 |
| marmorikaveri |
Vuorten huipuille on satanut häikäisevän valkoista lunta, mutta täällä alempana mantelipuut avaavat yhä uusia nuppujaan. Urhoollisesti ne yrittävät pysyä kiinni oksissa, vaikka tuima pohjoistuuli riipii ja riuhtoo niitä irti puista, lakaisee pieniksi kinoksiksi teiden varsille.
Suuntaan kulkuni metsäisen rinteen suojaan pois tuulen pahimmasta tuiverruksesta. Pari vuotta sitten rinteellä raivosi metsäpalo, joka tuhosi puustoa laajalta alueelta. Huomaan, että hiiltyneet rungot ja kannot on viety pois, maisema muuttunut autioksi. Jäljelle jääneen metsän reunassa huomaan omituisen punertavan hahmon louhikon keskellä. Astelen lähemmäksi ja totean olevani marmorisen eläinhahmon, ehkä ison leijonan vieressä. Siinä se hieman haikeana katselee kaukaisuuteen, ehkä jonnekin Afrikan savanneille missä muu lauma käyskentelee.
Istahdan korokkeelle sen jalkojen juureen. Totean, että muukalaisia täällä olemme molemmat. Taputan sen isoa tassua ja jatkan matkaani. ”Nähdään taas!”
******************************************************
.jpg)
Erikoinen kohtaaminen. Tulee melkeen Narnia mieleen. Onko siellä metsissä muita kummallisia etukoita?
VastaaPoistaRaivattu paloalue on aika suuri. Luulen, että muitakin marmorista tehtyjä eläinhahmoja saattaa löytyä. Täytyypä lähteä kameran kanssa alueelle samoilemaan kunhan sää sallii.
PoistaSe on ollut komea leijona. Näyttää niin yksinäiseltä tyhjässä metsässä. Sait vaikuttavan kuvan ja varmaan vaikutava oli hetkikin sen juurella.
VastaaPoistaMinulla on sellainen viesti, että olen julistanut haasteen tarinamme kannen suunnittelusta. Haaste on blogissani.
Yritin laittaa itseni lukijaksesi, mutta ohjelma kaivoi jonkin ihmeen vanhan blogin ja kuvan historiasta. Yritän myöhemmin uudelleen, nyt vien osoitteesi rullaukseeni, niin muistan tulla välillä kurkkaamaan mielenkiintoisia postauksiasi.
Kiitos viestistäsi Uuna. Sieluni silmin näen jo Amalian kansikuvan, jossa on tulenliekkejä, punaista, oranssia ja mustaa väriä, nais- ja kissahahmo ehkä sotilaskin. En kuitenkaan osaa piirtää tai maalata, enkä hallitse piirustusohjelmia, niin ehkäpä osallistun sitten äänestykseen.
PoistaNäyttää leijonaparka vähän mietteliäältä: miten pirussa mä olen tänne joutunut?
VastaaPoistaHieno kuva kaverista, ja sopisi tämän viikon alkukirjainhaasteesee, joka on KA!
Olisikohan kyseessä se kuuluisa Ruokolahden leijona, joka on taas kerran eksynyt:)
PoistaHih, sattumalta eksynyt vastaus myös alkukirjainhaasteeseen.
Onpa iso! Toivottavasti sille löytyy kaveri lähimaastosta. Kaipa se ympärille pian kasvaa puusto, niin sillä on mukavampaa.
VastaaPoistaTies vaikka jääkarhu tai hiiri tulisi sen kylkeen kiehnäämään. Seurailen tilannetta...
PoistaEipä tainnut leijona arvata, että tapaisi toisen muukalaisen, pääsisi kuvaan ja meille ihailtavaksi. Erikoinen kohtaaminen, upea ja samalla vähän yksinäisen näköinen leijona.
VastaaPoistaYhtä hämmästyneitä olimme varmaan molemmat. Ehkä leijonan yksinäisyys lieventyy kunhan useampi patikoija huomaa sen ja käy sitä tervehtimässä.
PoistaOnneksi leijona sai kaverikseen sinut, sukulaissielun. Toinen katsoo pohjoiseen, toinen etelään, sitten toisiaan. Keskinäinen ymmärrys on taattu. Jellona vetoaa minuun. Kun seuraavan kerran hänen tassujaan silität, vie terveiseni ja ekstrasilitykset Lastulta :)
VastaaPoistaToki Jellona saa terveisesi ja vähän informaatiota paluumuuttaja-saaren erakosta, sekä ekstrasilitykset joka tassulle.
PoistaVoi, mitä tekee hän ypö orpona autiossa kuningaskunnassaan. Mahtaako löytyä alaisia lähitienoolta, siinäpä tutkimista muutaman patikkareissun verran. On kyllä tosi jyhkeä kaveri.
VastaaPoistaAlamaiset pysyttelevät ainakin toistaiseksi kunnioittavan välimatkan päässä.
PoistaAlueella puhaltavat tuulet eivät tätä jyhkeää kaveria liiemmin liikuttele.
HYva etta sanoit sille paivaa! Tuskinpa moni sille nykyaan puhuu. Yksinaisyys voi vaivata.
VastaaPoistaUskon,että se oli hyvillään kun joku huomasi sen.
Poista