Olen palannut raskaaksi muuttuneelta matkaltani. Kuljen pitkin tuttua polkua. Sen varrella kukkivat mantelipuut vaaleanpunaisen eri sävyissä, metsän reunassa hehkuu keltainen mimoosa. Kylän parkkipaikalle on istutettu orvokkeja ja syklaameja. Pihanurmikolla violetti kruunuvuokko kurkottaa kohti valoa. Kukkapenkissä keltaiset krookukset ovat keräytyneet kehäksi punaisen hyasintin ympärille. Sadetta enteilevät lyijynharmaat pilvet vyöryvät vuorten takaa, ensimmäiset rajut pisarat iskevät maahan. Suljen ulko-oven takanani.
Osa minusta on täällä, osa Suomessa, osa matkalla
tuntemattomassa ulottuvaisuudessa. Syvä
väsymys on lähin seuralaiseni. Annan sen viedä mukanaan, nukahtelen vähän
väliä, odotan hiljaisuudessa voimien palautumista. En kuitenkaan ole yksin, on käsi mihin
tarttua.
*************************************************************
.jpg)
Menetys, suru ja väsymys - niiden läpi on vain elettävä, kiirehtimättä. On hyvä, että on käsi johon tarttua. Toivon Sinulle voimia!
VastaaPoistaVoimia, jokaiseen hetkeen. Onneksi on se käsi, johon tarttua.
VastaaPoistaOn hyvä surra pahin pois, rauhassa, yrittämättä kiirehtiä sitä. Vähitellen pahin muuttuu muistoiksi. Voimia sinulle, kaunis maailmasi auttaa sinua siinä.
VastaaPoistaSuru tekee kropan raskaaksi, haluaa sen painuvan maahan. Auttava kasi on silloin hyvaksi.
VastaaPoistaIna, Mine, mummeli ja hpy.
PoistaKiitokset osanotosta, lohduttavista viesteistänne. Tunnen, että jaettu suru on silta eteenpäin.
Jokainen uusi, tuleva päivä auttaa suruasi muuttumaan hiljalleen muistoiksi.
VastaaPoistaVoimia sinulle, sitä antaa keväinen aurinkokin.
Kiitos aimarii. Onneksi ollaan menossa kohti kevään valoa.
Poista