Kanaali maaliskuussa 2013 |
Unohdin nuotiot, kunnes päätimme lähteä kanaalin varteen
kävelemään. Ajoimme tutulle sululle, jätimme auton parkkipaikalle ja nousimme
kanaalin penkereelle. Sen edemmäs emme päässeet. Vastassa olivat puomit ja kieltotaulut,
jotka ilmoittivat, että kanaalin rannoilla on menossa puiden kaatotyöt. Plataanien runkoihin oli maalattu rastit kaatamisuhan
merkeiksi. Kauempaa kuului moottorisahan lakkaamaton pärinä. Palasimme autolle
ja ajoimme muutaman kilometrin toiselle sululle, jossa ei ollut vielä kieltoja
kulkemiselle. Mutta sielläkin näkyi puita, joiden rungoissa oli rastimerkinnät.
Kaadettavaksi tuomittu |
Puiden kaato ja polttaminen jäivät vaivaamaan mieltäni. En
oikein keksinyt ketään, jolta olisin voinut kysyä syitä moiseen, joten ei kun
nettiin. Sieltä löytyikin tyrmäävää tietoa aiheesta, ei tosin suomeksi, joten kaikkea
en ehkä ymmärtänyt.
Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV aikana rakennettiin 241
km:n mittainen kanaali, vesitie Atlantilta Välimerelle. Aikoinaan se oli tärkeä viljan, pääasiassa vehnän
kauppareitti. Valmistuttuaan se sai kuninkaallisen
nimen Royal Canal Languedoc, mutta Ranskan vallankumouksen pyörteissä vuonna 1789
nimi muuttui nykyiseksi, eli Canal du Midi. Se on yksi Euroopan vanhimpia yhä toimivia kanaaleja.
UNESCON maailmanperintökohteeksi se nimettiin vuonna 1996.
Kanaalin molemmille rannoille on istutettu aikoinaan puita,
enimmäkseen plataaneja, jotka ovat kasvaneet korkeiksi, paksurunkoisiksi ja tiheälehväisiksi
kaarisilloiksi veden yli. Kuumina kesäpäivinä
ne levittävät viileän varjonsa kanavalla kulkijoille, lehvät estävät liian
veden haihtumisen, juuret vahvistavat rannan penkereitä. Kanaalin läheisyydessä
sijaitsee kymmeniä tuhansia hehtaareja viinitarhoja ja viljelmiä, jotka
tarvitsevat vettä. Vuosittain kanaalilla liikkuu yli 50 000 turistia, joko
veneillen, pyöräillen, ratsastaen tai patikoiden. Kulkijoista 70 % on
ulkomaalaisia. Kanaaliturismin arvellaan
tuovan alueelle tuloja noin 170 miljoonaa euroa vuodessa.
Vuonna 2006 plataaneista löytyi parantumaton sienisairaus Ceratocystis
platani. Se rantautui Provenceen toisen
maailmansodan aikana. Sen arvellaan tulleen
piiloutuneena Yhdysvaltain armeijan puisiin ammuslaatikoihin. Ensimmäiset tautitapaukset paljastuivat
satamakaupungeissa. Erityisen
vahingollinen sairaus on ollut Canal du
Midin plataaneille. Kanaali vesiympäristönä on suotuisa sairauden levittäjä.
Puiden juuret ulottuvat veteen, jossa ne altistuvat taudille. Veneliikenteen
mukana kulkeutuvat itiöt tartuttavat taudin terveisiin puihin. Vesiliikenne ja
puita haavoittavat työkalut ovatkin pääsyitä sairauden leviämiseen. Oireet
eivät näy heti, vaan vasta 3 - 5 vuoden kuluttua tartunnasta. Vuosi vuodelta
tautitapauksia löytyy yhä enemmän.
Arvioiden mukaan yli 42.000 plataania joudutaan kaatamaan ja
niiden tilalle istuttamaan uudet puut. Siinä onkin valtava haaste. Taudin
leviämisen ehkäisemiseksi sairaiden puiden lisäksi joudutaan kaatamaan myös
terveet puut, jotka sijaitsevat sairastuneiden välittömässä läheisyydessä. Yli 4000 puuta on jo kaadettu, kannot juurineen
kaivettu maasta ja poltettu taudin turmelemien runkojen kanssa. Useita vuosia
kestävän hankkeen arvo on yli 200 miljoonaa euroa. Ympäröivän luonnon
tasapainon takia puita ei voi kaataa kerrallaan valtavia määriä. Kanavan täytyy
edelleen pystyä vesialtaana, jota jo sairastuneiden plataanien lehvistöt varjostavat
ja kuivana aikana estävät veden haihtumista, aina siihen asti kunnes on niiden
vuoro tulla kaadetuiksi.
Uudelleenistutusohjelmia on käynnistetty eniten kärsineille
alueille. On kehitetty erilaisia lajikkeita korvaamaan kaadettavat puut. Vuosia kestäneen kokeilun tuloksena on
kehitetty plataanilajike ”platanor”, johon tämä sieni ei tartu. Näitä puita on
istutettu 2500 kpl. Uusien tautien pelossa on tutkimuksen kohteena erilaisia ja
toivottavasti vastustuskykyisiä lajikkeita.
Paikoin puuton, autio kanava on surullinen näky. Ilman
plataanejaan uoma ei ole enää oikea Canal du Midi. Toivottavasti tämä historiallinen
kulttuuriperintö voidaan pelastaa tuleville sukupolville. Kestänee 30–40 vuotta
ennen kuin kanaali puurivistöineen voidaan nähdä entisessä kauneudessaan.
Kanaali huhtikuun 2012 alussa |
~
~ ~
Pääsiäislauantain maisema sumuisen ikkunan takana on
sateisen harmaa. Tuuli riepottelee puita ja pensaita. On riisunut terälehtiä tulppaaneilta
ja vuokoilta. Siellä ne poloiset nyt värjöttelevät kylmässä ja sateessa
alastomina. Ehkä jo huomenna aurinko
pilkahtaa täälläkin.
****************************************
Harmillisia tuollaiset sairaudet jotka tuhoavat kaunnit puut. On se autio paikka jos paljon joudutaan poistamaan.
VastaaPoistaTäällä on ollut äärettömän kaunista aurinkoa jo pitkän aikaa, yöt vain niin kylmiä ettei kevät kovin edisty vielä.
Hyvää Pääsiäsistä teille sinne kauas.
Kiitos mummeli, hyvää pääsiäistä myös sinulle.
PoistaSurulliselta vaikuttaa puiden kohtalo, jos ihmeitä ei pian tapahdu.
Tuossa sivussa olevan sääkuvan mukaan päivä paistaa siellä tänäänkin, varmaan muuallakin kuin Kuopiossa.
Voi hurja, toivottavasti keksivät jotain kaunistusta tilalle ettei käy kuin Suomen avohakkuualueiden. Uusien puidenkin kestää kasvaa yhden sukupolven ajan, mutta onhan sitten tuleville vihreyttä varattuna.
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä sinne!
Kiitos samoin Sirokko, hyvää pääsiäistä.
PoistaLuulen, että kanaali on eräänlainen kansallisaarre, joka halutaan säilyttää tavalla tai toisella. Toivottavasti se ei saa avohakkuualueiden ankeaa kohtaloa.
Ihana, kun kerroit tuosta paikasta taustoineen. En ole tiennyt koko kanaalista, piti oikein ottaa iso kartta ja tutkia, miten se kulkee. Ranskassa näkyy olevan muitakin kanaaleja, lyhyitä ja pitkiä, usein jokiin yhdistettyinä.
VastaaPoistaKevät lienee siellä jo vauhdissa. Viettävätkö ranskalaiset pääsiäistä erityisin perintein?
Canal du midi on ollut näiden alueiden ylpeys kauan ja sitä on yritetty pitää kunnossa, mutta tuo puiden sairaus asettaa aikamoisen haasteen. Mm. rahoituksen kanssa on ollut ongelmia.
PoistaTänä vuonna kevään tulo hidastelee, aurinko ja lämpö saisivat antaa sille vauhtia. Toki luonto on herännyt. Kävin juuri ihailemassa kukkivia kirsikkapuita ja nuuhkimassa sireenien nuppuja.
Pääsiäisperinteet liittyvät tietääkseni ruokaan, kuinkas muuten kun Ranskassa ollaan. Ovat perheen pääsiäisaterian lammasherkut, macaroni-leivokset, suklaamousse, II-pääsiäispäivän yhteisöllinen villiparsamunakas.
Legendan mukaan 600-luvulla kirkko kielsi kellojen soittamisen merkiksi Kristuksen kuoleman surusta. Ranskalaiset kirkonkellot lensivät Roomaan paavin siunattavaksi. Paluumatkallaan pääsiäisenä ne pudottivat suklaamunia puutarhoihin, joista lapset sitten kilvan niitä etsivät.
Ohoh, onpa siinä iso urakka, sekä rahallisesti että puustollisesti.
VastaaPoistaNiinpä, myös iso riski. Toivottavasti istutettavat uudet puut pysyvät terveinä.
Poista