Tanssiaisyön unelma

Istun nojatuolissa tanssisalissa. Huomaan, että minua kohti kävelee kaksi miestä. Toinen tulee itsevarman näköisenä liukuvin tanssin askelin, toinen sotilaallisen suoraryhtisenä. Molemmat kumartavat kohteliaasti  yhtä aikaa minulle. Tunnen itseni varsin imarrelluksi. Toisaalta olen hämilläni, pitäisi valita jompikumpi heistä. Epätietoisena hipaisen hiuksiani ja kauhukseni huomaan, että pääni on täynnä papiljotteja. Ilmeisesti olen kaunistautunut tanssiaisia varten ja unohtanut ottaa papiljotit pois hiuksistani. Tunnen kuinka nolostun ja polttava puna leviää kasvoilleni. Hävettää niin, että herään kesken tanssiaisunen. Käännän kylkeä ja toivon, että uni jatkuisi. Mutta turhaan. On kuuma ja tuntuu kuin joku katselisi minua.

Avaan silmät. Huone on yllättävän valoisa, täysikuu kurkistaa ikkunasta suoraan sisään. Kellon valaistu numerotaulu ilmoittaa ajaksi 4.05. Hipsuttelen ikkunan luokse ja avaan sen. Kostea yöilma tulvahtaa sisälle tuoden eilen illalla leikatun nurmikon voimakasta tuoksua, johon sekoittuu kukkaan puhjenneen sireenipensaan runsaat aromit. Lintujen aamukonsertti on jo täydessä vauhdissa, vaikka auringon nousuun on vielä lähes 3 tuntia aikaa. Kuuntelen riemukasta sirkutusta, viserrystä, huhuilua, haikeita huiluääniä, liverrystä ja kujerrusta. Jätän ikkunan auki ja nukahdan lintujen säveliin. Kello seitsemän herään huoneen viileyteen ja pilviseen aamuun, mutta lintujen konsertti vain jatkuu. Suljen ikkunan ja laitan lämpöpatterin päälle. Romanttisesta kuutamosta, kesäheinän tuoksusta ja linnunlaulusta huolimatta tanssiaisuni ei enää palannut. Se kummitteli mielessä vielä aamukahvillakin. Siitä on iäisyys kun kukaan tuntematon mies on minua tanssiin kumartanut, eikä koskaan kaksi yhtä aikaa. Pitäisiköhän hakeutua tanssipaikalle ja asettua seinäruusuksi papiljotit päässä, ties vaikka kuinka olisi vientiä.

                                *******************************************************