tiistai 17. toukokuuta 2011

Mustan kanan tarina, la grande finale

Etsintäkuulutus peruutettu, musta kana on kotona taas. Rose-naapurilta tänään kuultua:

Turhaan mustaa kanaansa etsinyt madame T. hyppäsi lauantai-aamuna autoonsa ja kiiruhti samoille eläinmarkkinoille, mistä oli kadonneen kanansa ostanut. Ennen lähtöään hän oli hieman närkästynyt kun roskalaatikkopalaveriin osallistujat olivat neuvoneet pyytämään myyjältä takuita, että kana ei ole karkailevaa rotua.
Sillä aikaa kun madame T. oli ostoksilla 40 km:n päässä, naapurit olivat havahtuneet meteliin tiellä. Siellähän se kadonnut kana juoksenteli hädissään kaakattaen siivet levällään. Sen perässä ravasi taskukokoinen koira välillä kimeästi haukkuen, välillä höyheniä suustaan kakistellen. Tien vierellä puutarhassaan touhunnut mies yritti juosten tavoittaa kanaa. Melkein tavoittikin, mutta käteen jäi vain nippu pyrstösulkia. Sen sijaan pikku koiran hän sai kiinni kaulapannasta. Kana jatkoi metelöivää juoksuaan. Joka puolelta paikalle kerääntyi väkeä. Monsieur T:n johtaman piirityksen jälkeen naapurit saivat saarrettua väsyneen tipun ojaan. Sieltä joku onnistui nappaamaan sen syliinsä. Riemusaatossa kana vietiin monsieur T:n rakentamaan häkkiin, jossa sen kumppani oli kadonnutta kaveriaan päiväkausia odotellut.

Madame T. palasi markkinoilta mukanaan uusi musta kana. Yllättyi kun verkkoaidan takana tepasteli kaksi mustaa kanaa ja pihalla joukko naapureita päivitteli uskomatonta tapausta.

Rose kertoi tarinaa varsin elävästi matkien milloin hätääntyneen kanan kaakatusta, milloin pienen koiran kimitystä ja kakistelua. Varsin hyvin hän matki monsieur T:tä, joka entisen opettajan arvovallalla johti saartorenkaan muodostamista.

Rosen tarinan mukaan madame T. avasi häkin oven viedäkseen uusimman ostoksensa sinne. Samassa karkasivat ovesta ulos molemmat sisällä olleet kanat. Tässä vaiheessa kertomusta Rosen pokka petti. Hervottomasti nauraen hän yritti kuvata naapureiden hämmästystä ja uutta kanajahtia.

Lopulta molemmat karkulaiset saatiin kiinni ja talteen verkkoaidan taakse, jossa maata kuopii nyt kolme mustaa kanaa.

                                ***************************************************

8 kommenttia:

  1. Voi ihana kanajuttu, Voi vain kuvitella madamen elävää kuvailua asiasta. Hieno homma, myt on sitten kolme mustaa kanaa.

    VastaaPoista
  2. :) Hienoa, nyt on teidänkin hyvä lähteä kesänviettoon, kun kanat ovat tallessa. :D

    VastaaPoista
  3. Ihana kanatarina! Voin hyvin kuvitella pienen kylän päivittelyä ja kanajahtia. Toi hymyn huulille :)
    Terveiset Irlannista!

    VastaaPoista
  4. Ajatella, teillä sentään tapahtuu siellä jotakin jännää. ;-)
    Oli niin ihastuttava tarina, että hyvälle tuulelle tulin.
    Loppu hyvin kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  5. Hulvaton juttu :D Syksyllä niitä on varmaan jo viisi.

    VastaaPoista
  6. Kannatti soutaa saaresta ja tulla piipahtamaan ihmisten (ja kanan) ilmoille kaupunkiin ja nettiin. Erakkosaarella musta kana tuli usein mieleeni. Miten sille on käynyt?

    Täällä oli odottamassa aivan ihastuttava kertomus ja kaiken lisäksi toden totta.

    Oletko ajatellut kirjoittaa kirjan jonka nimi on: hyväntuulen tarinoita. Tilaan heti.

    Mottonasi on - onneksemme: "Ihminen ei valitse tarinaansa. Se annetaan hänelle, vaikka hän ei sitä etsi. Hän ei saa eikä voi kieltäytyä siitä."

    (J.M.G. Le Clèzio: Alkusoitto)

    VastaaPoista
  7. mummeli ~
    Toivotaan, että kanat viihtyvät ja pysyvät nyt kotona :)

    Lilas ~
    Hih, kanan kotiinpaluun ansiosta kesä on pelastettu!

    hpy ~
    Niinpä ;)

    Minna M ~
    Pikkukylässä aika on joskus pysähtynyt 50-luvun Jacques Tatin elokuvien tunnelmaan. Terveiset Savonmuan vilpoisasta, mutta niin valoisasta suvesta Irlantiin.

    Unelma ~
    Kanaseikkailujen merkeissä suuria tunteita ja vilkasta mielipiteiden vaihtoa uinailevan kylän raitilla.

    Sirokko ~
    Tuskin maltan odottaa syksyyn asti. Rose lupasi kirjoittaa kuulumisia, kertoo varmaan kanoistakin.

    Lastu ~
    Tuskin näistä kanajutuista on kirjaksi asti. Mutta jospa minulle annettaisiin edelleenkin pieniä tarinoita, joista en saa, enkä voi kieltäytyä.
    Erakkosaaren Paluumuuttajalle toivon suloisia kesäpäiviä ja valoisia kesäöitä laineiden liplatuksessa.

    VastaaPoista