
Luin päivän lehdestä, että lokit saattavat saalistaa näitä pieniä poloisia.
Jospa poikaset ovat piiloutuneet kaislikkoon ja emo löytää oman laumansa. Sitä toivon ja odotan, että huomenna perhe on täysilukuisena koolla.
Jokaisella kirjalla, jokaisella niteellä, jonka näet täällä, on sielu. Sen kirjoittajan sielu ja niiden sielu, jotka lukivat sitä ja elivät ja unelmoivat sen kanssa. Joka kerta kun kirja siirtyy kädestä toiseen, joka kerta kun joku antaa katseensa lipua sen sivuilla, sen sielu kasvaa ja vahvistuu.
(Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo)
Miten riemastuttava kuvaus poikasien touhuista! Tukkasotkan selkä ei ilmeisesti ole mitoitettu koko poikuetta varten. Lieneekö suunnittelussa virhe? Vai onko siinä päinvastoin otettu huomioon että kaikki eivät kuitenkaan selviä hengissä?
VastaaPoistaHirveää katsoa noita luonnon saalistuksia. Tekee pahaa nähdä luontodokumenteissakin takaa-ajoja, esim. kettu jäniksen perässä, mutta minkäs teet?
Rita - Julmalta näyttävät luonnon lait. Ei ole enää näkynyt emoa, eikä sitä ainoaa poikastakaan. Ehkä ovat siirtyneet toiselle järvelle.
VastaaPoista