Sunnuntain sanontoja

Kävelimme tänään myös näitä Aude-joen rantoja pitkin.

Olen opetellut ranskalaisia sanontoja, joita yritän heitellä puheeni joukkoon sopivissa ja tahattomasti myös sopimattomissa tilanteissa. Voihan olla, että osaa näistä käytetään vain kirjoitetussa tekstissä, osaa puhuttaessa.
Parhaillaan on hetki entre chien et loup ( koiran ja suden välissä) eli ilta on hämärtymässä. Uuden kuun sirppi on jo korkealla taivaalla, vuorten silhuetit erottuvat selkeinä punaiselta iltataivaalta. Sateisen aamun jälkeen pilvet väistyivät, aurinko pilkahti esiin. Me läksimme kuljeskelemaan lähikylässä järjestetylle kirpputorille. Moni muukin oli lähtenyt ja välillä tuntui kuin olisimme serrés comme des sardines. Ennen puolta päivää väki väheni ja pääsimme katselemaan mitä kaikkea oli tarjolla. Olisin ostanut mielestäni kauniin ja taidokkaasti tehdyn kukko-aiheisen kolkuttimen ulko-oveemme, mutta myyjää ei näkynyt mailla eikä halmeille. Meidän ovikellomme toiminta kun on vähän comme ci comme ça (niin ja näin). Kolkutin voisi korvata oikuttelevan ovikellon.
En saanut kirjoitettua edellistä lausetta loppuun, kun ovikello soikin. Ovella oli naapurin rouva, joka toi meille uuden sadon oliiveja ja palasen aivan ihanaa syntymäpäiväkakkua. Hän jäi keittiöön juttelemaan lähes pariksi tunniksi, kiitti lahjastamme (joka oli pullo viskiä ja kaunis orkidea) ja kertoi miehensä merkkipäivän vietosta. Niin moni oli muistanut syntymäpäiväsankaria. Ja minä pääsin briljeeraamaan oppimallani sanonnalla, että miehesi on connu comme le loup blanc (tunnettu kuin valkoinen susi). No, ainakin vertaukseni nauratti madamea.
Nyt on ulkona jo pimeää, edelleen kuun sirppi taivaalla tähtien ympäröimänä.