Joulusta tunnelmoiden

Aurinkoinen aamu muuttui sateiseksi iltapäiväksi. Viikonloppu sujui rattoisasti ystävien seurassa. Ruokakaupasta löytyi ranskalaisia pipareita. Olivat ihan hyviä glögin kanssa, mutta maultaan hyvin kaukana perinteisistä kotimaan pipareista. Ruuan seuralaiseksi avasimme toisen maailmanlopun kylän viinipulloista ja sen kelpo juomaksi havaitsimme. Ystävät lähtevät Tanskaan sukulaisjoulua viettämään. Me katselemme lumisia maisemia, revontulia, valaistuja kirkkoja, enkeleitä, poroja, tonttuja ja joulupukkia postin tuomista joulukorteista. Luemme Mika Waltarin kirjoittaman kauniin joulurunon, kuuntelemme jouluradiota ja etsimme lisää kuunneltavaa youtubesta. Pimeän tultua sytytän kynttilöitä sisälle ja ulos lyhtyyn sateelta suojaan. Liekit värähtävät tuulenpuuskassa kuin surusta huokaisten kaikkea sitä pahaa mitä viime aikoinakin on maailmassa tapahtunut. Täytyy vain toivoa, että koittaisi se päivä, jolloin maailmassa olisi rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Sitä odotellessa voi kuunnella vaikka tätä Mikko Kuustosen kaunista joululaulua.

     Jouluruno 

Joulu,

se on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista,

onnellisen säikähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossakin ajatusten keskellä

nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.

kirj. Mika Waltari


****************************************************************