Savonmualta lähetään ja rahhoo on evväänä



Tyynykassini

Vielä kaksi päivää ja kaksi yötä ennen lähtöä. Vaate-, kirja-, ym. pinoja on vähän joka puolella huushollia valmiina laukkuihin laitettavaksi. Pitäisi vielä tyhjentää ja pestä pakastin ja jääkaappi, siivota tämä kesäpesä kevättä varten, valmiiksi ottamaan vastaan muuttolintunsa.

Olen huomannut, että yksi tärkeimmistä tavaroistani matkalla on oma tyyny. Automatkan aikana pidän sitä joko niskan takana tai kyynärpään alla. Päiväunien ajaksi siirrän sen pehmikkeeksi turvavyön alle, ettei kaulaan tule vyön tekemiä nirhamia. Tyyny kainalossa nousen laivaan tai astelen hotelliin, koska siellä olevat tyynyt ovat mielestäni joskus aika surkeita. Vanhemmiten sitä arvostaa kunnon yöunia, varsinkin matkoilla. Oma tyyny auttaa nukahtamaan ja antaa paremman yöunen. Ehdotin miehelle, että otettaisiin hänenkin tyynynsä mukaan. Ei kuulemma tarvitse, koska nukkuu hyvin vaikka ilman tyynyä. Tottahan se yleensä on, mutta matkoilla joinakin aamuina herätessäni olen huomannut, että tyynylläni nukkuu toinenkin matkaaja.

*************************************************

Muuttolinnun mietteitä

Istuin laiturilla katselemassa lämpimän syysillan pimenemistä. Silkkiuikkuperhe lipui aivan laiturin vierestä. Iltatähti syttyi taivaanrannalle, vesi ja taivas punertuivat ennen pimeän tuloa. Sytytin lyhdyn ulos.

Totesin, että puolet tai oikeastaan 60% minusta haluaisi jäädä tänne ainakin pariksi kuukaudeksi. Haluaisin nähdä miten ruska syttyy järveni rannoille, miten se sammuu kun syysmyrsky repii puut paljaiksi. Sen jälkeen olisin melkein valmis lähtemään. Tiedän, että mielen tulee täyttämään haikeus ja ikävä pienoisiani.

Toinen puoli minusta on jo menossa kohti kuumia hiekkarantoja, lämmintä merivettä. Kuljeskelee viiniköynnösten reunustamia hiekkapolkuja, tuntee kypsyvien rypäleiden makean tuoksun. Hakee leipomosta lämpimän patongin, murtaa palan sen päästä mutusteltavaksi ja istuutuu plataanin varjoon kuuntelemaan lintujen loputonta sirkutusta.

*******************************************************

Hyvää päivänjatkoa

Passi oli menossa vanhaksi. Siispä poliisiviranomaisten pakeille. Sitä ennen piti saada uusien määräysten mukainen passikuva. Passikuvat tunnissa-kyltin alta marssittiin sisälle liikkeeseen. Nuori mies kamera kädessään komensi
- Istu tuohon ja silmälasit pois, tule hakemaan tunnin päästä!
Tunnin päästä kävin hakemassa tihrusilmäisen, tylsistyneen näköisen, pöhöttyneen noin 95 vuotiaan
olion kuvan. Ukkorukan kuva ei ollut sen parempi.
Näiden kuvien kanssa etsimme kunnan poliisilaitoksen. Siellä nuori poliisimies lasiseinäisen tiskin takana naputteli tietokonetta. Tiskiin nojaili keski-ikäinen miesasiakas. Istuuduimme penkin päähän odottamaan vuoroamme. Seurasimme asiointia tiskin ääressä. Ilmeni, että asiakas oli pohjoisen kalareissullaan ajanut tienvarren valvontakameratolpan nurin. Se meiltä jäi kuulematta oliko kyseessä myös ylinopeus vai pelkkä tolppaan törmääminen. Sakkolappu oli joka tapauksessa luvassa. Lomakkeiden täytön aikana sisään marssi kaksi noin 15 kesäistä huppupäistä kaverusta. Molemmilla oli melkoinen määrä lävistyksiä kasvoissaan, tatuointeja käsissä, toisella taisi olla naarmujakin. Naarmukätinen ilmoitti meille
- Olis v..un kiire ja v…un sakkoasia, ei kestä kauan.
- No, mene vain, ei meillä kiirettä ole. Mistäs ne sakot tuli? kyselimme häneltä.
- V…u, huitasin vähän kaveria ja joku v…u soitti poliisit.
Tiekameratolppaan törmännyt sai sakkolappunsa ja toivotti lähtiessään poliisille mukavaa päivänjatkoa. Kaverukset siirtyivät asioineen tiskin ääreen. Poliisimies kirjoitti nyt lomaketta pahoinpitelystä.
Kaverukset eivät toivottaneet lähtiessään hyvää päivänjatkoa vaan totesivat
- V…u tästä kyllä valitetaan.
Nyt oli meidän vuoromme. Selvisi, että olimme ihan väärässä huoneessa, passiasiat hoidetaan alakerrassa. Kohtelias poliisimies pyyteli anteeksi kun jouduimme turhaan odottelemaan. Ei mitään, tämähän oli meille kuin tosi-TV:n katselua. Toivotimme puolin ja toisin hyvät päivänjatkot ja siirryimme kerrosta alemmas.
Siellä asioimme ystävällisen kanslistin kanssa. Minulla oli hieman ongelmia sormenjälkien kanssa. Laite ei alkuun hyväksynyt minkään sormen jälkiä, vasta peukalon painaminen kelpasi. Kanslisti lohdutteli, että paljon käsiään pesevien sormenjälkien kanssa voi käydä näin. Onneksi hän ei kommentoinut mitenkään passikuvia, fiksu ihminen.
Seuraavana aamuna heti herättyäni tarkastelin itseäni peilistä. Pakko tunnustaa, että peilikuva muistutti jotenkin passikuvaani.

****************************************************

Lähtövalmistelua ja omituisuuksia

Tullutta ja mukaan lähtevää

Ranskan verottaja lähetti postissa loppulaskelman vuoden 2009 veroista. Saman päivän postissa tuli lääkepaketti kultaiselta omalääkäriltäni. Hän oli laittanutkin pillereitä pakettiin niin paljon, että luultavasti riittävät vuoden loppuun asti.
Paluuta Ranskaan olen ennakoinut kirjahankinnoilla. Vaikka kesä onkin kulunut kirjoja ahmien, löytyi mukaan uutta luettavaa. Näyttää siltä, että emme paljoakaan löydä sieniä ja puolukoita vietäviksi, joten autoon sopii enemmän kirjoja talvi-iltojen iloksi.

Laventelin tuoksulta  sain tämän blogeissa kiertävän tunnustuksen ja kehoituksen kertoa seitsemän asiaa itsestäni. Tunnustus pitäisi lähettää edelleen seitsemään blogiin, mutta jääköön nyt yleiseen jakeluun. Toivon, että joku sen tuosta nappaa ja paljastaa seitsemän asiaa itsestään.
Olen aiemmin julkaissut seitsemän ominaisuuttani täällä.  Tässä tulevat toiset seitsemän:

1. Haluan nukkua pimeässä. Pimennysverhon lisäksi olen kesäaikaan ripustanut yöksi ikkunaan mustan jätesäkkimuovin. Ranskassa nukun suljettujen ikkunaluukkujen takana.

2. Vaikka nukun pimeässä, kuljen öisin toiseen huoneeseen tai ulos kurkkimaan tähtitaivasta.

3. Kevät ja kesä ovat vuodenaikojani. Syksyn hämärä koleus saa mielen alakuloiseksi.

4. Viihdyn hiljaisuudessa. Varsinkin liikenteen melusta ihan ahdistun.

5. Olen enemmän sivustakatsoja kuin seurueen keskipiste.

6. Lapsuuden kesinä mummolassa vasikoita ja karitsoja hoitaessani halusin isona tulla karjakoksi.

7. Mielimusiikkini on kausiluontoista. Syksyn saapuessa miellyttää tämän videon musiikki ja kauniit kuvat...



               ****************************************************************

Ennen syksyä

Herkuttelijat aterialla

Pian aurinkoiset kesäpäivät siirtyvät muistojen joukkoon. Samoin tämäkin auringonkukka, jonka taimen naapuri lahjoitti keväällä. Sanoi, että voin laittaa sen ruukkuun terassille, koska se on pientä ja matalaa lajia. No pienokaisen varsi kasvoi puolitoistametriseksi, eikä kukkakaan mikään kääpiö ole. Kaikenlaiset lentävät pörriäiset viihtyvät pitkät tovit herkuttelemassa kukassa.

Toki muutkin kuin pörriäiset herkuttelivat. Ystävien tapaamiset pitemmän kaavan mukaan ovat olleet kesän kohokohtia. Tämä isäntäväki ei kuuman hellan ääressä kauan viihtynyt. Ulkogrillissä kypsyivät erilaiset lihat, kalat, makkarat ja kasvikset, joita salaattien kanssa terassilla vieraille tarjoiltiin. Pavlova-jälkiruokaan olin tutustunut aikoinaan Australian matkoilla. Oma versioni syntyi muutamassa minuutissa marenkikakkusista, jäätelöistä, marjoista, hedelmistä ja kermavaahdosta. Voin kehaista, että kertaakaan sitä ei jäänyt tähteeksi.

Pavlova

Nyt ovat illat pimentyneet ja viilenneet. Pari venettä lipuu vastarannalla ylittäen kuunsillan, ehkä kalastajia. Kuu valaisee pilviä kultaisella valollaan, joku lintu ääntelee järvellä.

                         ********************************************

Kulta-aika lapsuuden

Isän ja tyttären kirjat

Tulevana sunnuntaina vietämme pikku Ruususen kastejuhlaa. Ostimme hänelle muistoksi vauvojen klassikkokirjan Kulta-aika lapsuuden, väriltään vaaleanpunaisen.
Vastaavan sinisen kirjan ostivat kummit aikoinaan hänen isälleen. Löysin tämän hieman nuhruisen, ahkerasti luetun muiston muutama päivä sitten hyllystä kirjojen takaa. Alkuvuosina kirjaan merkittiin tunnollisesti vauvan kehitystietoja. Kuten, milloin äiti sai vauvalta ensihymyn, milloin puhkesivat ensimmäiset hampaat, milloin ja mikä oli ensimmäinen sana jne..
Selailin kirjaa ja harmittelin, että sen täyttäminen oli jäänyt itseltäni kesken. Sen sijaan kirjan saaja oli noin kolmen vanhana ahkerasti täyttänyt kaikki kirjan sivut piirroksillaan.
Muutamia merkintöjä oli sentään tullut tehtyä. Sattuvia sanontoja sivulle olin kirjannut kaksivuotiaan kommentin TV-kuuluttajasta ” kaunis pupu”. Kekkosen aikaa silloin elettiin ja Spede-visiota katseltiin. Kesken leikkiensä poika osoitti TV-ruudussa touhuavaa Spedeä ”katso äiti, resitentti!” Jollakin sivulla kysytään, että mikä sinusta tulee isona. Pikkumiehen vastaus oli, että talvella voisi olla joulupukki ja kesällä leppäkertun kesyttäjä. Vuosien saatossa hän on saanutkin joskus tuurata joulupukkia, mutta ne leppäkertut ovat vielä kesyttämättä.

Pikkumiehen piirtämää 70-luvulta

***********************************

Savusaunassako

Varjon puolella

Muistelen miten Ranskassa kaipasin saunan lämpöä. Nyt sitä olen saanut niin, ettei ole tarvinnut edes saunan ovea avata. Venäjän metsäpaloista kulkeutuva savu kirvelee silmiä ja yskittää, lämpö saa hikoilemaan niin sisällä kuin ulkonakin. En kuitenkaan uskalla toivoa viileitä ilmoja. Ties vaikka lumituisku yllättäisi.

Savunharmaa maisema

Aktiivinen olen silti ollut. Nimittäin lukemisen suhteen. Nytkin luen kolmea kirjaa. Aamupalalla sanomalehden jatkeeksi sopii hyvin Tuomas Kyrön yleisönosastomainen kirja  Mielensäpahoittaja. Päivällä vietän aikaani Botswanan iloisten rouvien kanssa. Illalla minut saattelee uneen Nobelilla palkittu J.M.G. Le Clèzio kirjallaan Alkusoitto, nuoren tytön kasvukertomus 30-luvun Pariisista. Kirjat ovat keskenään niin erilaisia, etten voi asetella niitä minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Jokaisen parissa olen tosi hyvin viihtynyt.

Ruoho on kellastunut, mutta pihlajanmarjat punertuvat savuisen taivaan alla

Kukatkaan eivät viihdy penkissään vaan karkailevat penkin alle


**************************