maanantai 17. elokuuta 2009

Sadonkorjuun aikaan

Menneet ovat elokuun lempeän punaiset kuutamoillat. On saatu nauttia unohtumattomista illanistujaisista ystävien kanssa. Yhteisiä muistoja vuosikymmenten ajoilta, paljon iloista naurua, suunnittelua yhteisestä Pariisin matkasta ensi toukokuussa.


On kuljettu metsäpolkuja, poimittu vain kerta-annos marjoja ja sieniä. Ehkä myöhemmin säilötään vähän rouskuja ja puolukoita Ranskaan vietäväksi. Järvikin on meitä hemmotellut antamalla saaliiksi pienen kuhan silloin tällöin. Kesiimme on kuulunut käynti Retretissä. Niin nytkin. Mielikuvitusta kiehtoivat luolaston keraamiset, ufomaiset lapsihahmot. Päänäyttelynä oli Albert Edelfelt ja Pohjolan kesä, kaunista, kaunista…
Kesäinen päivä pimeni kun saimme suru-uutisen. Erään ystävämme elämä sammui tapaturmassa. Saattakoon valkeuden enkeli hänen sielunsa taivaan ikuiseen kotiin.



2 kommenttia:

  1. Syksy tuntuu jo viilenevissä öissäkin, kesän lämpö ja valo katoavat vähitellen, mutta onhan se syksykin kaunis, saapi tulla minun puolestani.
    Sen sijaan ikävien uutisten ei tarvitsisi tulla, mutta ei niiltäkään aina voi välttyä, valitettavaa.

    VastaaPoista
  2. Sirokko - Niin se on. Ilot, surut ja menetykset kuuluvat elämään kuten myös vuodenaikojen vaihtelut.

    VastaaPoista