lauantai 7. toukokuuta 2011

Olipa kerran kultakaivos

Aurinkopaneeleja entisen kultakaivoksen alueella

Kauan sitten, jo antiikin aikakaudella kaivoksen alueelta louhittiin rautaa, kuparia ja lyijyä. Kultaa sieltä löytyi v. 1892. Sitä louhittiin yli sadan vuoden ajan. Parhaimpina aikoina 30-luvulla kaivoksessa työskenteli noin 1200 miestä ja naista. Ympäristön saastumisen takia toiminta vähitellen lopetettiin. Lopullisesti kaivos suljettiin v. 2004, vaikka juuri ennen sitä oli löytynyt uusi rikas esiintymä. Kultaa olisi riittänyt louhittavaksi ainakin kymmeneksi vuodeksi.
Metallurgialaitosten toiminta loppui jo v. 1997, mutta jätteet jäivät hoitamatta. Arsenikki, jota nykyisin arseeniksi kutsutaan, on yksi kullan vaarallista seuralaisalkuainesta. Sitä ja muitakin ympäristömyrkkyjä sisältävät jätekasat pölisivät ja levisivät tuulessa, sekä valuivat vesistöihin alueella, jossa asui 10000 ihmistä. Kolme lähikylää on pahiten saastunut. Arseeni on tuhonnut myös pohjavedet. Palokunta kuljetti kaiken veden kyliin suurilla säiliöautoilla kunnes vesilaitokset järjestivät vedenottonsa uudelleen ylempää vuorilta. Paikoin alueella ei saa/voi vieläkään kasvattaa mitään syötäväksi tarkoitettua.

Aurinkopaneeleja, taustalla maisemoitua läjitysaluetta
Nyt isot, louhinnan sivutuotteena syntyneet läjitysalueet on peitetty muovilla ja maisemoitu maa-aineksilla. Vaarallinen pöllyäminen on saatu loppumaan eikä sateet valuta niin helposti muovin alta myrkkyjä. Tosin alueelta puristuu vieläkin myrkyllisiä vesiä, mutta näyttää siltä että ne kerätään altaisiin ja kaiketi käsitellään jotenkin.
Nostotorni
Vuonna 2006 kaikki rakennukset oli purettu, vain nostotorni jätetty muistoksi. Lopetuspäivää juhlistamaan tuotiin helikopterilla joku ministerikin. Asukkaat ihmettelivät miksi, sillä ministeri ei uskaltanut poistua maahan levitetyltä punaiselta matolta. Viipyi vain hetken ja nousi takaisin helikopteriin. Sen sijaan kyläläisten pitää yrittää jatkaa elämäänsä. Vatsa- ja keuhkosyöpää kylissä ilmenee edelleen enemmän kuin muualla Ranskassa.

Viime kevään jälkeen alueelle on rakennettu 10 hehtaarin suuruinen aurinkopaneelikenttä, jossa nykyisin on noin 2300 aurinkopaneelia. Lisää niitä on luvassa. Saastuneelle maaperälle on näin löytynyt hyötykäyttöä. Kestää kauan ennen kun alue soveltuu asuinrakentamiseen tai viljelyyn.
Kappelin rauniot
Aurinkopaneelien vieressä kohoaa pieni hautausmaa, jossa sortuneen kappelin rauniot. Seinustan vieressä on tuntemattoman tytön hauta, teksti hautakivestä on kulunut pois, vain valokuva tytöstä on jäänyt jäljelle. Nuoren Antoinen haudalla on useita muistotauluja, joukossa ehkä isäntäänsä kaipaavan koiran muotokuva.

Tuntemattoman tytön hauta
Antoinen hauta
**************************************************

6 kommenttia:

  1. nuo kaivokset onkin oikein murheen kryynejä ja kuitenkin tarpeellisia moneen asiaan. Onneksi tuo on lopetettu uudesta esiintymä löydöstä huolimatta.
    On kiva, kun kerrot näitä tarinoita vieraalta maalta, niitä on aina kiva lukea, ikäänkuin siirtäisit asuinsijojasi lähemmäksi lukijaa.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ihan uutta asiaa minulle nuo kultakaivosten myrkyt. Hyvä että kuitenkin on löytynyt käyttöä saastuneellekin maaperälle.
    Vanhat hautausmaat ovat mielenkiintoisia paikkoja.

    VastaaPoista
  3. mummeli ~
    Kiitos, hyvää alkavaa viikkoa sinulle. Tuntuu mukavalta lukea, että vieraan polun tarinat kiinnostavat sinua.

    Sirokko ~
    Luulisin, että kullanhuuhdonta vaskoolilla on paljon ympäristöystävällisempää kuin kaivoslouhinta.
    Vanhoilla hautausmailla kiertely on kiehtovaa ja rauhoittavaa.

    VastaaPoista
  4. Auts ai noitakin vielä löytyy ? Luin kiinnostuksella blogia pidemmällekin ; olen aiemminkin piipahtanut mutten tainnut koskaan kommentoida.

    =)

    VastaaPoista
  5. Maurelita ~
    Kiitos mieltä ilahduttavasta kommentistasi. Tervetuloa vieraille poluille toistekin.

    VastaaPoista
  6. Lue koko blogi, melko hyva

    VastaaPoista