lauantai 6. heinäkuuta 2013

Haukiruokaa ja kummajainen, jonka aallot hylkäsivät


Yöllisen ukkosmyrskyn jälkeen soutelimme pienen kierroksen järvellä. Uistimeen tarttui haukiparka, jonka ajattelin valmistaa lounaaksemme. Hauki on sellainen kala, jonka kanssa en ole päässyt ollenkaan sinuiksi. Tuntuu, että se on aivan mauton ja täynnä ruotoja, vaikka kuinka niitä pois nyppisi. Nyt kokeilin monen reseptin kimaraa.
Aluksi leikkelin fileet palasiksi, päälle hyppysellinen sormisuolaa. Sitten marinoin kalapaloja valkoviini-, oliiviöljy-, sitruunaliemessä. Pikkuiselta ryytimaaltani silppusin joukkoon muutaman tillin ja persiljan, mukaan pääsi pilkottu valkosipulin kynsikin. Ladoin lasivuokaan pohjalle muutaman pekoninsiivun, päälle kalapalat liemineen ja niiden päälle uusi ohut kerros pekoninsiivuja, yritelmä uuniin + 200 asteeseen. Loppuminuuteilla lorautin vuokaan vielä ruokakermaa. Uusien perunoiden kanssa, ruodoista huolimatta ihan kelpo ruokaa.

Kalamatkalta tullessamme huomasimme, että rantaan oli ajautunut tuulen mukana omituinen raskas metalliesine, jota kumpikaan meistä ei tunnistanut, ei myöskään naapurin väki. Mikähän tämä mahtaisi olla? Arvauksia vastaanotetaan.



                                  **************************************************

8 kommenttia:

  1. Olisin halunnut olla mukana syömässä tuota haukea, kuulosti niin herkulliselta! Esine vaikuttaisi joltakin laivan käyttämältä painolta? Jokin sotatarvike?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauki on minulle varsin haastava ruuanlaiton raaka-aine, vaatii vielä opettelua.
      Kummajainen osoittautui laivalaiturista karanneeksi poijuksi, jonka aallot kuljettivat toiselle rannalle. Onneksi se ei aallokossa seilatessaan osunut minkään pikaveneen reitille. Törmäys olisi voinut olla tuhoisa.

      Poista
  2. Hauesta saa maittavaakin ja valmistamasi kuulostaa herkulliselta, nam. Täytyy kyllä sanoa ettei hauki ole mielikalani kumminkaan.

    Kummallinen mötikkä, toivottavasti on vaaraton.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että mieluiten minä ruisjauhossa pyöriteltyjä paistettuja muikkuja syön, kalakukosta puhumattakaan.
      Toivottavasti tuo poijuksi tunnistettu mötikkä ei enää karkaile, vaan pysyy vaarattomana sille kuuluvalla paikalla.
      Viikonloppu oli hieno, varsinkin ilmojen suhteen. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle.

      Poista
  3. Poijuksi olisin minäkin tuon tunnistanut. Itse syömme aika paljon haukea, mutta se todella vaatii seurakseen vähintään sitä kermaa... ja sen on oltava tuore. Taidan kokeilla tuota pekonia siihen. Miksi hauki kelpaa, johtuu siitä, että on tottunut siihen, ahveniin ja särkiin lapsena. Kotolammesta ei muuta kalaa noussut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauki tuntuu olevan muuten ranskalaisille suurta herkkua. Ahven ja särki ovat minullekin lapsuudesta tuttuja. Me lapset niitä laiturilla ongittiin ja vähintään kerran viikossa syötiin ahvenkeittoa. Särkisaalis meni kissoille ja siileille. Hauki erehtyi katiskaamme vain ani harvoin, siksi vasta täällä isoilla vesillä uistellessamme olen sen kanssa tuttavuutta tehnyt. Tuore kala on parasta, kuten esimerkiksi maukas kuha valmiina pöydässä jo vajaan tunnin päästä pyydystämisestä.

      Poista
  4. Taisit tehdä oikein kurmeeta hauestasi. Minä vain leivitän fileoidut haukipalat karkeassa sämpyläjauhoseoksessa, jossa on suola ja valkopippuriripaus mausteena. Paistan runsaassa voissa ja a vot, kyllä maistuu.
    Täällä haukea saan usein, myös ahventa ja tänä kesänä monesti niin ikään tonkoja ja muutama harjuskin tullut mato-ongella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan wikipediasta etsiä tuo tonko-niminen kala, eli purotaimen. Sitä, enkä tietääkseni harjustakaan ole koskaan päässyt maistelemaan. Eihän ne täällä Savon tummissa vesissä viihdy. Pari päivää sitten hauki tarttui taas uistimeen ja joutui saman tien pannulle jauhotettuna voissa paistumaan. Nyt on ollut liian tuulista ja sateista tämän hienohelman lähteä kalalle.

      Poista