Nakurannoilla

Aamulla lähtiessä en tiennyt laitanko päälleni toppa- vai tuulitakin. Päädyin toppatakkiin koska mittari näytti vain +5 astetta. Suurin osa noin 50 lähtijästä oli päätynyt samaan ratkaisuun. Kylän seniorikerhon päivämatkalla suuntautui tällä kertaa Välimeren rannalla n. 20 000 asukkaan Cap D'Agden kaupunkiin.  Oli kovatuulinen mutta sateeton päivä. Viimeisetkin unet karisivat silmistä kun kaupunkikierros alkoi yli tunnin ajelulla pienellä avonaisella kaupunkijunalla pitkin autioita, tuulisia rantakatuja lähes tyhjässä kesäkaupungissa. Junassa oli automaattinen opastus, joka herätti hilpeyttä esitellessään nähtävyyksiä vähän miten sattuu. Automaatti pyysi katsomaan suuntaan, jossa piti olla kaupungintalo, mutta olikin uimaranta, jossa tuuli pöllytti hiekkaa. Koska alue on tuliperäistä, osa hiekasta oli aika mustaa.

Matkatovereilta saimme kuulla, että ihan kaupungin vieressä sijaitsee iso naturisti/nudistikaupunki omine rantoineen, liikekeskuksineen, ravintoloineen ym. palveluineen. Talveksi alue hiljenee, mutta kesäisin siellä viihtyy valtavat määrät asian harrastajia. Eikä ongelmiltakaan ole vältytty. Kanssamatkustajat paheksuivat alueelle pesiytynyttä seksiturismia orgioineen, pedofiilejä ym. epämääräisiä kulkijoita. Itse en tunne kiinnostusta alastomuuteen. Saunassahan se on suomalaiselle itsestään selvää. Jos ihmisen olisi tarkoitus pärjätä ilman vaatteita, olisi nahkamme varmaan luonnostaan samanlainen turkispeite kuten vaikkapa jääkarhuilla.

Nudismin läheisyys ei saanut väkeä vähentämään vaatetustaan. Päinvastoin, kietouduttiin hampaat kalisten tiukemmin toppatakkeihin kun laskeuduttiin junasta tuuliselle kadulle

Matkaan kuului tietenkin ranskalaiseen tapaan pitkä lounas. Se syötiin eräässä sataman monista ravintoloista.  Muutaman askeleen päässä ankkuroidut purjeveneet katselivat merelle odotellen keväisempiä tuulia. Matkanjohtaja oli jakanut ilmoittautumisen yhteydessä ravintolan menun lähtijöille ja pyytänyt palauttamaan sen valitut ruuat rastitettuna. Listan hän oli toimittanut ravintolaan, että kaikki olisi valmiina saapuessamme. Pöydät olivatkin osittain valmiiksi katettu, vain leipä ja juomat puuttuivat. Nälkäinen väki asettautui paikoilleen. Kadulta kantautuva poraamisen ym. rakennusmelun ääni häiritsi juttelua. Salissa oli vain kaksi hyvin nuorta tarjoilijatyttöä, joista toinen joutui olemaan myös baarissa. Toinen tytöistä kierteli tekemässä listaa mihin pöytään mikäkin ruoka tulisi.

Melun yli alkoi kuulua tyytymätöntä huomauttelua leivän ja juomien puuttumisesta. Samaan aikaa kokki ilmestyi ovelle ja ilmoitti tarjoilijoille, että alkuruuat ovat keittiössä valmiina pöytiin kannettaviksi. Tytöt katsoivat hetken toisiinsa, mitä tehdä. Asiakkaiden murinasta huolimatta päättivät hakea keittiöstä ruuat pöytiin. Linja-autokuski ja muutama madame löysivät sivupöydältä ison korin täynnä sämpylöitä ja hyllystä pieniä koreja, joihin jakoivat sämpylät ja kantoivat pöytiin. Tarjoilijatytöt juoksuttivat salaattiannoksia ja kalakeittoja pöytiin, kuski ja madamet leipäkoreja. Yksi madame pysäytti toisen tarjoilijoista ja kysyi mistä löytyisi juomia. Tyttö viittasi hyllyyn, jossa oli karahveja. Vesihana ja viinilaatikot löytyivät baarista. Kuski ja yksi mies joukostamme toimivat juomanlaskijoina, madamet ja pian tytötkin kantoivat juomia pöytiin. Omatoimisuus herätti vilkkaan keskustelun ja myhäilevä kuski sai ansaitsemansa kiitokset myös tarjoilijatytöiltä. Pian kokki ilmestyi taas ovelle ilmoittamaan, että pääruoka on valmiina tarjoiltavaksi. Jokainen pöytäkunta kokosi käyttämänsä lautaset baaritiskille, josta keittiöapulainen kävi ne hakemassa tiskattaviksi. Tytöt juoksivat valmiiden annosten kanssa keittiöstä pöytiin. Jossain vaiheessa paikan pomo ilmestyi baariin, katseli ihmeissään kun asiakkaat kantoivat tiskille lautaspinoja ja täyttivät tyhjenneitä juoma-astioita ja leipäkoreja. Nyt tytöt kiidättivät pöytiin juustolautasia, jotka tyhjennyttyään siirtyivät asiakkaiden toimesta baaritiskille. Tytöillä olikin jo kädet täynnä omenatorttuannoksia. Toinen tytöistä viittilöi pomoa kahvin keittoon. Pian baarin espressokeitin alkoikin sylkeä kahvia sisuksistaan ja pomo latoi höyryäviä kuppeja tarjottimille. Tytöt ehtivät jakaa vain ensimmäiset parikymmentä kahvia, kun sähkökatkos sammutti keittimen ja valot, myös rakennusmelu loppui. Sähkökatkokos ei ehkä ollutkaan täysi yllätys, sillä toinen tytöistä kasasi tyhjiä kuppeja tarjottimelle ja kiiruhti niiden kanssa ulos, pomo puhui puhelimeen. Toinen tytöistä keräsi asiakkailta tyhjentyneet kahvikupit ja tiskasi ne baarin tiskialtaassa. Ensimmäinen tyttö palasi tarjotin täynnä höyryäviä kahvikuppeja lasku mukanaan. Hän jakoi kupit asiakkaille, sai pomolta rahaa kouraansa ja poistui tiskattujen kuppien kera naapuriravintolaan uutta kahvisatsia hakemaan ja jokainen sai kahvinsa. Matkanjohtaja pahoitteli epäonnistunutta matkatoimiston suosittelemaa ravintolavalintaa. Mutta väki vain naureskeli, että ravintolakokemus oli erilainen ja jäi varmasti mieleen. Sitä paitsi keittiön toiminta oli todella nopeaa ja ennen kaikkea ruoka hyvää.

Myöhemmin oli vielä kiertokävely merimuseossa, jossa tukevan lounaan ja raittiissa ilmassa tehdyn juna-ajelun väsyttämä väki istuskeli seinustoilla torkkuen. Aika harva jaksoi kuunnella oppaan yksitoikkoista puhetta tai katsella merenpohjasta löytyneitä aarteita, yli 3000 vuotta vanhoja kiviankkureita, viiniruukkuja, pronssisia koruja ja patsaita, aseita ja keramiikkaa keskiajalta. Minulle poseerasi ja maagisilla sinisillä silmillään katseeni vangitsi rakkauden jumala Eros.

Kotimatkalla bussissa kuului varsin vähän juttelua, mutta sitäkin enemmän harrasta kuorsausta.

Eros

**********************************************************