 |
| Ulvova mylläri |
Keskustelun avaus saa minut tuijottamaan nuoren ystäväni hymyileviä kasvoja, yötä tummempia tähtisilmiä ja veikeää virnistystä.
- Öhöm, sehän on mukava kuulla.
- Öhöm, sehän on mukava kuulla.
Tiedän, että poika ei tunne muita suomalaisia kuin meidät. Mitähän poikkeavaa meissä mahtaa olla. Olemme yrittäneet sulautua ympäristöön ja sen tapoihin parhaamme mukaan. Jotain olemme oppineet, kaikkea emme haluakaan. Osaamme jo tervehtiä jokaista vastaantulijaa, mukaan lukien kissat ja koirat. Olemme opetelleet noudattamaan ranskalaisia ruoka-aikoja. Olemme visusti salanneet, että emme välttämättä halua syödä muita meren antimia kuin kalaa, myös sen, etteivät etanatkaan kuulu päivittäiseen menuumme. Ehkä poika tarkoitti pohjoismaista ulkonäköämme.
Säästyin enemmiltä arvailuilta kun poika jatkoi juttuaan. Koulusta oli annettu tehtäväksi lukea opettajan määräämä kirja. Kirjallisuus ei paljon kaveria kiinnosta. Paljon mukavampaa on seinäkiipeily vuorilla, lainelautailu ja tennis. Niistä hän pitää. Hänen mielestään koulussa luetut Marcel Pagnolit ja Alphonse Daudetit olisivat jo hyvin riittäneet. Nyt pitää vielä kahlata läpi jonkun Paasilinnan romaani Ulvova mylläri (Le meunier hurlant). Takakannen tekstistä selvisi, että kirjailija on suomalainen ja kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomeen. Siinä vaiheessa poika muisti meidät. Olimmehan tuoneet hänelle aikoinaan Suomen ja Viron eurokolikoita. Eräänlaiseksi vastapalvelukseksi hän lukisi kirjan ja mainitsisi siitä meille.
Kirja olikin pojalle myönteinen yllätys. Sen myötä 15- vuotiaalle avautui uusi ja outo pohjoinen maailma asukkaineen. Koko viikonlopun hän viihtyi sen parissa. Turhaan pyysivät kaverit häntä tenniskentälle, tarina pohjoisissa metsissä ulvovasta mylläristä kiehtoi enemmän. Seuraavaksi poika ihan oma-aloitteisesti luki Jäniksen vuoden (Le Lièvre de Vatanen). Nyt on menossa Suloinen myrkynkeittäjä (La douce empoisonneuse).
Siitä on jo vuosia kun olen viimeksi lukenut Paasilinnan kirjoja. Täytynee kesällä kirjastosta etsiä ja lukea ranskalaisnuoren silmin näitä ystävämme suosikkiteoksia. Paasilinnalta on käännetty ranskaksi ainakin 14 kirjaa, joiden henkilöt, luonnon läheisyys ja musta huumori purevat ranskalaisiin, ilmeisesti myös tähän lukuelämyksen kokeneeseen urheilijanuorukaiseen. Toivottavasti hänen lukuinnostuksensa jatkuu ja jopa laajenee. Suomeen hän aikoo matkustaa nähdäkseen kirjojen tapahtumapaikkoja.
******************************************************
.jpg)
Ulvovasta mylläristä minäkin aloitin Paasilinnani. Monta kirjaa huumorini kesti, sitten alkoi feministi minussa nostaa päätään, enkä enää ole lukenut hänen kirjojaan.
VastaaPoistaHyvä että nuori mies löysi suomalaisen kirjallisuuden, ehkä myöhemmin käteen osuu joku muukin teos.
Jos muistan oikein, minunkin lukuintoni Paasilinnan kirjoihin laimeni siihen, että kirjojen mieshenkilöt olivat liian ylivoimaisia sankareita. Silti oli mukava nähdä, miten innostunut nuori kaveri oli lukemastaan.
PoistaTämäpä sattui. Kuuntelimme juuri äänikirjana Arto Paasilinnan Maailman paras kylä. Käsittääkseni hänen tuotantoaan ei kotimaassa arvosteta yhtä korkealle kuin esimerkiksi juuri Ranskassa. Kyllä hän on tekstitaituri ja tarinanjuoksuttaja ja oiva sellainen.
VastaaPoistaTosi taitavasti ja hauskasti Paasilinna kuljettaa tarinoitaan ja ranskalaiset pitävät niistä. Heihin vetoaa Paasilinnan huumori, ekologinen sanoma, maanläheisyys ja vallanpitäjien pilkkaaminen. Arvioiden mukaan jokaista ranskaksi käännettyä kirjaa on myyty 25 000 – 50 000 kappaletta.
PoistaRanskalaiset kai pitävät kaikesta aburdista. Siihen varmaan perustuu Aki Kaurismäen elokuvienkin suosio. On ne minustakin mainioita, mutta ei niistä voi vetää johtopäätöstä että me kaikki olisimme samanlaisia persoonallisuuksia. Hauskaa, että Paasilinna on saanut ranskalaispojan kiinnostumaan suomalaisesta kirjallisuudesta.
VastaaPoistaYstäväni kävi Ranskassa katsomassa Kaurismäen leffan. Filmin päätyttyä täysi salillinen katsojia nousi seisomaan ja antoi pitkät ja raikuvat aplodit näkemälleen :).
PoistaKerran ranskalainen mies kertoi lukeneensa Jäniksen Vuoden ja vaikka hän ei tarinasta sinällään pitänyt, niin hän ihaili sen välittämää vapauden ja eräänlaisen villiyden tunnetta. Miehen kommentti sai minut ajattelemaan, että ranskalaisille on hyvin outoa ja ehkä jopa pelottavaa (kiehtovaa) suomalaisten läheisyys luontoon.
VastaaPoistaTodellakin, ranskalaislukijoita ehkä kiehtovat kirjojen mystiset henkilöhahmot ja luonnon alkuvoima.
PoistaOlisi ollut kiva tietää miten te pojan mielestä eroatte ranskalaisista, ja toisaalta teillähän on sitten varaa aikamoisiin hullutteluihin, jos ette vielä nyt ole ihan niin hassuja kuin kirjojen ja ellujen suomalaiset. Ranskalaisia on kyllä ihan hauska yllättää tavalla jos toisellakin.
VastaaPoistapaskeriville
Mitähän urheilijanuorukainen arvelisi jos haastaisimme hänet perisuomalaiseen saappaan- tai paistinpannun heittokisaan. Eukonkanto-otteluun hän taitaa olla liian nuori.
PoistaTuo Paasilinnan suosio Ranskassa on kyllä jännä ilmiö. Tuntuu, että monet ranskalaiset lukevat Paasilinnaa jotenkin analyyttisemmin, Suomessa Paasilinnan kirjoja pidetään yleensä pikemminkin pinnallisina veijaritarinoina kuin minään suurena kirjallisuutena.
VastaaPoistaMinullakin on se käsitys, että ranskalaiset pitävät kirjoja jotenkin filosofisina. Joka tapauksessa merkittävinä, koska kirja on valittu koulussa luettaviin teoksiin.
PoistaUskomatonta, mutta löysin Paasilinnan kirjoja ranskaksi jopa täkäläisestä kirjakaupasta (hyllystä ranskankieliset klassikot) ja näiden valikoimat ovat tosi pienet yleensäkin. Tyttäreni lukuinnostui alkoi aikanaan ranskankielisestä Jäniksen vuodesta, että ihan hyvä vaikutus Paasilinnalla on ollut. Minäkin olen ihmetellyt Kaurismäen ja Paasilinnan suosiota siellä, ehkä niiden henkilökuvat ja maisemat ovat tarpeeksi kaukana ranskalaisesta todellisuudesta tehdäkseen niistä mielenkiintoisia, tai sitten miellyttää samantapainen absurdi huumori.
VastaaPoistaEttä ihan ranskakielisten klassikkojen hyllyllä, siis arvokkaassa ja hyvässä seurassa.
PoistaTäällä kirjakaupassa Paasilinnan ja Pagnolin kirjat ovat samalla hyllyllä peräkkäin. Huumorimiehiä ja suosittuja ovat molemmat kirjailijat.
Suloinen myrkynkeittäjä on yksi mielikirjoistani. Tunen sen päähenkilöä kohtaan ns. sielujen sympatiaa:))
VastaaPoistaMieleeni on jäänyt sympaattinen TV-sarja Suloinen myrkynkeittäjä, josta pidin paljon. Taitaa olla niitä harvoja, ellei ainoa, Paasilinnan kirjoista, jossa päähenkilönä on nainen. Eikä ihan turha mummu olekaan.
Poista2000-luvun julkaisuvauhti - kirja per vuosi - on mielestäni kohtuuton. Kustantamo tätä vaati ja kirjailija toiveen toteutti. Ja kun markkinointi rupesi myymään kirjakauppiaille Paasilinnaa jo ennakkoon, vaiheessa jossa kirjailija vasta teroitti kynäänsä ja kehitteli ideaansa, saattaa loppusuoralla tulla kiire ja se näkyy tarinan juoksutuksessa. En tiedä, kuuntelin näitä pohdintoja vain. Paasilinna oli kustantamon kultakaivos.
VastaaPoistaJoitakin Paasilinnoja olen lukenut, puolittain innostuneena, puolittain en, mutta täysillä iloitsen hänen Ranskan valloituksistaan. Miten mieluista kuulla, että nuori poika on tykästynyt Ulvovaan mylläriin. Hyvä, hyvä. Jossain vaiheessa itse siirryin ko. kirjailijan "kohderyhmän" ulkopuolelle. Oikeastaan en voisi puhua mitään, sen verran on aikaa siitä, kun viimeisimmän Paasilinnan luin.
Haa, sinulla onkin sisäpiirin tietoa. Kovat ovat olleet paineet kirjailijalla kun tuollaisessa myllytyksessä joutui kirjoittamaan. Ei ihme jos terveys petti, surullista.
PoistaNykyisin on nuorille valtavasti kaikkea tarjolla, paljon aivan turhaakin. Olen iloinen, että nuori ystäväni löysi lukemisen maailman, samoin kuin oma jälkikasvuni on sen löytänyt.