Yllätyksiä

Lauantai ennen joulua. Serkkuni oli Aix-en-Provencessa kahden viikon kielikurssilla ja tuli yllätysvierailulle kurssin jälkeen. Hän pääsikin heti junamatkalla käyttämään oppimaansa kieltä ottaessaan selvää muuttuvista, puuttuvista ja myöhästelevistä junista. Iloisesti naureskellen hän kertoili matkakokemuksiaan iltayöllä jäätävän kylmällä ja tuulisella asemalaiturilla. Mukavaa, rentoa yhdessäoloa, juttelua, paljon naurua, kaupungin jouluvaloja, vierailu viinikellarissa. Liian pian paluu jäiselle ja tuuliselle asemalle ihmistungokseen. Yli vuorokauden kestävää jännitystä siitä pääseekö juna lumiseen ja jäiseen Pariisiin, vieraamme sieltä lentokenttäkaaokseen ja kotiin jouluksi. Mikä helpotus kun aamuyön tunteina tuli tekstiviesti: ”Suomessa, kaksi yötä jouluun! Vive la France!”

Perjantai, jouluaatto. Maassa rauha, puolisoilla hyvä tahto ja vointi jouluaterian jälkeen, lähdössä jouluyön messuun. Tietokoneen ruudulle ilmestyy ranskankielinen sähköposti. Ystävä 30 vuoden ja Välimeren takaa ilmoittaa: ”Ensi sunnuntaina lennän Marseilleen ja tulen sieltä teille junalla”. Lumihiutaleita leijuu navakassa tuulessa puolisoiden päälle kun astelevat kirkkoon. Kansaa on kylmässä kirkossa normaalia vähemmän, silti mieltä ylentää kirkon holveihin ja sieltä yötuuleen nouseva " Jouluyö, juhlayö". Eikä ketään haittaa vaikka yksi joukosta laulaa sitä suomeksi.

Sunnuntai joulun jälkeen. Lento Algeriasta on laskeutunut Marseilleen aikataulun mukaisesti. Junamatka tälläkin tulijalla oli täynnä muutoksia ja myöhästelyjä. Taas iltayön hetkiä jäätävän kylmällä ja tuulisella asemalaiturilla. Laukku täynnä tuliaisia, tuoreita appelsiineja ja mandariineja, oliiveja, herkullisia taateleita kilokaupalla. Edellisestä tapaamisesta on kulunut lähes 20 vuotta, mutta kukaan ei ole yhtään muuttunut vai onko kuitenkin. Yli 10 vuotta kestänyt sisällissota ei voi olla jättämättä jälkiä, vaikka kuinka sen yrittäisi unohtaa. Emme käsitelleet aihetta vaan kaukaisempia yhteisiä muistoja 80-luvun alkupuolelta. Tietysti vajavainen kielitaitomme asetti omat rajoituksensa, mutta puhetta tärkeämpää oli lämmin yhdessäolo. Saattelimme illan suussa vieraan Lyonin junaan aurinkoisella, yllättävän lämpimällä asemalaiturilla. Osa miehen perheestä asuu Ranskassa ja heitä kaikkia hän meni vielä tapaamaan. Saimme kutsun Algerian kevääseen. Matkan toteutusta jäimme harkitsemaan.

herkullisia taateleita


**********************************************************************