torstai 20. marraskuuta 2014

Marraskuun haikeutta





Säveliä poutapilvien alla,
pianon kielet itkevät syksyä.
Eivät ne näe
miten plataanien lehvät kuolevat
tuulessa leikkien,
miten purppura hyväilee viinitarhat uneen,
miten aurinko kisailee
oliivipuun hopeisilla lehdillä.

Taivaalla liukuvat mustat linnut,
niilläkin siipien alla koti-ikävä.




  
Pianomusiikki:   A Farewell to the Homeland

**************************************************************************



18 kommenttia:

  1. Aah, marraskuu. Meillä aamuinen sumuverho korvaa yön pimennon ja auringosta ei enää voi kuin miettiä, että oliko sellaista edes olemassa. Purkista vitamiinejä, tuli takkaan ja ajatukset muille maille. Kai siellä on lakannut satamasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sateita yhä odotellaan. Täällä ovat olleet uskomattoman lämpimiä ja kauniita sekä loka-, että marraskuu.
      Toivottavasti aurinko pilkistäisi sumuverhon takaa sinne Normandiaankin. Tosin pianhan sinä olet uusissa maisemissa ja kiehtovissa seikkailuissa.

      Poista
  2. Kaunista, niin runo, musiikki ja maisemat!

    Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli, hyvää ja kaunista alkutalvea sinulle.

      Poista
  3. Kauniisti sointuu yksiin kuvat ja runo.
    Kiehtovasti runoiltu kaipuuta.
    Upeat kuvat!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liplatus. Kai se synnyinmaan kaipuu on aika syvällä ja pulpahtelee teksteihin musiikin siivittämänä.

      Poista
  4. Kaikki on kaunista, kuvat, teksti ja musiikki.
    Nyt luin sinun edeltävätkin kirjoitukset. Hienoja ovat. Ja mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki mieltä lämmittävistä sanoistasi. Tuntuu mukavalta, että tykkäsit.

      Poista
  5. Kauniisti kaipuusta. Täällä on aina kiva käydä. Hyvää marraskuun jatkoa, vielä vähän ja sitten ollaankin jo joulukuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos käynneistäsi Marianna, kiva kun poikkeat. Mielelläni minäkin ihastelen vuonosi kimallusta.
      Ulkosuomalaisen mieli on usein alttiina koti-ikävälle.

      Poista
  6. Tässäpä ihanan lämmin marraskuun runo kotimaan viluisiin päiviin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellinoora. Kovin erilainen Suomeen verrattuna on marraskuu täällä etelässä. Ihania ovat olleet nämä syyspäivät, valon sävyt ovat nyt pehmeitä, lämpö lempeää.

      Poista
  7. Maisemat ovat kauniit, eivät vielä kovin marraskuisilta näytä minun mielestäni. Kuuntelen musiikkia ja ajattelen seisovani tuolla polulla, tunnen, että sinulla on kaipaus Suomeen. Tänne, jossa ei ole vielä kunnon lumipeitettä ja aurinko pysyttelee sinnikkäästi harmaan pilvipeiton takana. Siellä oliivipuun hopeiset lehdet, täällä toivon mukaan pian kaunis lumipeite, huurre puissa ja hangella.
    Runoilet haikean kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Koti-ikävä on outo juttu, se vain tulee yllättäen jostain puun takaa ja katoaa jonnekin odottamaan seuraavaa kertaa.
      Alitajunnassa kai kummittelevat huurteiset koivut, pihojen jouluvalot, kynttilät ikkunoissa, maahan leijuvat isot lumihiutaleet. Ei siis mitenkään oikea harmaa marraskuu.
      Toisaalta on aika kiva kävellä lempeän valoisia polkuja, istahtaa matkan päätteeksi katukahvilaan, siemailla kaikessa rauhassa kupposensa, katsella ohikulkijoita ja antaa miellyttävän lämmön hemmotella uupunutta kulkijaa.

      Poista
  8. Upeasti ilmaistu haikeus. Pidin erityisesti viimeisestä säkeestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mayo. Kaunis luonto ja syksy luovat häivähdyksen haikeutta.

      Poista
  9. Miten kaunis runo kaipuusta! Osaan hyvin samaistua tunteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirokko. Yllättäen ja odottamatta tulee niitä hetkiä, jolloin kaipuu hiipii siipien alle.

      Poista