Tulo Suomen suveen

Vilkuttajia tien varrella Saksassa

Tuhti oli eilinen iltaruoka läheisessä gasthausissa ja niin oli hotellin aamupalakin. Viihtyisässä aamiaishuoneessa odotti kauniilla astioilla katettu pöytä, vaasissa juuri poimitut kukat. Ystävällinen tarjoilijarouva toi molemmille oman kannullisen kahvia ja lautasellisen erilaisia leikkeleitä, kinkkuja, makkaroita, juustoja, keitettyjä munia. Korissa oli ainakin viittä lajia leipiä ja lämpimiä sämpylöitä. Pääsimme maistelemaan ruisleipääkin. Olihan pöydässä vielä hilloja, marmeladia, tuoremehua ja korillinen hedelmiä. Samaan aikaan oli aamiaisella muutama vanhempi saksalaispariskunta. Rouvilla hienot kampaukset, kultakoruja sormissa, ranteissa, kaulassa, yllään tyylikkäät jakkupuvut, herroilla solmiot kaulassa. Eivät katselleet pitkin nenänvartta nukkavieruja Suomeen menijöitä vaan ystävällisesti toivottivat hyvää matkaa.
Mikäpä oli körötellessä aurinkoisella autobaanalla. Suurin osa rekoista oli viikonlopun poissa liikenteestä, tie tuntui väljältä. Tosin tietöitä riitti koko matkalle, mutta eipä meillä ollut mitään kiirettä. Päivän ajomatka oli vain noin 400 km. Jonkin verran jonoja muodostui ennen Hampuria. Käännyimmekin Kieliin vievälle moottoritielle ja ohitimme Hampurin Elbe-joen alitse kulkevan tunnelin kautta. Poistuimme moottoritieltä Kaltenkirchenissä ja läksimme ajelemaan pikkuteitä kohti Travemündea. Jossakin kylässä pysähdyimme vähän jaloittelemaan. Ilmassa leijaili niin houkutteleva ruuan tuoksu, että piti lähteä sitä seuraamaan. Kello oli vasta 15 iltapäivällä ja meillä aikaa vaikka kuinka paljon ennen laivan lähtöä. Tuoksu tuli somasta pikku ravintolasta. Emäntä oli kastelemassa ovenpielen kukkapaljoutta ja houkutteli ystävällisesti hymyillen meidät sisään. Ravintola oli täynnä ruokailijoita. Vain yksi pöytä oli vapaana ja siihen hän vei meidät. Pari tuntia myöhemmin ateriaan tyytyväisinä ja kylläisinä jatkoimme kävelyämme katsellen hyvin hoidettuja pihoja ja niiden värikkäitä kukkaistutuksia.

Travemünde

Ajelimme Travemündeen pitkin rauhallisia, lehtipuiden varjostamia teitä. Ennen satamaan menoa pysähdyimme pariksi tunniksi katselemaan rantakadun elämää. Kadunvarren sisä- ja ulkokaupat olivat auki. Kiertelimme niissä tutkimassa tarjontaa, istahdimme katukahvilaan cappuzinolle ohikulkijoita, veneitä ja pikku laivoja katselemaan. Ilta viileni auringonlaskun jälkeen, joten ajoimme sataman lähtöselvitykseen laivaan pääsyä odottelemaan. Vähän ennen keskiyötä pääsimme laivaan ja hyttiin 8. kannelle nukkumaan. Aamuyöllä noin kello kolme havahduin siihen kun laiva lähti satamasta. Käänsin kylkeä ja nukahdin uudelleen kunnes piti lähteä aamiaiselle ennen ravintolan sulkeutumista. Matkustajia laivalla oli aika vähän, ei tarvinnut jonotella syötävää hakiessa. Ravintola oli laivan keulassa, sieltä näkymät rannattomalle, aurinkoiselle ja tuuliselle merelle. Samassa pöydässä istui Saksassa asuva suomalaisrouva. Vertailimme kokemuksia vierailla mailla asumisesta kunnes ravintola suljettiin. Aamupalan jälkeen kävelimme aurinkokannella, mutta tuuli oli sen verran vilpoista, että piti mennä sisätiloihin. Laivan myymälästä ostin dekkarin ja sen parissa välillä torkahdellen hytissä sujui meripäivä.

Ilta merellä

Illalla katselimme auringonlaskua mereen olutta siemaillen ja ajettua matkaa arvioiden. Matka halki Euroopan oli sujunut hyvin ilman suurempia kommelluksia. Kuljettaja ja kartanlukija olivat vielä sovussa keskenään. Ainoastaan navigaattori sai tällä kertaa miinuspisteitä. Niin hyvin kun se oli meitä opastanut aikoinaan Barcelonassa hotellin etsinnässä. Eilen hotellia hakiessa se oli ohjannut meidät keskelle viljapeltoja ilmoittaen, että olet saapunut päämäärään. Missään ei näkynyt yhtään taloa, vielä vähemmän hotellia. Siinä vaiheessa suljimme laitteen ja siirsimme laukkuun alimmaiseksi.
Seuraavana aamuna varhain laiva lipui peilityynellä merellä Helsingin satamaan. Alkoi kesä Suomessa.