maanantai 6. heinäkuuta 2009

On suuri sun rantas autius

Kesäämme on ilahduttanut pitkin rantoja uiskenteleva tukkasotka kuuden poikasensa kanssa. Olemme seuranneet miten poikaset kiipeävät emonsa selkään. Jonon viimeinen ei pysy selässä vaan kiepsahtaa veteen. Ui vikkelästi emon rinnalle ja nousee ensimmäiseksi jolloin nyt jonon hännillä oleva putoaa pois. Emo juttelee koko ajan ohjeita ja poikue vastaa visertäen. Tänään harmaalla järvellä hätääntyneen oloinen emo kierteli rantoja selässään vain yksi poikanen.
Luin päivän lehdestä, että lokit saattavat saalistaa näitä pieniä poloisia.
Jospa poikaset ovat piiloutuneet kaislikkoon ja emo löytää oman laumansa. Sitä toivon ja odotan, että huomenna perhe on täysilukuisena koolla.

2 kommenttia:

  1. Miten riemastuttava kuvaus poikasien touhuista! Tukkasotkan selkä ei ilmeisesti ole mitoitettu koko poikuetta varten. Lieneekö suunnittelussa virhe? Vai onko siinä päinvastoin otettu huomioon että kaikki eivät kuitenkaan selviä hengissä?

    Hirveää katsoa noita luonnon saalistuksia. Tekee pahaa nähdä luontodokumenteissakin takaa-ajoja, esim. kettu jäniksen perässä, mutta minkäs teet?

    VastaaPoista
  2. Rita - Julmalta näyttävät luonnon lait. Ei ole enää näkynyt emoa, eikä sitä ainoaa poikastakaan. Ehkä ovat siirtyneet toiselle järvelle.

    VastaaPoista