Aurinkomyrskyn aikaan

Aurinkomyrsky tappoi tietokoneeni vanhan ja hyvin palvelleen hiiren. Niin uskon, koska muuta selitystä sen toimimattomuuteen en keksi. Nyt minulla on uusi pieni hiirenpoikanen, jonka kanssa varovasti yritän tulla toimeen.

Liekö ollut sama myrsky, joka kuljetteli pilviä melkoista vauhtia. Hetken näytti siltä, että ilta-aurinko ei pääse laskemaan, vaan joutuu kääntymään takaisin päivän reitilleen. Siinä yrityksessä hupenivat tuulen voimat. Se joutui piiloutumaan jonnekin vuorten taakse lepäämään ja keräämään voimia seuraavaa temmellystä varten.  Iltamyöhällä kävin parvekkeella tarkistamassa, että aurinko oli mennyt mailleen, eikä taivaalla näkynyt yhtään revontulta. Sen sijaan näkyi paljon kirkkaita tähtiä. Tuulen poissaolosta ja auringon läsnäolosta olen tänään iloinnut punaiseksi palaneen nenän verran, lämpömittarikin räväytti lukeman + 26 astetta.

Jo jonkin aikaa olen yrittänyt leipoa ruisleipää. Bio-kaupasta löytyi luomuruisjauhoja. Niistä, kaapista löytyneistä hapankorpuista ja vedestä sotkin vellin, jota yritin herätellä eloon kolmen päivän ajan. Kulhossa ei tapahtunut mitään, joten tavallaan luovutin. Lisäsin velliin teelusikallisen sokeria ja toisen kuivahiivaa. Peittelin kulhon liinalla ja jätin sen yön yli pöydälle. Aamulla velli oli kasvanut kaksinkertaiseksi, lisäsin suolaa ja jauhoja, annoin olla seuraavaan aamun. Kuva ei kerro, että suolaa oli liian vähän, mutta maku oli rukiinen. Taikinasta tuli 13 pientä leipää, jotka halkaisin lämpimänä ”reissumies”-leipien tapaan. Pienen palan taikinasta laitoin pakasteeseen odottamaan seuraavaa leipomiskertaa.

Bio-kaupasta löytyy myös pakastettuja metsämustikoita, joita sekoittelen pehmeään kermajogurttiin (Perle de Lait) ja nautiskelen hitaasti sinivalkoisin ajatuksin.

                                   *******************************************************