maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kevätsäät ja terapiakissa

Mantelipuu kukkii
Alkanut maaliskuu onkin ollut aikamoista lämpötilojen vuoristorataa, nollasta nopeasti + 27 asteeseen, synkästä pilvimassasta huikeaan päivänpaisteeseen, tuultahan täällä on aina. Vielä autioita kunnaita kaunistavat tällä hetkellä vaaleanpunaisena vaahtona kukkivat mantelipuut. Viiniköynnökset pelloilla odottavat vielä kovin paljaina vihreitä hiirenkorviaan. Eipä ihme, koska ensilumi saatiin vasta reilu viikko sitten. Mediakin noteerasi tapahtuneen.


Ensilumi



De l'exceptionnel mais pas de record de froid ni de chute de neige pour un 4 mars à Carcassonne
Le 05 mars à 06h05
Oli aika käydä entisessä kotikylässä viehättävän omalääkärimme luona. Vaikka muutimme pois kylästä, emme halua vaihtaa mukavaa tohtoriamme. Niinpä eräänä iltapäivänä ajoimme entiseen kyläämme. Kadut olivat autiot, kylä hiljainen. Lääkärin odotushuoneessa tervehdykseemme vastasi viisi vuoroaan odottavaa henkilöä. Arvelin, että odotusaika venyisi pariin tuntiin, joten kaivelin laukusta mukaan ottamani dekkarin. Jostakin syystä puheliaat ranskalaiset muuttuvat varsin hiljaisiksi lääkärin luokse pääsyä odotellessaan. Niin oli nytkin. Joku selaili pöydän lehtipinosta ottamaansa moneen kertaan luettua lehteä, muutama räpläsi kännykkäänsä. Seuraavana vuorossa oleva tuijotti keskittyneenä suljettua vastaanottohuoneen ovea. Äänettömässä seurassa oli helppoa syventyä kirjani mystiseen murhatutkimukseen.
Lähes kaksi tuntia myöhemmin oli tulossa meidän vuoromme. Puoliso tarvitsi terveystodistuksen liittyäkseen kaupungin tennisklubiin, minulla asiana oli lääkkeiden uusinta. Vastaanottohuoneen ovi vain pysyi kiinni. Kaksi tuntia kului, ylikin, varmaan verenpainekin jo nousi. Vihdoin ovi avautui ja tohtori tuli kutsumaan meitä. Hän kehotti meitä menemään vastaanottohuoneeseen, itse hän jäi hetkeksi jututtamaan jälkeemme tulleita potilaita. 

Terapiakissa
Vastaanottohuoneessa oli hauska ja yllättävä näkymä. Tohtorin kirjoituspöydällä köllötteli selällään itseään venytellen iso pörröinen kissa, ojenteli meille tassujaan. Siinä sitten rapsuteltiin ja siliteltiin silkkiturkkia, otus kehräsi tyytyväisenä ja uskon, että verenpaineemme laski tällä terapialla normaalilukemiin. Pian tohtorikin tuli ja kertoi, että lemmikkinsä oli koditon kulkukissa, elellyt aikansa kadulla ja hakeutunut hänen rappusilleen ruuan toivossa. Jonakin kylmänä päivänä livahtanut potilaan vanavedessä odotushuoneeseen, siellä käpertynyt nurkkaan nukkumaan, ollut kuin kotonaan. Hyvin olikin kotiutunut, turkki kiilsi puhtaana ja harjattuna, paino lähenteli varmaan 10 kiloa. Tohtori oli varsin hyväntuulinen, ylpeä ja onnellinen lemmikistään. Varsin raamatullisen nimen oli juutalainen tohtorimme kissalleen antanut. Barabbas kai arveli, että nimi kuin nimi ja kehräsi raukeana ja painavana milloin kenenkin meistä sylissä. Ilmeisesti kylän asukkaat eivät ole kissoille allergisia ja jos ovat, lie valinneet lääkärikseen jonkin toisen kylän neljästä lääkäristä.  
Lähes tuntia myöhemmin terveystodistus ja uusittu resepti laukussa, poskisuukoin hyvästeltyinä poistuimme pimenevään iltaan. Toivottavasti Barabbaksen terapia sai myös seuraavan, turhautuneena vuoroaan odottaneen potilaan verenpaineen normaalilukemiin

                         *********************************************

12 kommenttia:

  1. Olipa mukava kertomus komeasta terapiakisulista. En tiedä saisiko täällä lääkärien vastaanottotiloissa pitää kissaa tai muita eläimiä. Palvelutaloissa olen kuullut kissoja olevan, vanhukset tykkäävät. Allergiat ovatkin sitten jo toinen juttu.
    Valtavasti siellä lunta tulikin kuvasta päätellen, meillä ei tänä talvena ole tullut kertaakaan noin paljoa.
    Hyvää ja aurinkoista teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unelma, myös teille toivon aurinkoisia kevätpäiviä.
      Vaikea kuvitella tuollaista terapiakissaa makailemassa kiireisen suomalaisen terveyskeskuslääkärin kirjoituspöydälle. Täkäläisen kylälääkärin hieman nuhjuisiin tiloihin se luo oman viehätyksenä.
      Nuo kuvan lumet sulivat niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt edes lumiukkoa tehdä.

      Poista
  2. Kissat ja koirat ovat mukavia rauhoittamaan ja herättämään keskustelua vieraidenkin ihmissten välillä. Mutta en tiedä olisinko ilahtunut, jos kissa olisi vastaanottohuoneen pöydällä, mieluummin odotustiloissa.
    Lumet on tainneet sieltä sulaa, täälläkin hyt vesiränni lorisee talon nurkalla eli sataa vettä ja varmaan ssulattaa viimeisetkin lumet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumet ovat tällä erää sulaneet. Lämpö ja aurinko herättivät luonnon kevääseen, monet puut ja pensaat kukkivat, tummanvihreä ruoho kasvaa kohisten.
      Ranskalaisille täällä lemmikkieläimet näyttävät olevan hyvin läheisiä, melkein kuin lapsia

      Poista
  3. Suloiset mantelinkukat 💕

    Mukavasti kertoilet Barabbas-kissasta 🙂 Olen mietiskellyt kissojen terapia-vaikutusta kun on kavereiden kanssa ollut puhetta mennä jossain vaiheessa tutustumaan helsinkiläiseen kissakahvilaan. Sinne saa tilata ajan; 5 eurolla puolitoista tuntia. Odotan ilolla 🐈

    Teillä olikin aikaa vievä lääkärikäynti. Jos menee oikealla asenteella siitä tulee rentouttava visiitti 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo ennen terapiakissaa käynnit omalääkärin luona eivät olleet pikavisiittejä. Aina hänellä on ollut aikaa kysellä ja kuunnella meidän kielipuolisten hapuilevia vastauksia, jutella kiireettömästi ja saada meidät rentoutumaan. Nytkin aikaa vierähti kun hän kertoili kissastaan, jonka arveli osittain olevan Maine Coon rotua. Eli alkuperältään legendan mukaan pesukarhun ja kissan risteytymä. Kissajuttujen, reseptien ja todistuksen lisäksi ehdittiin käsitellä hieman huolestuneina tulevia Ranskan presidentinvaaleja.
      Kissakahvila vaikuttaa mielenkiintoiselta ja terapeuttiselta paikalta.

      Poista
  4. Suomessahan tuollainen ei tulisi kuuloonkaan, kuten tiedät. Asiat voi tehdä monella tavalla ja kyllä mieluusti näkisin kissan vastaanottohuoneessa : ) Hauska kuvitella tilanne.
    Aika suuret säänvaihtelut teillä myös on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että täälläkin kissa loikoilemassa yleislääkärin kirjoituspöydällä on enemmän poikkeus kuin sääntö. Sen sijaan monessa pikku putiikissa näkee omistajan lemmikin viettävän päiväänsä korissaan. Myös ravintoloihin lemmikit näyttävät olevan tervetulleita. Koiralle tuodaan vesikippo ja vasta sitten huomioidaan ihmisasiakas.
      Keikkuen kevät tulevi täälläkin, muutama päivä on nyt keikuttu lähes kesäisissä oloissa.

      Poista
  5. Ihana kissa <3
    Täälläkin tapaa usein kissoja ja koiria toimistoissa ja liikkeissä, mutta hauskin tapaus on linja-autonkuljettaja, jolla on aina koira mukanaan töissä.
    Yksityisillä lääkäriasemilla voi törmätä lemmikkeihin ja vanhainkodeissa on usein terapiaeläimiä.

    Mantelipuut ovat kerrassaan upeita kukkiessaan - ihanan näköistä.

    Hyvää viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna, riemukasta ja aurinkoista kevätviikkoa myös sinulle.
      Mantelipuissa on niin suloista kevään herkkyyttä kun muu luonto on vielä talviunessaan.
      Varmaan mukava olisi aamuisin nousta bussiin, jossa matkustajia tervehtisi hauva iloisella hännän heilahduksella.

      Poista
  6. Minä tykkäisin kovasti, jos lääkärillä olisi enempi aikaa, kun ollaan vastatusten. Ei niiden vastaanottotilojen tarvitsisi olla ylen prameita ja kissakin passaisi sinne hyvin. Sillä on rentouttava vaikutus.
    Vaan onpa teillä ilmasto! Mantelipuu kukassa ja tiellä lunta aurata asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että omalääkärillämme on parantajan taipumuksia, taito tutkia ja samalla tulla lähelle potilasta. Verenpainetta mitatessaan hän saattaa pitää potilaan kädestä kiinni, silitellä ja samalla tutkia sormien muhkuraisia niveliä. Sydäntä ja keuhkoja kuunneltuaan hän voi kysellä kuulumisia samalla niskaa ja hartioita hieroen.
      Lunta oli kiva nähdä hetki ihan livenä, mutta ei se lumi oikein tänne kuulu.

      Poista