keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Talvea ja liikuntaa

 

Pian aurinko kutsuu pakkasaamun liikuntaan

Vuosi täällä savolaismetsissä on alkanut pakkasten ja tuiskujen vuorovoimin. Usein jään yli puhaltava hyinen viima käy luihin ja ytimiin. Ulkoilu on muuttunut haastavaksi. Tuntuu, että teiden aurausta on vähennetty, kulku-urat ovat käyneet kapeiksi. Tuiskulumi on peittänyt metsän polut, jäällä loiskuu sohjoista vettä nilkkaan asti. Kunnossa pidetty ja valaistu polku metsässä on ainoastaan hiihtäjien ja heidän laturaivonsa käytössä.

Ulkoilumme muodostuu lähinnä lumitöistä. Niitä onkin riittänyt pihapiirissä  lähes joka päivälle. Mittari on pysytellyt pakkasen puolella, joten lumi on kohtuullisen kevyttä. Paljon sitä kuitenkin on.

Pakkas- ja tuiskupäivien ulkoliikunnan  olenkin osittain vaihtanut  hieman helpompaan sisäliikuntaan. Muutama viikko sitten jäätävän kylmänä pakkaspäivänä tilasin netistä kuntopyörän.

Ainakin vielä olen ostokseeni tyytyväinen. Nostin pyörän olohuoneen ikkunan eteen. Siinä laitetta polkiessa on mukava seurata pikkulintujen touhuja ruokintapaikalla, kuunnella musiikkia, katsella sarjoja läppäriltä. Kilometrejä kertyy huomaamatta. Toivottavasti jossakin vaiheessa huomaan kunnon kohentuneen.

Viikonloppuna ovat lapsenlapset tulossa käymään. Odotankin heitä innokkaasti, sillä tytöllä on herännyt  kiinnostus karjalaisiin sukujuuriimme. Isänsä on kyllä kertonut mitä muistaa mummolta, eli äidiltäni, lapsena kuulleensa. Tyttö varmaankin  haluaisi nähdä vanhoja valokuvia ja kuulla lisää tarinoita. Enpä olisi uskonut, että 11-vuotias  teline- ja sirkusjumppaa harrastava marakatti olisi evakkosuvusta kiinnostunut. Suku on iso ja siitä on tehty sukututkimuksia. Esivanhemmista löytyy runon- ja itkuvirrenlaulajaa, verenseisauttajaa ja jopa useamman karhun kaataja.

                     *************************************************


6 kommenttia:

  1. Saman voisin toistaa lumentulon, kolaamisen suhteen. Isommat tiet täällä aurataan suht nopeaan, syrjäteillä rämmitään lumessa.
    Kuukausi sitten selailin myös kuntopyörä mainoksia. Ajattelin myös sellaista. Syystä että lunta on paljon ja se on tavattoman upottavaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut juoksumatto, mutta sille ei ole tilaa. Kuntoa pitäisi kuitenkin kohottaa, enkä millään jaksa suksilla tätä nykyä. Valmiille laduille en halua.
    Mielenkiintoista on sukututkimus. Aivan upeaa, että lapsenlapsesi on kiinnostunut siitä noin nuorena. Siitä on iso etu, kun voi kysyä vanhemmilta ja isovanhemmiltaan menneistä. Parempi myöhään kuin vielä myöhempään. Tämä on itselleni, kun vasta nyt äkkäsin alkaa tutkia omaa sukuani.
    Tsemppiä kuntoiluusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä Aimarii. Lumitöillä alkoi tämänkin päivän kuntoilu. Lapioin polkua rantaan ja edelleen jäälle kunnes humpsahdin nilkkoja myöten lumen alla olevaan vesisohjoon. Illan pimennettyä poljin kuntopyörää Leonard Cohenin musiikin tahtiin.

      Poista
  2. Vähän harmillista, että lumet satoi jään päälle niin, että ei siellä ei voi oikein liikkua. Ihan säikähdin kun lähdin pätkäsuksillani järvelle ja taakse vilkaistuani huomasin veden lilluvan suksen jäljissä. Muuten en valita talvesta. Ei ole ollut liikaa pakkasta ja tykkään hiihdellä sekä ladulla että umpihangessa.
    Sukututkimus on mielenkiintoista. Ilahduin aikanaan kun poikani ja pojantyttäreni kiinnostuivat suvustaan. Innostuin tekemään heille pienimuotoisen sukupuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seita. Katsoin netistä kuukauden sää-ennustetta. Aika mukavaa se tänne lupasi, ei enää kovia pakkasia, eikä monta pyrypäivääkään. Tuulista ei tiedä, niitä ennuste ei huomioi.
      Sukututkimus on mielenkiintoista. Vastaan voi tulla kaikenlaisia yllätyksiä. Esimerkiksi uusin tieto, että samoista sukujuurista lähtöisin ovat olympiasankarit Niskasen hiihtäjäsisarukset.

      Poista
  3. Lunta on nyt kyllä kiitettävän paljon. Toisaalta on niin kaunista, kun auringonvalo leikkii hangilla ja kaikkialla on niin puhtaan näköistä.
    Onpa upeaa, että tyttönen haluaa tietää sukujuuristaan! Meitä karjalaisten jälkeläisiä on melkoinen määrä ympäri Suomea. Oma äitini lähti evakkoon pikkutyttönä Sortavalan maalaiskunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe. Kyllä talvinen luonto on kaunis. Odotan kovasti jo ensi viikon kuutamoita, toivottavasti nähdään kuun valossa huurteisia koivuja, kenties taivaalla tanssivia revontulia.
      Sieltä Sortavalan seuduilta, eli Suistamolta joutui äitinikin nuorena lähtemään. Korpiselän Vornasten laajan suvun juuret yltävät 1750 luvulle, varmaan kauemmaksikin menneisyyteen. Uskon, että meitä suvun jäseniä on paljon ympäri Suomea. Nyt Kiinan Olympialaisten aikaan sain tietää, että meillä on Niskasen hiihtäjäsisarusten kanssa yhteinen Kassian-niminen kantaisä siellä lähes 300 vuoden takana menneisyydessä.

      Poista