Voi tuota järveä. Sen harmaita vaahtopäitä, rajujen sadepisaroiden vaahdottamaa pintaa, sinisten laineiden liplatusta, auringon tuhansien kultahippujen kimmeltävää leikkiä, sen pinnasta peilautuvaa sinitaivasta, valkeita poutapilviä, saaret vedessä ylösalaisin. Liian pian tulevat aamuiset usvaharsot, kellastuneiden puiden kuvajaiset.
Eilen uiskenteli tukkasotka osa löytyneitä poikasia mukanaan. Ohi kiitävä moottorivene sai ne pakenemaan kaislikon suojaan. En ehtinyt laskea montako oli jäljellä. Myöhemmin hämärässä kesäyössä jäin katselemaan punertavaa kuunsiltaa. Huomasin, että ensimmäinen tähti oli taivaalle syttynyt.
Marraskuun luetut 2024
17 tuntia sitten
Jos osaa noin eloisasti kuvata sanoilla, ei tarvitse kameraakaan :)
VastaaPoistaKiitos Rita, kommenttisi toi pilkahduksen aurinkoa sateiseen päivään.
VastaaPoista