 |
Lintukuvat: http://www.elisanet.fi/seppo.harmala/ |
Pari kertaa kuukaudessa käymme ruoka-ostoksilla Carcassonnen laitamilla olevassa isossa Géant-marketissa. Sieltä löytyy yksi mieliviineistämme ja muutamia juustoja, joita emme ole muualta löytäneet. Niin vain tämä suomalainenkin on omaksunut ranskalaisia ruokamieltymyksiä. Aamukahvin kanssa pitää toisinaan avata rapea patonki, voidella se voilla tai tuorejuustolla, lisätä joukkoon marmeladilla, sulkea kiinni ja nauttia maitokahvin kera. Ranskalainen kastaa tällaisen patongin kahviin, ehkä minäkin teen niin jonakin aamuna.
Perjantaina lounasaikaan marketissa ei ollut paljoakaan asiakkaita. Voi ja lampaan maidosta tehty tuorejuusto ” La mousse de Brebis” löytyivät helposti. Myyjät järjestelivät joulutavaroita näyttäviksi röykkiöiksi lähelle sisääntulo-aulaa. Olin tyytyväinen, että taustalla soiva musiikki ei ollut joulumusiikkia vaan rauhallista soulia. Nyt vielä pari pulloa mieliviiniä, sitten kassalle ja kotiin. Etsin tuttua etikettiä pullojen joukosta kun jäin kuuntelemaan musiikkia, johon sekoittui linnunlaulua. Ajattelin, että tosi hienosti sointuvat yhteen. Kuljin pullorivistöä tarkkaillen kauemmaksi. Huomasin, että musiikki soi ennallaan, mutta linnunlaulu vaimeni. Kun palasin takaisin, linnun ääni voimistui. Niinpä aloin katsella kohti avointa kattoa, jossa ilmanvaihtoputket ja sähkökaapelit risteilevät. Siellä korkealla hämärässä kaapeliputken päällä istui pieni punarinta ja lauloi kuin pihapuussa huhtikuisena aamuna. Täällä sirkutat sinä sielulintuni, joka hyppelehdit lähelläni kun teen pihatöitä sekä Suomessa että Ranskassa. Mieliviinikin löytyi hyllyltä ja lastasin sitä kärryyn. Sitten vilkaisin ympärilleni näkyisikö muita asiakkaita. En huomannut ja niinpä taputin pienet varovaiset aplodit kohti kattoa. Punarinta jatkoi lauluaan ja selkäni takaa kuului ”bravo”. Äh, joku oli kuitenkin huomannut. Nolotti. Paikalle oli tullut toinenkin viininostaja. Valkohapsinen monsieur, joka poistui kohti kassaa ja nosti mennessään vielä virnistellen peukalon pystyyn. Vanha hippi mokkaliivissä ja saappaissa, tukka solmittu kengännauhalla niskaan poninhännäksi.
Kassan lähellä odotteli mieheni, joka kurkisti kärryihin ihmetellen miksi olin lastannut kahdeksan pulloa viiniä kahden asemasta. Eikä ymmärtänyt yhtään kun vastasin, että punarinnan ja hipin takia.
Aiemminkin olen huomannut, että joissain marketeissa linnut lentelevät katon rajassa ja pohdiskellut niiden oleskelun vaikutusta ruokatavaroiden hygieniaan. Mutta ennen en ole noteerannut linnun laulua. Ehkä normaalisti kaupat ovat täynnä ihmisiä ja muuta melua.
**************************************************************
.jpg)
Nolottaminen ei kannata ollenkaan. Ensinnakaan se ei auta, ja toiseksi tuskin se entinen hippo ajatteli kayttaytmistasi ihmeellisena. Paitsi ehka ne kahdeksan pulloa;-)
VastaaPoistaOi, sinnekö se meidän pihan punarinta on jo ehtinyt?
VastaaPoistaIhana kirjoitus sinulta. :)
Ajatella, kaupalla oli oma laululintunen. Ilmeisesti sillä on kohtuuhyvät oltavat, eihän se muuten laulaisi!
VastaaPoistahpy ~
VastaaPoistaOikeassa olet, ihan suotta nolostuin. Saa kai sitä vanhoilla päivillään edes tuon verran irrotella. On vaan niin piintynyt asenne, että ”mitähän se tuokin minusta ajattelee”.
Unelma ~
Luulen, että katossa lauleli teidän pihan punarinnan kaksoisveli.
Kiitos kehuista, tuntui hyvältä.
Ellinoora ~
Saattaapa laululintusella olla ruhtinaalliset oltavat. On tarjolla ruokaa, mistä valita parasta päältä. On tilaa missä laulaa ja lennellä. Avoimesta varaston ovesta voi pyrähtää ulkomaailmaan jos haluaa.
Eipä tarvitse ihan heti toista viinireissua tehdä..
VastaaPoistaPunarintoja on ihmeen paljon kaupungissakin, taitavat pitää melusta ja ihmisistä...vaiko viinistä..
Jäin miettimään, pääseeköhän punarinta kaupasta ulos? Osaako tulemaansa reittiä? Vai onko vallan kaupan "maskotti" Tuskin, sillä tule just tuo hygienia-asia mieleen.
VastaaPoistaMuistelet varmaan sen liverrystä aina viiniä maistellessasi.
Hieno löytö tämä sun blogi =)
VastaaPoistaMeilläkin tässä pihapiirissä asustelee punarintoja. Kivan kuuloista kun laulavat niinkuin ois kevät.
Innostus heräs, että mikäs tää teidän mieli viini on? Itsekin ajelen silloin tällöin Carcassonne ohi työmatkoilla, että sitähän vois maistaa =)
Meidät löydät täältä;
http://ranskalainenmaalaisunelma.blogspot.com/
Sirokko ~
VastaaPoistaTosiaankin. Siinä nolostusta peitellessä tuli lastattua viiniä koko talven tarpeiksi, tai ainakin vuoden loppuun asti. Pitäisiköhän tarjota huikat pihan punarinnalle testausmielessä.
aimarii ~
Ulkoa aukeaa isot lastausovet varastoon, josta on avoin tila myymälään trukkikuormien kulkea ja lintujen lennellä. Ehkä viinissä nyt uutena makuvivahteena on myös punarinnan laulu.
Toni Lund ~
Tervetuloa vieraille poluille. Lisään ”ranskalaisen maalaisunelman” blogilistaani ja seurailen teidän Ranskassa oloanne. Kävin jo kurkkimassa, mukavalta näyttää.
Täytyy tunnustaa, että viineistä emme paljoakaan ymmärrä, lasillinen punkkua ruuan kanssa maistuu. Muutama viikko sitten Géantissa käydessämme myyjä täydensi viinihyllyjä. Istui lattialla ja asetteli pulloja alahyllylle, jossa ovat yleensä halvimmat viinit. Sieltä hän ojensi yhden punaviinipullon ja sanoi, että maistelkaapa tätä madame. Vuosiluvun 2009 nähtyäni ajattelin, että on varmaan jotain liian tuoretta kitkerää litkua. Pullon hinta 2.70 euroa vahvisti epäilystäni. Kotona lasiin kaadettuna viini tuoksui hyvältä ja makukin oli yllättävän pehmeä, arkiviiniksi vallan mainio, tosin aika vahva ( 14.5%). Vaatimattomassa etiketissä lukee Club des Sommeliers, sen alla teksti ”2009 Minervois” ja piirros linnanmuurista.
Carcassoneahan me pelaamme semmoisella intensiteetillä, että unohtuu koko ympäröivä maailma :).
VastaaPoistaVastaavanlaisen aamiaisen tahdon minäkin nauttia, oi että: maitokahvia, patonkia, tuorejuustoa ja marmeladia. Matkimisen otan nyt hyväksi tavaksi :D.
Luomupunaviiniä lasillinen, ja joskus kaksi, on iltarituaalimme. Terveydeksi, sanoo lääkäri.
Tarina punarinnasta ja punaviinistä ja hipistä saa huumorikeskukseni laulamaan. Aplodit niin sinulle kuin punarinnalle täyvestä syvämestä :D
Lastu ~
VastaaPoistaKiitos kommentista. Se lämmitti kuin kuuma viini ja punarinnan laulu ylhäällä orrella. Skåål Lastu, terveydeksi!
Punarinta on minunkin mielilintuni. Ei aivan arka, tulee lähelle ja katselee hämmästyttävän suurilla silmillään. Se saattaa joskus talvehtiakin Suomessa. Tänään toivon kaikkien punarintojen ymmärtäneen muuttaa vaikka Ranskaan, täällä on kaamea keli. Siitähän ihmisen mieli ilahtuu pitkäksi aikaa, kun vaikka kauppareissulla tapaa yllättävästi punarinnan ja valkohapsisen hipin. Eläköön arjen poikkeustapahtumat!
VastaaPoistaFamu ~
VastaaPoistaSuomen pakkaset ovat melkoinen koettelemus punarinnoille. Sinne jääneiden olisi ehkä kannattanut lentää tänne. Jos ei ihan kauppoihin asumaan, niin kuitenkin lähiseutujen metsiin ja pelloille kevätmuuttoa odottelemaan.
Niin, joskus arki yllättää…