Kesämuistojen keräilyä

Tänä kesänä olen viehtynyt hiljaiseen erakkoelämään kesän kulkua luonnossa seuraten. Olen katsellut miten maiseman vehreys syvenee, kukat yksi toisensa jälkeen puhkeavat väriloistoonsa, miten marjasato kypsyy ja viljapelto muuttuu kullan väriseksi.  Olen nähnyt auringon nousuja ja laskuja, taivaalla kulkevia pouta- ja ukkospilviä, tuulessa keinuvia valkorunkoisia koivuja, järven pinnasta heijastuvia saaria ja rantakiville vyöryviä maininkeja. Olen onnellinen siitä, että korvani vielä kuulevat käen lisävuosia lupaavan kukunnan, kaulushaikaran mystisen huhuilun, pikkulintujen riemullisen sirkutuksen, joutsenten ja lokkien huudot, kuikan haikean huilun. Kunpa vielä talvellakin muistaisin soutelut aamuisella järvellä, jolloin aurinko paistoi sekä taivaalta, että veden tummasta syvyydestä tai illalla kun muu vesiliikenne on hiljentynyt ja veden pinnasta kuvastuvat enää taivaanrannan purppurapilvet.  

Erakkoelämän vastapainoksi olen päässyt osallistumaan taaperoiden maailmaan. Olemme rakentaneet rantahiekalle lukemattomia linnoja, kaivaneet jokaiselle järven kalalle oman kalalammikon, jossa ne voivat nukkua turvallisesti yönsä. Aurinkoiselle terassille olemme rakentaneet peitoista teltan, jonka kuumuudessa taskulampun valossa olemme kertoneet ihmeellisiä ja jännittäviä tarinoista näkemistämme möröistä, peikoista ja tontuista. Olemme tehneet tutkimusmatkoja pihapiirissä oleviin mielenkiintoisiin kohteisiin, seuranneet hievahtamatta kirjosieppoperheen arkea, pelastaneet pelokkaan naapurin kissan röyhkeiden varisten ilkivallalta. Yksi varis tepasteli aivan kissan nenän edessä ja samaan aikaan toinen kiskoi sen hännästä karvoja, eikä kissa tiennyt kuinka poistua arvokkaasti paikalta. Neuvottelimme kuiskaamalla miten päästää kissa pulasta ja pian kohti röyhkeitä variksia lähestyi kaksi kimeästi haukkuvaa pellavapäistä koiraa, jotka saivat kiusatun ja kiusaajat hajaantumaan nopeasti eri suuntiin. Me siirryimme sisälle ja palkitsimme urotekomme kalakeitolla, ruisleivällä ja mansikoilla. Ruokailun jälkeen jatkoimme lukemalla kuvakirjan siivousautosta ainakin neljästi kannesta kanteen. Kaikki kirjan sivuilla olleet kuvat kommentoitiin moneen kertaan.

Väsyneenä, mutta jo vieraitani ikävöiden vilkutan heille oven raosta ja vetäydyn tyytyväisenä iltapäivätorkuille.

                            *******************************************