myöhään yöhön syömässä pitkän kaavan mukaan.

Perpignanin kattoja

Eräänä tammikuun puolivälin aurinkoisena päivänä toteutimme Reissunaisen idean ja kvartettimme vietti mukavan päivän Perpignanin kaupunkiin tutustuen. Noin 120 000 asukkaan kaupungissa ehdimme katsella muutamia historiallisia kohteita. 

Yksi niistä on Mallorcan Jacques-kuninkaan 1200-luvulla rakennuttama linna  palais des Rois de Majorque.  Siihen aikaan Mallorcan valtakunta oli varsin laaja, Perpignan oli sen pääkaupunki. 

Suomalaiskatsojia viehätti myös hiljattain taidokkaasti remontoitu, 1500-luvulla rakennettu kaupungin kaunis katedraali maalauksineen ja veistoksineen. 

Le Castillet, 1300-luvulla rakennettu punatiilinen kaupunginportti torneineen on osa kaupunkia ympäröineestä muurista. Kiipesimme kapeita kierreportaita tornin ylätasanteelle, josta oli huikeat näkymät yli kaupungin kattojen. Rakennuksen kerroksiin oli rakennettu alueen kulttuurihistoriaa esitteleviä huoneita. Niihin poikkesimme ylös kiivetessämme tasaannuttamaan hengästymistä ja  aistimaan menneiden aikojen tunnelmia .

Jälkiruokana raikas sitruunavaahtopallo ja hedelmiä

Upeat nähtävyydet saivat arvoisensa päätöksen retkellemme, sillä Reissunainen oli varannut seurueellemme pöydän lounasta varten lähistöllä olleesta viehättävästä yhden Michelintähden ravintolasta. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. 

Aterian lopuksi nuori, iloisesti hymyilevä le chef, eli tähtikokki tuli keittiöstään kättelemään eksoottisesta Suomesta asti tulleet asiakkaat. Hieno ja mieltälämmitävä maukkaan aterian päätöshetki näille asiakkaille.

Seuraavana viikonloppuna tammikuinen iltapäivä Carcassonnen teatterin punaisilla plyysituoleilla vei meidät värikkäälle, tapahtumarikkaalle ja romanttiselle aika- ja musiikkimatkalle Wieniin ja Pekingiin Franz Lehárin Hymyn maa-operetin sävelin.

Näitä kohokohtia muistellessa ja arkeen laskeutuessa leijailivat harmaalta taivaalta talven ensimmäiset untuvaiset hiutaleet saaden hetkeksi maiseman pukeutumaan valkoiseen lumivaippaan. Tuo näky ei kauan kestänyt. Hetkessä raju tuuli ja vesisade pesivät sen pois.

*****************************************************************