Almanakka kertoo, että pian on parin ystävättären syntymäpäivät. Molemmat opiskelevat ranskaa. Löytyisikö kirjakaupasta lahjaksi jotain sopivaa luettavaa. Kylästämme on kirjakauppa lopetettu, joten on mentävä katsomaan kaupungin kirjakauppojen valikoimia.
 |
| Puhdistus |
Tuskin ehdin ovesta sisälle kun katse kiinnittyy telineeseen, jossa komeilee Prix Femina Étranger palkitun Sofi Oksasen Purge (Puhdistus). Suomalaisasiakkaan sydämen tienoilla läikähtää lämpimästi. Pitäähän sitä kirjaa hetkinen selailla. Takakannen lehdistöarvostelussa mainitaan, että jos luet vain yhden kirjan vuodessa, lue tämä. Laitan kirjan takaisin telineeseen ja toivotan mielessäni ranskalaislukijalle nautinnollisia lukuhetkiä.
Siirryn keittokirja-osastolle. Valikoima on valtava. Eihän tästä paljoudesta löydä mitään. On paksuja, upein värikuvin varustettuja teoksia ruokalajeittain. Jo kuvien katselu saa veden kielelle. Sivupöydälle on pinottu pienempiä kirjoja ja sieltä se löytyy. Kirja tämän alueen ruokaresepteistä entisajoilta tähän päivään.
Toiselta osastolta lahjaksi löytynyt pikku kirjanen sisältää huomioita vanhenemisesta.
Tässä muutama sanakirjan kanssa käännetty esimerkki ranskalaisten vanhenemisesta.
Siitä tietää tulleensa vanhaksi
- Kun ravintolassa tilaa luumukeittoa ja tarjoilija kehuu, että erinomainen valinta.
- Kun mieluiten katsoo elokuvia, jotka alkavat klo 11 aamulla.
- Kun ajattelee, että CD on lyhenne vakavasta sairaudesta.
- Kun puhelinmuistiossa suurin osa on lääkäreiden numeroita.
- Kun ei ole käyttöä puhelinvastaajalle, koska on aina kotona tavoitettavissa.
Nuoruuden salaisuus on elää kohtuullisesti, syödä hitaasti ja valehdella ikänsä.
Nainen istahti puiston penkille vanhan miehen viereen.
”Tehän näytätte kovin tyytyväiseltä. Mikä on pitkän ikänne salaisuus?”
”Poltan kolme askia tupakkaa päivässä, juon 12 pulloa viskiä viikossa, syön läskiä, enkä ikinä harrasta liikuntaa.
”Sehän on ihmeellistä! Minkä ikäinen olette?”
”25 vuotias”, vastasi mies.
*********************************************
.jpg)
Olen huomannut, että Sofi Oksanen on saanut hyvän vastaanoton Ranskassa, esiteltiin telkussakin, no ei ihme kun on palkittukin.
VastaaPoistaHuh, onneksi täällä ei tarjoilla luumukeittoa...
joo, onhan se hienoa, kun suomalainen kirjailija on saanut jo kaksi tunnustettua kirjallisuuspalkintoa. noilla palkinnoilla on suuri rooli kirjojen myynnissä täällä, missä ilmestyy suuret määrät kirjoja vuodessa. toisaalta, tuskin se tekee Suomea suuresti paremmin tunnetuksi, ihmisillä menee varmaan vaan paremmin Suomi ja Eesti sekaisin :-)
VastaaPoistaHaha, nauroin niin noille vanhuuskirjan otoksille ;D Mutta luumukeittohan on hyvää (enkä minä vielä vanha!)... Mikä se muuten on ranskaksi? Se luumukeitto?
VastaaPoistaYmmärtääkseni Oksasen Puhdistusta käsitellään täällä ihan eri lähtökohdista kuin Suomessa, mikä on ainakin minun mielenkiintoni herättänyt. Tai herätellyt, itse kirjaa en ole vielä lukenut.
Minä luin Puhdistuksen. Se on mielestäni hyvä! Aihe on raskas, kirja ei ole pitästyttävä, hieman hitaan alun jälkeen se pääsee vauhtiin.
VastaaPoistaVissiin olen hirmu vanha, kun tykkään luumukeitosta ja katson mielellään leffat aamupäivällä, mutta nuo muut jutut ei olekaan liki minua
Sirokko ~
VastaaPoistaEihän se luumukeitto chorba-keittoa voita, ei ainakaan tulisuudessa :)
Airelle ~
Vanha isänmaallinen höppänä vain ilahtui huomatessaan suomalaiskirjailijan romaanin näkyvällä paikalla syrjäisessä kirjakaupassa. Tuskin kirjalla on mitään vaikutusta alueen ranskalaisten olemattomaan Suomi-kuvaan.
pinea ~
Vanhuuden oireet Suomessa ja Ranskassa poikkeavat hieman toisistaan. Ranskassa kaikki ruokaan liittyvä on merkityksellistä, kuten tuo luumukeittokin. Mahdollisesti se oli ”soupe de prunes”. En ole ihan varma, enkä voi tarkistaa kun kirja on jo postissa menossa saajalleen.
Joulupukki on vähän lupaillut hankkia Puhdistuksen lahjasäkkiinsä. Kirjastosta en onnistunut sitä lainaamaan, oli niin varattu koko kesän.
aimarii ~
Eroa kulttuurien välillä on leffojen aikatauluissakin, joita säätelee ruoka. Täällä kaikki iltamenot, leffat, näytelmät ja konsertit alkavat yleensä klo 21, siis pari tuntia iltaruokailun jälkeen. Aika vähän tulee niissä käydyksi myöhäisen alkamisajan takia.
Luumukeitto ja riisipuuro kuuluvat suomalaiseen jouluaattoon.
Keittokirjat pitäisi olla sellofaanissa kirjakaupassa. Niitä kun selailee, sivuille alkaa sataa... sylkeä. Sitten on pakko ostaa. Minulla on keittokirjoja hirmu liuta. Luen ne läpi monta kertaa ja merkkaan tähden ruokiin, jotka aion joskus tehdä. Paljon tähtiä on vielä taivaalla odottamassa tähdenlentoa. Joskus kyllä teen. Kyllä. (Kai.)
VastaaPoistaLuumukeitto on muuten ihanaa, mutta siihen liittyy lapsuusmuisto. Nielaisin vahingossa luumun kiven ja luulin että kuolen. Se joulu meni pilalle kun en tohtinut kenellekään kertoa.
Puhdistusta en ole lukenut. Olenko hassu kun rankat aiheet... jotenkin, miten sen sanoisin. Mutta iloinen olen hänen menestyksestään. Ja ehkä rohkaistun lukemaan kun myötälukijoita on.
En tunne Puhdistusta enka Oksasta, mutta jos aihe on raskas niin kirja varmaan putoaa silmille sita lukiessa.
VastaaPoistaLastu ~
VastaaPoistaVoin kuvitella pienen tytön pelon ja surkean joulumielen.
Taitaa olla aika yleistä tuo reseptien keräily. Meilläkin on keittokirjojen lisäksi lehdistä revittyjä ja netistä tulostettuja reseptejä laatikollinen. Silti viikosta toiseen kokataan vanhoja tuttuja ruokia ilman mitään ohjeita.
hpy ~
Hih, raskas aihe ja painava kirja. Ihmekö tuo jos silmille putoaa.
Romaanin aiheena on Neuvosto-Viron vaiettu lähihistoria naiskohtaloiden kautta. Lukijoiden kommenttien mukaan kirja on erittäin taitavasti kirjoitettu, ei päästä vähällä lukijaansa.
Luumukeitto. Jaaha, täälläpäin sitä nimitetään luumukiisseliksi. Joskus sitä on pakko syödä jouluna. Saanen kertoa tuon hauskan kaskun vanhasta miehestä parissa eläkeläiskerhossa.
VastaaPoistaFamu ~
VastaaPoistaOlen hyvin otettu, jos kasku tuntui hauskalta kömpelöstä käännöksestäni huolimatta. Toivottavasti kasku huvittaa kuulijoitasi.