Alavireistä arkea ja paikallislehden selailua

Tuuli on taas raivostunut riehumaan. Se saa pilvet kiitämään, sen voimasta neulanterävät sadepisarat piiskaavat terälehdet syksyn viimeisistä kukista. Plataaneista pudonneet lehdet se kasaa kinoksiksi kaduille puhaltaakseen ne seuraavassa hetkessä hajalle ja kooten uuteen paikkaan. Sadepisarat hakkaavat ryöppyinä huurteiseen ikkunaruutuun. Kuin ilkkuen tuuli kolisuttaa ikkunaluukkuja, on nurkissa ulvoen kolistellut niitä koko yön. Väsyttää, mikään ei huvita, ei varsinkaan kodin siivous, se saa odottaa.

mummoset  myyntipöydällä

Selailen pöydälle unohtunutta paikallislehteä. Etusivulla pitkätukkainen alkoholin valmistaja-artesaani Laurent pohdiskelee saamaansa kunniamainintaa. Tekstin mukaan hän on löytänyt muscatrypäleiden, kirsikoiden, päärynöiden ja aprikoosien sielun. Artesaani totea, että alkoholi ei rakasta vettä. Niinpä hän kokoaa hedelmät sammioon ja tislaa ne viiteen kertaan. Tuloksena on 70 prosenttista alkoholia, jonka hän kuitenkin laimentaa 42 prosenttiseksi ”elämänvedeksi” (l’eau-de-vie). Taitaa olla pontikkaa. Juoman hän kaataa 37,5 desilitran pulloihin, joita myydään 40 euron kappalehintaan. Terveydeksi, à votre santé!

Seuraavilla sivuilla, auto- ja huonekalumainosten joukossa on juttu naapurikylän lukion ensimmäisistä diplomin saaneista 37 oppilaasta. Lehtikuvassa oppilaat iloitsevat papereitaan heilutellen rehtorin myhäillessä vieressä. Koska eletään joulumyyjäisten aikaa, juttuja niistä riittää useammalle sivulle. Urheilusivuilla ylistetään alueen loistavia tennis-, lento-, käsi-, ja jalkapallojoukkueita. Löytyy pieni uutinen naisten rugbyjoukkueen tulevasta ottelusta. La randonnée, patikointi ryhmissä on myös suosittua. Lehden mukaan edes kaatosade ei estänyt viime kerralla 40 urhoollista vuoripolkujen kulkijaa. Lähtö oli aamulla kello 8 ja paluu lähtöpaikalle aperitiiveille kello 12 juuri ennen lounasaikaa. Ohitan jutun kirjolohien istuttamisesta kylämme halki virtaavaan jokeen. Ihmettelen vain mielessäni, miten kalat siellä elävät, kun joki kesän tullessa kuivuu vedettömäksi. Ehkä ne kaikki kalastetaan ennen sitä.

Menovinkkejä riittää kolmen sivun verran. Joulumyyjäisten ja joululaulukonserttien lisäksi voi mennä tanssimaan, pelaamaan Belote-korttipeliä, bingoissa riittää valinnanvaraa, on vierailevia teatteriseurueita, paikkakunnan omia harrastajateatteri-esityksiä, taidenäyttelyitä ja tietenkin suosittuja sunnuntain kirpputoreja. Elokuvien tarjonnasta suomalaista sydäntä sykähdyttää useammassa teatterissa menevä osittain suomalaisvoimin tehty animaatio ”Niko le petit renne 2” (Niko 2 lentäjäveljekset), sallittu yli kolme vuotiaille. Haa, pitäisiköhän mennä leffaan. Ehkä poroveljesten huimat seikkailut lumisessa pohjolassa auttavat hetkeksi irtautumaan tästä alavireisestä arjesta. 

                         *******************************************************