Mantelipuun kukkia ja lumihiutaleita |
Satakoon ja tuulkoon, minä pysyttelen sisällä vällyjen alla seuranani Arne
Nevanlinnan kirjoittama Marie. Kirja kertoo 100-vuotiaasta ranskalaisesta naisesta,
joka avioiduttuaan helsinkiläisen kirurgin kanssa muutti Suomeen. Taitavasti ja
mukaansatempaavasti kirjoitettu haikea, hauska ja koskettava elämäntarina. Samassa lauseessa kirjailija kuvaa kiehtovasti
Marien lapsuutta Strasbourgissa, avioliittoa Suomessa ja nykyhetkeä suomalaisessa
vanhusten hoitokodissa. Kuitenkin
lukijan on helppo pysyä tarinan mukana. Ihana kirja täynnä elämää. Luen kirjaa hitaasti ja nautiskellen. Uskon, että tämä on
niitä kirjoja, joiden ei haluaisi koskaan päättyvän ja jotka jäävät mieleen askartelemaan
pitkäksi aikaa. Olen iloinen, että nappasin tämän aarteen marketin tarjouskorista Suomesta
mukaani.
**************************************************************
Kiitos vinkista!
VastaaPoistaIhan sattumalta kirja tarttui hyppysiini. Suosittelen lämpimästi.
PoistaMinäkin voisin viihtyä Marien kanssa.
VastaaPoistaHÖh, siellä teillä on parhaillaan enemmän pakkasta, mitä minun mittärini näyttää. Lumisade on yhteinen ja parhaillaan tulee oikein tuiskun kanssa. Siellä lumisade vaan kiihdyttää kevään tuloa, täällä ei vielä niinkään, tykyt tosin putoaa puista.
Marien seurassa ei ehdi pitkästyä, saa kokea monenlaista. Välähdyksiä Suomen, Ranskan ja Saksankin historiasta, vanhuuden yksinäisyyttä, unohtuneita asioita ja muistoja.
PoistaAurinko tuli ja sulatti lumet, mutta kuutamoyötä vietämme pakkaslukemissa. Pihalla sudet ulvovat kohti kuuta tai ehkä siellä metelöivät kulmakunnan kissat.
Marie on kyllä upea, yksi viime vuoden mieleenpainuvimmista lukukokemuksista.
VastaaPoistaKiva, sinäkin pidit kirjasta. Marie teki kyllä vaikutuksen, luin sen eilen loppuun. Haikein mielin laskin kirjan käsistäni. Vielä kirjan viimeinen lause hätkähdytti ja herätti muistot...
Poista