Ihmisten ilmoilla

Erakkoelämän vastapainoksi on mukava välillä kömpiä ihmisten ilmoille. Lehdessä oli ilmoitus seniori-ikäisten lavatansseista. Sinnehän oli mentävä, vaikka sattuikin olemaan tihkusateinen ilta ja vaikka lämpömittari oli pysähtynyt + 13 asteeseen. Valitettavasti vuosikymmeniä lähes käyttämättömänä ollut kukkamekko sai jäädä edelleen kaapin uumeniin. Mitähän muu varttuneempi tuulipukukansa panee päälleen lavatansseihin, pian se nähdään. Paleltua emme kuitenkaan aikoneet, joten lämpimästi matkaan varustauduimme. Koivikon katveessa olevan tanssilavan parkkipaikalla sininen ranskis ohjattiin lähes kunniapaikalle orkesterin keikka-auton viereen. Järjestysmies loi hieman huvittuneen katseen autosta kömpiviin naparetkeläisiin. Mitähän ulkomaan pellejä nuokin, varsinaisia ranskalaisen eleganssin edustajia. Vilkaisimme pihalla parveilevaa tanssikansaa kesähepenissään ja päätimme jättää hupulliset tuulitakit autoon, samalla vaihdoimme lenkkikengät mukaan otettuihin kevyempiin jalkineisiin. Villatakeista emme malttaneet luopua. Lipunmyyjä muistutti, että pääsylippuun sisältyy kahviosta haettava kahvi ja karjalanpiirakka. Samasta asiasta muistutti myös ovimies, mutta emme malttaneet heti jäädä tarjouksista nauttimaan, piti päästä näkemään millainen oli meno tanssisalin puolella.

Seniori-ikäinen nelimiehinen orkesteri oli kajauttanut ilmoille ”Heilin Karjalasta” ja tanssikansa humppasi vauhdikkaasti lavan keskellä olevan pylvään ympäri. Samaan tanssijoiden virtaan liityimme mekin, vaikka tanssitaitomme ei kehuttava olekaan. Mutta kun intoa riitti, se korvasi puuttuvan taidon. Annoimme vain musiikin viedä. Kappaleen loputtua jäimme odottamaan jo seuraavaa, emmekä malttaneet vielä istahtaa seinustan penkeille jalkoja lepuuttamaan. Tosin villatakit piti käydä jo ensimmäisen humpan puoliskon jälkeen viemässä autoon. Tuli lisää humppaa, tuli valsseja, tangoja, jopa rokkia. Onneksi tuli myös orkesterin soittotauko ja vaivuimme lähimmälle penkille läähättämään. Kun henki kulki taas normaalisti, päätimme nauttia luvatut kahvit ja piirakat. Viereisellä penkillä pariskunta kertoi ottavansa vähän vahvistusta, mies pisti nitrotabletin kielensä alle ”varmuuden vuoksi” ja daami otti särkypillerin kipeisiin polviin. Kun musiikki alkoi, olivat he ensimmäisinä lattialla.

Me siirryimme ulos koivujen katveeseen pienelle kävelylle, mutta itikoiden joukkohyökkäys sai meidät pakenemaan takaisin sisälle. Nyt maltoimme jäädä hetkeksi seinustalle istumaan ja katselemaan tanssijoita. Naisilla oli kukkamekkoja ja – hameita, caprihousuja, ballerinatossuja, matalia sandaaleita, näkyi vain muutamat korkokengät. Ihan selvästi oli tultu tanssimaan. Hauska oli nähdä, miten seniorit olivat muuttaneet jenkan hypyt sujuviksi niiauksiksi ja kauniisti liukuviksi askeliksi, jotka eivät rasita vanhoja polviparkoja. Emme malttaneet jäädä seinustalle istumaan, vaan liityimme salia kiertävään askelvirtaan. Ensikertalaisille reilu kaksituntinen tuntui riittävän, teki mieli jo suihkuun ja jalatkin olivat valmiit lepoasentoon. Niinpä erakot poistuivat ihmisten ilmoilta kammionsa hiljaisuuteen kypsyttelemään seuraavaa ulkomaailmaan suuntautuvaa poikkeamista.

                                    ************************************************