torstai 26. joulukuuta 2013

Tupapäiviä Ranskassa


Mitä tekee Simpukka silloin kun asunnon etsintä on katkolla, kun ulkona sataa ja tuulee. Kun kantapäähän on iskenyt luupiikki ja jokainen askel aiheuttaa kipua. Sentään netti toimii ja Simpukka pääsee nauttimaan TV-kaistan tarjonnasta. Aika on kulunut ihan mukavasti Taivaan tulien, Downton Abbeyn, Naisten paratiisin ja ranskalaisen kylän tapahtumia seuratessa, Emmerdalea unohtamatta. Ranskan TV- kanavilta tulee katsottua lähinnä uutisia ja säätiedotuksia.
Lukemistakin on riittänyt. Viimeksi luin Anja Snellmanin koskettavan kirjan Pääoma. Se olikin kirja, joka vaati pysähtymään ja lukemaan joitakin kohtia uudestaan, herätti tunteita. Ennen Pääomaa luin Kari Hotakaisen Luonnon lain, jossa oli teräviä huomioita tämän ajan ilmiöistä Suomessa hurtilla huumorilla maustettuna. Ei ollut nopealukuinen sekään kirja, toisin kuin Kristiina Vuoren lähes 600-sivuinen Näkijän tytär ja Outi Pakkasen dekkari Toinen kerros. Joulupaketissa tuli lisää 4 kirjaa. Kiva, että luettavaa riittää, mutta on siinä vähän ongelmaakin. Kun joudutaan muuttamaan luultavasti paljon pienempään asuntoon, niin mitä tapahtuu kaikille tänne kertyneille kirjoille. Täkäläisillä kirpputoreilla ei suomenkielisillä kirjoilla taida olla kysyntää, eikä millään raaskisi hyviä kirjoja roskiinkaan heittää.  
Kantapään kipeytyminen onkin sitten uusi vaiva. Kuulemma yleinen pitkänmatkan juoksijoilla. Siihen porukkaan en tunnusta kuuluvani. Viimeksi olen tainnut juosta muutaman askeleen varmaan 10 vuotta sitten ehtiäkseni bussiin.
Vaivaa olen hoitanut ihan kotikonstein, hieronut ja venytellyt jalkaa varovasti, rasittanut sitä mahdollisimman vähän. Lääkkeeksi olen iltaisin keittänyt pari perunaa kuorineen, litistellyt ne haarukalla soseeksi, jonka olen laittanut yöksi muovipussiin yhdessä kipeän jalan kanssa, sitonut paketiksi ja pukenut villasukkaan. Joinakin aamuina yöllisen hoidon jälkeen kantapää on tuntunut terveen veroiselta, mutta kipeytynyt uudelleen kun en ole malttanut pitää sitä tarpeeksi levossa. 
Pitäisiköhän hoitoon varmuuden vuoksi vielä lisätä kivunpoistoloitsu:
”Mene kipu kiven kolohon,
alle pään paakkuraisen;
ei kivi kipuja itke,
paasi vaivoja valita!”

     ******************************************************************************

13 kommenttia:

  1. Toivottavasti tuo luupiikki pian paranee. se on niin kiusallinen kaveri!
    oikein hyviä näitä välipäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle, onnellista ja hyvää vuoden loppua ja uuden alkua ja kulkua.
      Jalan paranemista toivon minäkin, sillä päivittäiset kävelylenkit ovat olleet yksi tärkeimmistä asioista täällä.

      Poista
  2. Pitkään saattaa kestää moinen vaiva, sanoo nimimerkki "kokemusta on". Eikö kaalinlehti olisi tehokkaampi kuin peruna?
    Terveiset Pariisista! :)
    Lilas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen kuullut minäkin, että vaiva saattaa kestää kuukausia. Pitääpä seuraavaksi kääriä jalka kaalinlehteen ja uskoa sen parantavaan tehoon.
      Kiitos Pariisin terveisistä, onko sinun puutarhasi siirtynyt Pariisiin?

      Poista
    2. Hei Simpukka ja hyvää vuodenjatkoa! Puutarhani on ja pysyy eteläisessä Ranskassa. Se myös alkaa rehottaa, vähän jo liikaakin paikoitellen, ainakin rikkaruohojen suhteen. Aina kuitenkin kesken ja suunnitteluvaiheessa osittain. Ihana se on!

      Minä olen oppinut täällä ranskanmaalla, että suomalainen ja ranskalainen käytäntö ja käsitys (ainakin ortopedeillä) näyttää olevan hyvin erilainen. Suomessa sain nivelrikkopolviini kukonhelttauutetta ohjeella 3 kertaa viikon välein pistos molempiin polviin. Kun sitten täällä Ranskassa menin alueen sairaalan ortopedisen osaston ylilääkärin pakeille, hän melkein pyörtyi ohjeista. Ihan totta! Hän sanoi, että sehän on vaarallista, että molempiin polviinkin yhtä aikaa, ei, ei, ei. Paitsi, jos vaadin, koska minulla on ohjeet Suomesta. No, sanoin, että laitetaan nyt. Hän piti pienen esitelmän siitä, kuinka vaarallista ylipäänsä on pistellä mihinkään niveleen mitään, koska aina on mahdollista, että jotain ylimääräistä pääsee mukaan...ja voi sitä desinfioinnin määrää verrattuna suomalaisen lääkärin pumpulitukolla pyyhkäisyyn. Huh! Voisin jatkaa pitempäänkin hänen kauhistelujaan, mutta jätän tähän. :)

      Toivottavasti jalka voi paremmin!
      Lilas

      Poista
    3. Kiitos Lilas, samoin sinulle hyvää alkanutta vuotta, menestystä puutarhasi hoitoon, sopivasti sadetta ja aurinkoa.
      Todellakin, kovin erilaista on sairaanhoito täällä ja Suomessa. Tuntuu, että täällä on enemmän aikaa potilaalle. Voi olla, että sekin johtuu potilaan hitaasta kielitaidosta.
      Sain omalääkäriltä lähetteen ortopedille, mutta en ole vielä sinne mennyt, koska jalka tuntuu paremmalta ihan kotikonsteilla, sopivasti lepoa, hierontaa, venyttelyä, kenkiin kantapääpehmikkeet. Yöksi olen hieronut jalkapohjaan vähän kyseenalaista rohtoa, hevosille tarkoitettua linimenttiä. Lopetan sen käytön sitten kun alan hirnua ja potkia liikaa:)

      Poista
  3. Luupiikki on todella kivulias ja pitkäaikainen vaiva. Kun minun kotikonstini eivät tuoneet helpotusta, oli mentävä ortopedille. Hän määräsi minulle röntgenkuvauksen jälkeen ensin geelipohjalliset kenkiinn eli sellaisen kantapään kokoiset geelityynyt. Niitä kai voi ostaa itsekin saniteettitvaroita myyvistä erikoisliikkeistä. Kun se ei auttanut, ortopedi otti mallin ja teetätti jalkatuet ja sinä luupiikin kohdalla on reikä. Siten kehon paino ei kävellessä tule luupiikin päälle kokonaan. Ortopedi selitti, että periatteessa olisi mahdollisuus myös ruiskuttaa kipulääkettä, mutta hän ei mielellään tee sitä, koska ruiskun työntäminen jalkapohjan jänteen alle on vaikeaa ja erittäin kivuliasta. Pohjallisten kanssa käveleminen oli siedettävää. Selvää on, että on käytettävä matalakantaisia kenkiä, mihin mahtuu pohjallinen. En viitsinyt ostaa kömpelöotä erikoiskenkiä, vaan kokeilin kaupassa kenkiä pohjallisten kanssa. Kokemukseni perusteella neuvoisin käymään ortopedin luona. Olen täynnä myötätuntoa, koska tiedän, millainen luupiikkien kipu on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sympatiasta Anna.
      Kai ortopedin luokse on mentävä jos eivät nämä kotikonstit auta. Joko sinun kohdallasi vaiva on ohi? Tuo kipuruiskun työntäminen kipeään kantapäähän tuntuu jo ajatuksenakin hirveältä.

      Poista
  4. Eikö luupiikkiä todella voi hoitaa mitenkään? Häviääkö se itsestään aikaa myöten, vai kuinka on asian laita.
    Sveitsissä on suomalaisten kirjojen vaihtopäiviä, tuo tullessas, vie mennessäs. Voi pelkästään vain tuoda ja varoa ettei mitään uusia houkutuksia tartu mukaan. Tehkää kevätretki kauniiseen Sveitsiin kirjain kera.
    terkut täältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sveitsin terveisistä. Kirjat voisivat olla mielissään kun pääsisivät kiertoon eikä kaatopaikalle ja Sveitsi on todella kaunis maa…
      Luupiikki on ihan uusi vaiva minulle, joten olen vasta reilut pari viikkoa tutustunut siihen ja sen hoitoihin. Vuoden alussa menen omalääkärin vastaanotolle ja kyselen sitten hänen tietämystään hoidoista.

      Poista
  5. Luupiikki kantapäässä on ikävä juttu. Olen moisen kiusan kokenut molempien jalkojeni kanssa. Ensimmäisellä kerralla piti jalkapohjan jänne vapauttaa leikkauksella, kun en enää pystynyt työssäni seisomaan kipeällä jalalla, enkä ontumatta kävelemään. Toiseeen jalkaan ilmestyneen piikin kipua kestin parisen vuotta, sitten se vain yks kaks parani itsestään. Sain vaivan juostessani matalilla kengillä ja saappailla, ehkäpä just siksi, että jalkaholvini on korkea ja matala kenkä ärsytti jänteen kiinnittymiskohtaa jalkapohjassa. Noiden ikävien kokemusten jälkeen katson tarkkaan, millä kengillä teen pidemmät kävelyni.
    Kotikonstina on parasta just nuo sopivaan kokoon tehdyt pohjalliset. Toivon sinulle pärjäämistä jalkavaivasi kanssa ja kantapääpiikitöntä uutta vuotta 2014.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii, oikein hyvää ja onnellista tulevaa vuotta sinulle.
      Täytyypä tosiaan olla tarkkaavaisempi kenkien suhteen ja hankkia myös sopivat pohjalliset, että pääsee taas kanaalien varsille vaeltelemaan.

      Poista