|
Kuva kopioitu netistä |
Katsomon valot himmenivät, kuului vain aukeavan esiripun
kahinaa. Näyttämö oli aivan pimeä ja äänetön, 600-päinen yleisö pidätteli
hengitystään. Pieni valonsäde puikahti näyttämölle ja sen saattelemina ensimmäiset
metalliketjujen rytmikkäät kilahdukset iskivät lattiaan. Sisään pujahti toinen
valonsäde. Sen välähdyksessä vilahti pienillä jakkaroilla jonossa istuvien
tanssijoiden rytmiä iskevät kenkien korot. Kuului kitaran haikea helähdys ja mustaseinäinen
näyttämö täyttyi häikäisevän kirkkaista sateenkaaren värisistä valoista. Jakkaroilta
nousi 16 taitavan tanssijan ryhmä, miehet punamustissaan, naiset voimakasvärisissä
röyhelöhameissaan ja huiveissaan. Siitä alkoi 1½ tunnin huikea matka
intohimoisen flamencotanssin tarinoihin. Niitä kertoivat vuoroin tanssijoiden
askeleet, kitaran sävelet ja laulajan tumma ääni. Tarinoita rakkaudesta, tuskasta,
kahleista, vapaudenkaipuusta, hurmiosta, kohtalosta, elämästä ja kuolemasta. Tanssijoiden
korkojen rytmikäs, lähes hypnoottinen poljenta lattiaan, vartalon taivutukset, liukuvat
askeleet, nopeat pysähdykset ja pyörähdykset, käsien taputukset ja ranteiden
sulavat liikkeet loivat mystisen tunnelman. Tanssiparien intohimoinen musiikin tulkinta
välittyi varmasti myös viimeiselle penkkiriville asti.
Katsomo oli haltioissaan.
Vaikka esitys ja yleisön raivoisien taputuksin pyytämät lisänumerot olivat
päättyneet, esirippu sulkeutunut ja näyttämö pimeänä, seisomaan nousseiden katsojien
aplodit ja bravo-huudot vain jatkuivat. Lopulta katsomo hiljeni ja teatterista
poistui näkemäänsä ja kuulemaansa ihastunut väkijoukko.
Keväinen ilta oli pimentynyt tuuliseksi yöksi, kaupunki
nukkui. Kuunsirppi taivaalla keinahteli pilvien lomasta, kanaalin rantaplataanista
kaikui hiljaiseen yöhön lehtopöllön aavemainen huhuilu.
Kun
nousee kuu,
peittää
meri aaltojen alle maan,
ja
sydän on kuin saari
sen
äärettömyydessä.
Frederico Garcia Lorca, Mustalaisromansseja
********************************************************************
Voi hivenen aistia tunnelmaa, mutta nähtynä, koettuna varmasti ikimuistoinen!
VastaaPoistaVoisi sanoa, että tunnelma oli katossa ja jonkin verran sen yläpuolellakin :)
PoistaVarmasti on elämyksellistä katsoa flamenco esitystä.
VastaaPoistaSiinä on temperamenttia ja tunteiden paloa, niin ja kauniita esiintymisasuja.
YouTubessa olen joskus nauttinut flamencosta.
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos Liplatus, samoin sinulle virkistävää viikonloppua!
PoistaKyllähän se esitys oli värikästä ylistystä elämälle ja huikeaa liekkien tanssia.
Fantastinen kuva ja teksti. Voin melkein aistia tuon mahtavan fiiliksen joka syntyy vain aidossa ja elävässä tanssi- ja musiikkiesityksessä.
VastaaPoistaMahtavien esiintyjien ja esityksestä villiintyneen yleisön aikaansaama tunnelma oli aivan uskomaton, ei sitä osaa sanoin kuvata:)
PoistaTanssi on parasta taidetta. Voin vain kuvitella (kertomuksesi pohjalta helposti kuvitella) mikä tunne teidät valtasi varmasti pitkäksi ajaksi esityksen jälkeenkin.
VastaaPoistaEsityksessä oli voimakkaita tunteita, musiikin, rytmin ja tanssin taikaa. Se oli kuin matka jonnekin tuntemattomaan.
Poista