Taas on simpukka tyytyväinen ja kiitollinen.
Sitä kun elää tarpeeksi kauan voi allekirjoittaa viisauden, että vanhuus ei tule yksin. Sukuperintönä ja laiskoista elintavoista johtuen on elimistöön kertynyt kolesterolia ja verenpainekin pysyttelisi ilman lääkkeitä suositusten yläpuolella. Vaikka kiireet ja työstressit ovat menneet menojaan niin nuo vitsaukset jäivät. Mutta eipä huolta, lääkitys on kohdallaan. Kun muutimme Ranskaan toivoin, että punaviini parantaisi kaikki vaivat. Ei se ihan riittänyt.
Aika pian KELALTA tuli ilmoitus, että emme kuulu enää sen piiriin vaan meidän pitää ilmoittautua Ranskan terveydenhoidon asiakkaiksi. Hieman kyllä jännitti marssia lähes kielitaidottomana ranskalaisen byrokratian kauhujutut mielessä Carcassonneen CPAM:n luukulle. Olimme varautuneet melkoisella nipulla papereita. Passien lisäksi meillä oli KELA:n lähettämä monikielinen lomake, ranskaksi käännetyt virkatodistukset, joissa oli kaikki tärkeät tiedot kuten äitini tyttönimi, ranskankieliset eläkelaitosten todistukset, ranskalaisen pankkimme todistus asiakkuudesta ja tärkeimpänä dokumenttina asuntomme sähkölasku. Kaikki sujui yllättävän helposti. Meitä palveli kaksi erittäin ystävällistä madamea. He tutkivat papereitamme ja ottivat niistä valokopioita. Ainoa puuttuva paperi, jota toinen heistä meiltä kyseli, oli oleskelulupa. Toinen oli kanssamme samaa mieltä, ettei sitä nykyisin enää tarvita. Kyselijä kävi vielä asiantuntijalta sen varmistamassa. Paperisota vei aikaa noin puoli tuntia. He kehottivat meitä valitsemaan kylämme neljästä lääkäristä omalääkärin ja kertoivat, että meille tulee postissa tilapäinen todistus ja myöhemmin sairausvakuutuskortti. Seuraavana päivänä menimme hieman jännittyneinä lähellä kylämme apteekkia olevan lääkärin vastaanotolle. Odotushuoneessa ennen meitä oli nuori äiti vauvansa kanssa. Ensivaikutelma tohtorista oli varsin myönteinen. Nuori, rauhallinen, kaunishymyinen naislääkäri. Samalla kun hän tuli kutsumaan edellisen potilaan sisälle hän tervehti meitäkin, jännitys katosi saman tien. Kun vuoromme tuli, vaikutti, ettei hänellä ollut mitään kiirettä ja saimme esitettyä asiamme. Hän teki saman tien tulotarkastuksen. Samalla kyseli kaikenlaista Suomesta ja kuunteli kärsivällisesti kun sanakirjan kanssa etsimme vastauksia. Kertoi pitävänsä Sibeliuksen musiikista. Hän kirjoitti minulle samat lääkkeet, joita olin jo Suomessa käyttänyt. Allekirjoitimme hänen kanssaan tarvittavat lomakkeet, jotka hän toimitti CPAM:lle. Tulotarkastukseen kuului myös verikokeita. Kun kyselin missä kokeet otetaan, selvisi, että hoitajalle soitetaan ja sovitaan aika jolloin hän tulee kotiini ja ottaa kokeet. Niin tapahtuikin. Tulokset tulivat sekä lääkärille, että minulle. Aikanaan saimme luvatun tilapäisen todistuksen ja noin vuoden odottelun jälkeen tuli postissa myöskin Carte Vitale. Kylämme apteekkari on tarkka siitä, että kaikki tapahtuu CPAM:n sääntöjen mukaan. Lääkäri voi kirjoittaa lääkkeet kahdeksi kuukaudeksi ja apteekista saa vain kuukauden tarpeen kerrallaan. Käyn siis lääkärissä noin kahden kuukauden välein ja apteekissa joka kuukausi. Lääkärin vastaanotolle ei tarvitse varata aikaa vaan voi mennä odotushuoneeseen ja odotella vuoroaan. Muistaakseni vain kerran jouduin odottelemaan vuoroani puolitoista tuntia. Silloin lääkäri tuli odotushuoneeseen ilmoittamaan, että hän on poissa jonkin aikaa, koska käy madame N:n kanssa ensin apteekissa ja leipomossa ja vie sitten autollaan madamen kotiin. Kaikki potilaat nyökkäilivät ymmärtäväisesti. Vierustoverini kertoi, että madame N. on 96-vuotias. Normaalisti hän kävelee kotiinsa, mutta oli nyt satuttanut jalkansa.
Vähän ennen Suomeen lähtöä kävin taas hakemassa reseptin lääkäriltä. Hän oli huolissaan kuinka pärjään kun saan vain kuukauden lääkkeet apteekista. Olin suunnitellut, että heti Suomeen tultuani yritän päästä yksityislääkärille (matkaa 70 km) kuten aikaisempinakin kesinä. Vuosi sitten yritin tilata kesäkuussa aikaa terveyskeskuslääkärille (matkaa 10 km). Ensimmäinen vapaa aika olisi ollut marraskuussa. En puhunut näistä hankaluuksista mitään lääkärille. Totesin vain, että varmaan pärjäilen. Hän mietti hetken ja sanoi, että sopisiko minulle niin, että hakisin nyt apteekista kuukauden erän, toisin sitten Carte Vitalen hänelle. Hän hakisi seuraavat erät apteekista ja lähettäisi ne postissa minulle Suomeen. Yritin torjua hänen ehdotustaan, liikaa vaivaa ja muistamista. Mutta hän totesi, että hän on minun lääkärini ja tämä on lääkärin määräys. Olisin mielelläni maksanut lääkkeet ja postikulut, mutta hän ei huolinut maksua. Totesi vain että katsotaan sitten syksyllä. Pari viikkoa sitten tuli postissa paketti, jossa oli kahden kuukauden lääkkeet. Nolotti, itketti ja nauratti. Mitä ihmettä osaisin viedä täältä hänelle kiitokseksi.
Merci beaucoup sinä iki-ihana madame OMALÄÄKÄRI.
Tietoturva
19 tuntia sitten
Omalääkäri sanan varsinaisessa merkityksessä. Verikokeetkin kotona..missähän paratiisissa asuitkaan.
VastaaPoistaTämähän oli mielenkiintoinen kertomus. Ranskalaisen yhteiskunnan toimivuuteen on suomalaisilla joskus tapana suhtautua ennakkoluuloisesti. Eurooppaa parhaimmillaan! Melkein tuntuu, että voiko olla tottakaan. Paljon olisi meillä oppimista suhtautumisessa potilaaseen.
VastaaPoistaSirokko - Useimmiten näytteet otetaan aamulla 12 tunnin paaston jälkeen. Aamu-unisena persoonana arvostan kovasti tällaista käytäntöä. Hoitajan mentyä voi jatkaa uniaan. Maksaahan hoitajan käynti joitakin euroja, joista CPAM korvaa osan. Mieluummin maksaisin sen täälläkin kuin jonottaisin huonovointisena 2-3 tuntia terveyskeskuksen laboratorioon pääsyä.
VastaaPoistaEllinoora – Kokemukseni Ranskan lääkäreistä rajoittuvat lähinnä omalääkäriini ja pariin hammaslääkäriin, erittäin ystävällisiä hekin. Ranskalainen luonne ja kasvatus on tehnyt heistä kohteliaita, muut ihmiset huomaavia ja huomioonottavia. Luulen, että Ranskassa, kuten Suomessakin lääkärien suhtautuminen potilaisiin on varsin kirjavaa. Itse olen aikaisemmin ollut vähän lääkärikammoinen. Vasta viimeisessä hädässä on heitä uskaltanut häiritä. Terveyskeskus- tai työterveyslääkäri tuskin minua muistaisi, jos vastaan tulisi. Vastaanotolla tietokoneen ruutu oli mielenkiintoisempi kuin potilas.
Vau! Aivan ihana lääkäri. Kiitos kertomuksesta! :)
VastaaPoistaMireval - Kiitos kommentistasi. Todellakin, luulin aiemmin että tällaisia lääkäreitä on vain jossain englantilaisissa TV-sarjoissa. Mutta totuus on tarua ihmeellisempi.
VastaaPoistaKävin ostamassa hänelle viemiseksi Iittalan taikamukin ja käsinpainetun orvokki-aiheisen tyynyliinan. Niin suomalaista.....