torstai 21. huhtikuuta 2016

Tummien sävelten ilta

Kuva kopioitu netistä
Katsomon valot himmenivät, kuului vain aukeavan esiripun kahinaa. Näyttämö oli aivan pimeä ja äänetön, 600-päinen yleisö pidätteli hengitystään. Pieni valonsäde puikahti näyttämölle ja sen saattelemina ensimmäiset metalliketjujen rytmikkäät kilahdukset iskivät lattiaan. Sisään pujahti toinen valonsäde. Sen välähdyksessä vilahti pienillä jakkaroilla jonossa istuvien tanssijoiden rytmiä iskevät kenkien korot. Kuului kitaran haikea helähdys ja mustaseinäinen näyttämö täyttyi häikäisevän kirkkaista sateenkaaren värisistä valoista. Jakkaroilta nousi 16 taitavan tanssijan ryhmä, miehet punamustissaan, naiset voimakasvärisissä röyhelöhameissaan ja huiveissaan. Siitä alkoi 1½ tunnin huikea matka intohimoisen flamencotanssin tarinoihin. Niitä kertoivat vuoroin tanssijoiden askeleet, kitaran sävelet ja laulajan tumma ääni. Tarinoita rakkaudesta, tuskasta, kahleista, vapaudenkaipuusta, hurmiosta, kohtalosta, elämästä ja kuolemasta. Tanssijoiden korkojen rytmikäs, lähes hypnoottinen poljenta lattiaan, vartalon taivutukset, liukuvat askeleet, nopeat pysähdykset ja pyörähdykset, käsien taputukset ja ranteiden sulavat liikkeet loivat mystisen tunnelman. Tanssiparien intohimoinen musiikin tulkinta välittyi varmasti myös viimeiselle penkkiriville asti. 
Katsomo oli haltioissaan. Vaikka esitys ja yleisön raivoisien taputuksin pyytämät lisänumerot olivat päättyneet, esirippu sulkeutunut ja näyttämö pimeänä, seisomaan nousseiden katsojien aplodit ja bravo-huudot vain jatkuivat. Lopulta katsomo hiljeni ja teatterista poistui näkemäänsä ja kuulemaansa ihastunut väkijoukko.
Keväinen ilta oli pimentynyt tuuliseksi yöksi, kaupunki nukkui. Kuunsirppi taivaalla keinahteli pilvien lomasta, kanaalin rantaplataanista kaikui hiljaiseen yöhön lehtopöllön aavemainen huhuilu.  

Kun nousee kuu,
peittää meri aaltojen alle maan,
ja sydän on kuin saari
sen äärettömyydessä.

Frederico Garcia Lorca, Mustalaisromansseja

                                  ********************************************************************


8 kommenttia:

  1. Voi hivenen aistia tunnelmaa, mutta nähtynä, koettuna varmasti ikimuistoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi sanoa, että tunnelma oli katossa ja jonkin verran sen yläpuolellakin :)

      Poista
  2. Varmasti on elämyksellistä katsoa flamenco esitystä.
    Siinä on temperamenttia ja tunteiden paloa, niin ja kauniita esiintymisasuja.

    YouTubessa olen joskus nauttinut flamencosta.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liplatus, samoin sinulle virkistävää viikonloppua!
      Kyllähän se esitys oli värikästä ylistystä elämälle ja huikeaa liekkien tanssia.

      Poista
  3. Fantastinen kuva ja teksti. Voin melkein aistia tuon mahtavan fiiliksen joka syntyy vain aidossa ja elävässä tanssi- ja musiikkiesityksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavien esiintyjien ja esityksestä villiintyneen yleisön aikaansaama tunnelma oli aivan uskomaton, ei sitä osaa sanoin kuvata:)

      Poista
  4. Tanssi on parasta taidetta. Voin vain kuvitella (kertomuksesi pohjalta helposti kuvitella) mikä tunne teidät valtasi varmasti pitkäksi ajaksi esityksen jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esityksessä oli voimakkaita tunteita, musiikin, rytmin ja tanssin taikaa. Se oli kuin matka jonnekin tuntemattomaan.

      Poista