sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Isänmaallisuutta

Runsaat syyssateet ovat ehtineet tänne eteläiseen Ranskaan asti. Veden valuessa virtanaan ikkunaruuduissa surffailin netissä viihdykettä etsien. Jostain kumman syystä päädyin Ylen Areenaan katselemaan kenialaista Suomen Marsalkka elokuvaa. Mielestäni elokuvan nimi ja tarina eivät kohdanneet. Tuo kovasti kohuttu elokuva jätti varsin lattean ja vieraan vaikutelman. Haluan säilyttää Mannerheimista sen kuvan minkä olen hänestä jo kauan sitten muodostanut. Ehkä vastareaktiona elokuva kuitenkin herätti jonkinlaisen isänmaallisen tunteen, ehkä se oli vain ulkomailla asuvan koti-ikävää.

Raatteen hiekkatie
Muistui mieleen muutaman viikon takainen kuulaassa syyspäivässä tehty matka Suomussalmen Raatteentielle.
Raatteentie on noin 20 kilometrin mittainen hiekkatie Suomussalmella. Tammikuussa 1940, lähes 40 asteen pakkasessa sen varrelle pysähtyi puna-armeijan suunnitelma Suomen katkaisemisesta keskeltä kahtia.
Ajelimme pitkin Via Karelia-tietä kohti Suomussalmea. Metsäisiä olivat maisemat, siellä täällä ruskan värjäämiä. Poikkesimme tieltä entiselle Raatteen raja-asemalle ja sieltä pitkin Raatteentietä Raatteen portille.

Juoksuhauta
Matkalla pysähdyimme Purasjoen puolustusaseman männikkömaastoon missä juoksuhaudat risteilevät. Pysähdyimme myös venäläisten muistopatsaalle, jossa naishahmo on polvistunut ristin juureen.

Neuvostoarmeijan muistopatsas

Avara syli
Yksi  kahdestakymmenestätuhannesta
Päädyimme Raatteen Portille, jossa sijaitsee Talvisodan monumentti. Alueen pinta-ala on noin 3 hehtaaria. Sinne on ryhmiin aseteltu noin 20 000 isoa kivilohkaretta muistuttamaan Suomussalmen taisteluissa vuonna 1939–40 kaatuneesta yhtä monesta sotilaasta. Vaikuttava kivettynyt muisto heidän tuskastaan ja hädästään. Monumentin keskellä on muistomerkki ”Avara syli”, neljä ylöspäin avautuvaa puukaarta, joita yhdistävässä kiskoissa on 105 vaskikelloa, yksi kutakin talvisodan päivää kohti. Näitä kelloja tuuli hiljaa soitteli.  Tähän avaraan syliin mahtuvat surusävelet sodan mielettömyydestä. Sinne mahtuivat myös terveiset isälleni, jonka nuoruudesta viisi vuotta meni isänmaata puolustaessa kuten niin monen muunkin miehen elämästä. Meillä on vapaa isänmaa kaikkien heidän ansiostaan, mutta osaammeko arvostaa sitä kylliksi. 

                             *****************************************************





16 kommenttia:

  1. Viimeinen lauseesi on tärkeä. Toivottavasti vastaus on myönteinen ja toivottavasti myös tulevat polvet osaavat sisäistää sen. Liian helposti pidetään itsestään selvänä sitä hyvää, mikä meillä nyt on eikä muisteta siitä maksettua hintaa. Mitä ei osaa arvostaa, sen voi helposti menettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, kirjoitat viisaita sanoja ” Liian helposti pidetään itsestään selvänä sitä hyvää, mikä meillä nyt on eikä muisteta siitä maksettua hintaa. Mitä ei osaa arvostaa, sen voi helposti menettää”.
      Niin se vain on.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Raatteen muistomerkillä kivenlohkareiden keskellä seistessä sitä mietti, ettei ole olemassa sanoja, joilla kuvata sen hetkisiä tunteita ja tunnelmia.

      Poista
  3. Meidän isänmaallisuutemme ilmeni sillä tavoin, että kumpikin ilmoitti toisestaan riippumatta, että ei halua katsoa Mannerheimin elämän 'afrikkalaisversiota' eikä dokumenttia filmin teosta. On vaikea ymmärtää, miksi tällaisia tehdään ja kenelle. YLE:n toimesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä päätös olla katsomatta elokuvaa, säästyitte mahdolliselta mielipahalta.

      Poista
  4. Olen lukenut filmista joitakin sanoja, mutten varmaan menisi sita katsomaan vaikka Suomessa kavisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et menetä mitään kun jätät elokuvan näkemättä.

      Poista
  5. kaunis kuvaus raatteen tiestä. Ja tuo kivinen muistoalue on vaikuttava, itse en sitä ole nähnt, mutta sota.ajan eläneenä koen sen hyvin voimakaana. Kiitos sinullle näistä sanoistasi, tuo nykypolvien lapsille pitäisi kyllä erityisesti historiassa muistuttaa oman maamme kauhun vuosista. Silloin asui lapsenkin mielessä valtava pelko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koruttomuudessaan tuo monumentti teki uskomattoman voimakkaan vaikutuksen.
      Luulen, että sota-ajan lasten kokemat pelon, kauhun ja turvattomuuden tunteet eivät häviä mielestä kokonaan koskaan.

      Poista
  6. Tein viime kesänä tuon saman matkan Raatteen tielle ja noihin kertomiisi ja kuvaamiisi kohteisiin pojanpoikani kanssa. Hän on kymmenen ja kiinnostunut tietämään Talvisodasta.
    Oli pysäyttävää seisoa tuolla kivilohkareiden keskellä ja kuulla tiukujen helinää ja ajatelal mitä isämme joutuivat kokemaan.
    Minua hävettää Mannerheim-versio, en aio katsoa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojanpoikasi on harvinainen poikkeus ikäistensä joukossa. Nuorisosta tuskin moni häntä vanhempikaan tietää Talvi- tai jatkosodasta yhtään mitään.
      En keksi yhtään syytä, miksi voisin elokuvaa kenellekään suositella.

      Poista
  7. Vaikuttava muistomerkki. En ole paikan päällä käynyt, mutta jo kuvien välityksellä saa käsityksen ja tunteen,kun historiasta on vielä faktat muistissa. Olisi sopiva paikka nuorille koululaisillekin käydä luokkaretkellä.
    En ole nähnyt Mannerheimia, mutta jos nimi ja elokuva eivät kohtaa toisiaan, niin elokuva ei välttämättä ole huono vaan nimi on väärin valittu. Tässä tapauksessa tarkoituksella, mitä en oikein ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avara maisema kivenlohkareineen vaskikellojen hiljaa helistessä tuulessa ei voi olla koskettamatta katselijaa.
      Mielestäni elokuva ei ollut hyvä, vaikka sillä olisi ollut joku muu nimi.

      Poista
  8. Olen myös tehnyt Ellinooran ratkaisun Mannerheim-tekeleen suhteen.
    paskeriville

    VastaaPoista
  9. Hyvä ratkaisu, et menetä mitään.

    VastaaPoista