 |
| Sumu hälvenee järveltä |
Oikeastaan
matka alkaa silloin kun päätetään lähtöpäivä, suunnitellaan reitti, varataan
laivaliput ja majapaikat matkan varrelta. Sitten unohdetaan koko matka.
Muutaman viikon ajan se on vain yksi merkintä tulevasta tapahtumasta allakassa.
Noin viikko ennen lähtöä vietetään läksiäisiä, etsitään laukut kaappien
uumenista, ostetaan viemisiä. Viimeisinä päivinä pakataan ja puretaan laukkuja, koskaan pakkaus ei onnistu ekakerralla. Sitten siivotaan ja laitetaan koti
lähtökuntoon, jääkaappi ja pakastin tyhjennetään.
Syyskuun
sumuisina viimeisinä päivinä kaappeja penkoessani käsiini sattui laatikko,
jonka olin lujasti kiinni teipannut ja vuosiksi unohtanut. Laatikossa olivat nuoruusvuosien
päiväkirjavihkot. Istuin lattialla ja luin vihkoja, palasin ajassa kauas
taaksepäin. Hymy ja kyyneleet vuorottelivat tai tulivat yhtä aikaa. Voi
nuoruus, miten suloista ja kipeää aikaa se on ollutkaan, mutta joka lauseesta
tunsin itseni. Vihkot luettuani tiesin, että on niidenkin aika lähteä. Vihkoista löytyneet
muistot elävät vielä mielessäni, jonakin päivänä ne taas unohtuvat.
Paperisilppuri tuhosi vihkot yhdessä muiden vanhojen tarpeettomien papereiden
kera.
Sumu ikkunan
takana hälveni hiljalleen, syksyiset maisemat, tyyni ja rauhallinen järvi näyttäytyivät.
Mielikin rauhoittui. Oli hyvä lähteä matkalle talvikotiin.
 |
| Auringonkukat pääsevät näkyviin sumuverhon takaa |
 |
| Hamppupellolla säilyy kesän vihreys ************************************************************** |
.jpg)
Mukava kirjoitus. Tuli mieleen viisas sanonta: Kaikella on aikansa 💚 Asiat ovat mitä parhaiten jos voi ilman isompaa haikeutta jättää kesän taakseen ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen, tietäen että ensi vuonna taas palataan.
VastaaPoistaIhanaiset auringonkukat 🌻 En muistanut tänä kesänä hankkia siemeniä ja kylvää. Ehkä ensi vuonna 🙂
Kiitos Rita.
PoistaNiin, kaikella on aikansa. Kun olin lukenut laatikollisen muistoja, tuntui siltä kuin vihkot olisivat pyytäneet, että jätä menneet, anna meidän mennä.
Nuo kevään ja syksyn muutot ovat jo osa meitä. Olisikohan jo aika asettua aloilleen.
Mennyt kesä oli varsinainen kukkasten kesä, vielä syyskuun lopussakin.
Hieno, haikea postaus.
VastaaPoistaTällaisia inventaarioita joutuu elämässä tekemään.
Kiitokset Marjatta.
PoistaKyllähän se luopumisen haikea pohjavire jo mukana kulkee.
Kyyneleet tuli silmiini ajatellessani menneisyyden muistojen hävittämistä.
VastaaPoistaSama on tullut tehtyä aikoinaan.
Luopumista monella tavalla...
Toivon hyvää talvikotiin palaamista.
Kaunis tyyni syksyn tunnelma kuvassa.
Kiitos Liplatus, talvikodissa ollaan taas.
PoistaSinäkin tiedät miltä tuntuu luopua kauan säilytetyistä rakkaista nuoruusmuistoista.
Näytti siltä kuin useampia päiviä kestänyt sumu olisi mennessään huuhdellut järvimaiseman puhtaaksi.
Minullakin on laatikollinen päiväkirjoja tuolla vintissä. Hennoisinkohan pistää ne silppuriin? En ainakaan vielä.
VastaaPoistaTurvallista matkaa Ranskaan. Toivottavasti Sinulle on ollut onnellinen kesä täällä pohjoisessa kotimaassa.
Kiitos Piipe. Taas kerran matka Ranskaan on onnistuneesti tehty.
PoistaEhkä jonakin päivänä sinunkin vanhat päiväkirjat haluavat mennä pois. Siihen asti säilytä niitä, sillä aarteitahan ne ovat.
Oli oikein hyvä, rauhallinen, leppoisa ja lempeä kesä, vaikka sateiden ja viileyden takia uimiset ja ulkoilut jäivätkin vähemmälle kuin muina kesinä.
Turvallista matkaa! Itselläni ei ole juuri paljon päiväkirjamaisia merkintöjä, mutta vanhoja kirjeitä olisi. Jokohan niistä tulisi luopua, olen usein miettinyt, mutta en ole vielä jaksanut.
VastaaPoistaEi siis ollut vielä täyttä ruskaa lähtiesänne.
Kiitos Liisa, talvikotiin on turvallisesti tultu.
PoistaMinullekin jäi laatikollinen nuoruuden kirjeitä ehkä ensi kesänä poistettavaksi. Haluan lukea ne kuitenkin ennen hävittämistä.
Ehkä ruska oli vasta alkanut ja vaihtelevin värein sitä riitti perille asti.
Lähtemistä, luopumista, muistoja ja syksyn haikeutta. Muuttolinnut lähtevät, hyvää matkaa.
VastaaPoistaKiitos Seita, kovin kesäiseen talvikotiin yritetään taas asettautua.
PoistaPitkin matkaa näkyi taivaalla samaan suuntaan liikkuvia lintuparvia. Toivottavasti niilläkin oli hyvä kesä.
Säiden puolesta Suomen kesä ei tarjonnut parastaan, mutta jospa sitten ensi kesänä : ) Itse luin vanhan päiväkirjani 90-luvulla ja voimaannuin siitä niin paljon, että vaihdoin työpaikkaa. Tuntui, että en voi pettää sitä nuorta tyttöä, joka yritti parhaansa. Kerrohan kuulumisianne sieltä talvikodista.
VastaaPoistaKiitos kommentista Mayo.
PoistaVoi miten ihana lukea, että voimaannuit päiväkirjasta, etkä voinut pettää nuoruuden unelmiasi.
Blogi pääsi unohtumaan kun Ranskan kesä yllätti lämmöllään. Jospa tässä syksyn mittaan alkaisi tarinoita löytyä.