Kulta-aika lapsuuden

Isän ja tyttären kirjat

Tulevana sunnuntaina vietämme pikku Ruususen kastejuhlaa. Ostimme hänelle muistoksi vauvojen klassikkokirjan Kulta-aika lapsuuden, väriltään vaaleanpunaisen.
Vastaavan sinisen kirjan ostivat kummit aikoinaan hänen isälleen. Löysin tämän hieman nuhruisen, ahkerasti luetun muiston muutama päivä sitten hyllystä kirjojen takaa. Alkuvuosina kirjaan merkittiin tunnollisesti vauvan kehitystietoja. Kuten, milloin äiti sai vauvalta ensihymyn, milloin puhkesivat ensimmäiset hampaat, milloin ja mikä oli ensimmäinen sana jne..
Selailin kirjaa ja harmittelin, että sen täyttäminen oli jäänyt itseltäni kesken. Sen sijaan kirjan saaja oli noin kolmen vanhana ahkerasti täyttänyt kaikki kirjan sivut piirroksillaan.
Muutamia merkintöjä oli sentään tullut tehtyä. Sattuvia sanontoja sivulle olin kirjannut kaksivuotiaan kommentin TV-kuuluttajasta ” kaunis pupu”. Kekkosen aikaa silloin elettiin ja Spede-visiota katseltiin. Kesken leikkiensä poika osoitti TV-ruudussa touhuavaa Spedeä ”katso äiti, resitentti!” Jollakin sivulla kysytään, että mikä sinusta tulee isona. Pikkumiehen vastaus oli, että talvella voisi olla joulupukki ja kesällä leppäkertun kesyttäjä. Vuosien saatossa hän on saanutkin joskus tuurata joulupukkia, mutta ne leppäkertut ovat vielä kesyttämättä.

Pikkumiehen piirtämää 70-luvulta

***********************************

Savusaunassako

Varjon puolella

Muistelen miten Ranskassa kaipasin saunan lämpöä. Nyt sitä olen saanut niin, ettei ole tarvinnut edes saunan ovea avata. Venäjän metsäpaloista kulkeutuva savu kirvelee silmiä ja yskittää, lämpö saa hikoilemaan niin sisällä kuin ulkonakin. En kuitenkaan uskalla toivoa viileitä ilmoja. Ties vaikka lumituisku yllättäisi.

Savunharmaa maisema

Aktiivinen olen silti ollut. Nimittäin lukemisen suhteen. Nytkin luen kolmea kirjaa. Aamupalalla sanomalehden jatkeeksi sopii hyvin Tuomas Kyrön yleisönosastomainen kirja  Mielensäpahoittaja. Päivällä vietän aikaani Botswanan iloisten rouvien kanssa. Illalla minut saattelee uneen Nobelilla palkittu J.M.G. Le Clèzio kirjallaan Alkusoitto, nuoren tytön kasvukertomus 30-luvun Pariisista. Kirjat ovat keskenään niin erilaisia, etten voi asetella niitä minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Jokaisen parissa olen tosi hyvin viihtynyt.

Ruoho on kellastunut, mutta pihlajanmarjat punertuvat savuisen taivaan alla

Kukatkaan eivät viihdy penkissään vaan karkailevat penkin alle


**************************

Metsiä ja vesiä

vaarallinen polku

Tämän polun varrella vaanivat paarmat kulkijaa. Myrkyllisin niistä hyökkäsi kimppuuni ja iski pistimensä selkääni. Siitähän seurasi ärhäkkä tulehdus pistokohtaan. Piti ihan lääkärin apuun turvautua. Nyt on uimakielto toistaiseksi voimassa.Uimavesi olisi ihanan lämmintä. 34-asteinen kaakkoistuuli ei juuri vilvoita vaan puhaltelee Venäjän palaneiden metsien katkuja yli järven.

sade

                          Jonakin päivänä saimme vettä niskaan hieman suuremmasta kastelukannusta.

laivamatkan maisemia

Eräänä hellepäivänä nautimme ohi lipuvista savolaismaisemista laivamatkalla tunnelmallisen haitarimusiikin säestyksellä.

laiva Savon vesillä

 Laiva saapui Kuopion satamaan, josta matelimme hiljaiseen ja helteiseen kirkkopuistoon levähtämään.

Kirkkopuiston kukkasia

Museo puiston laidalla

Viime viikolla kävimme viemässä lomalaisia kotiinsa. Samalla matkalla kiipesimme Aulangon näkötorniin ihailemaan maamme vihreitä metsiä ja sinisiä järviä. Poikkesimme myös alueen lintujärvillä.

Aulangon näkötorni sisältä

Näkymiä Aulangolta

Ystävykset siestan vietossa

Aulangon joutsenia

Perhoset

Toijalassa oli puistossa näyttely, jossa silmiimme sattuivat perhosiksi muuttuneet raastimet.

               *************************************************

Verkosta tullutta

Tänään yllättäen nettimokkula päätti toimia. Pääsinkin taas kurkistamaan katiskaa isompaan verkkoon. Oli tullut sähköpostiakin. Mm. tämä posteissa kiertelevä ennakkoluuloton idea:

Laitetaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkoteihin!
( Ei minun keksintöni, mutta mitä tykkäät ideasta)
Vankilassa vanhukset pääsevät suihkuun, harrastuksiin ja ulkoilemaan. Kukaan ei voi varastaa heiltä ja he saavat rahaa sen sijaan, että joutuvat maksamaan.
Vanhainkodissa rikolliset syövät kylmää ruokaa ja saavat olla tyystin yksin, rahaa ei anneta ja valot sammutetaan klo 20:00. Suihkuun pääsee kerran viikossa...
Tosin meillä on monia hyviä paikkoja, joissa vanhuksia kunnioitetaan ja heitä pyritään hoitamaan mahdollisimman hyvin ….. niillä resursseilla, jotka meille on annettu.

             ***************************************

Nukkuva prinsessa

Hartaasti odotettu Prinsessa Ruusunen kurkisti ensimmäisen kerran maailmaa varhain aurinkoisena kesäaamuna. Totesi hymyillen kaiken olevan hyvin ja jatkoi uniaan.
Muutamaa päivää myöhemmin ihastuneet isovanhemmat kujersivat pienokaisen vierellä. Taaskin pieni kurkistus silmäkulmasta, vauvan hymy, pieni venytys ja tyytyväisenä takaisin sulouneen.
Prinsessa taivalsi untenmailla samaan aikaan kun isoveli pääsi ripille, kun lähes koko kansa seurasi naapurimaan prinsessan häitä, kun silkkiuikku tuli laiturin viereen esittelemään yhdeksää poikastaan, kun isovanhemmat soutelivat juhannusaattona peilityynellä järvellä kummastellen outoa pitkäkaulaista pilvioliota.
Hymyilevä prinsessa muuttuu komentavaksi Justiinaksi jos ruoka-automaatti ei olekaan paikalla silmänräpäyksessä nälän yllättäessä. Äidin tuttu tuoksu lepyttää nopeasti kiukkuisen Justiinan ja ruokailu tapahtuu tyytyväisin ilmein. Röyhtäys äidin olkapäätä vasten ja takaisin untenmaille.
Tänään kun sade rummuttaa ikkunaan ja maisema on harmaa, haluaa moni muukin vain nukkua. Kuka mistäkin syystä……

        **********************************************************

Mitä kieltä kukkasille

Soitin eilen illalla Ranskaan Roselle. Hän innostui soitostani ja puhetta tuli konekiväärin nopeudella. Olin ymmärtäväni, että ilmat ovat olleet tosi huonot (exécrable) ja hän masentuu ainaisesta sateesta ( ce temps me donne le cafard). Mutta kesähoidokit voivat hyvin. Kiinanruusu on kuulemma täynnä kukkia, bougainvilleassa on paljon nuppuja, eikä flamingonkukallakaan ole valittamista. Hyvässä hoidossa ovat kukkani. Luulenpa, että Rose juttelee niille ja saa ne voimaan hyvin. Minäkin aloitan keskustelut kukkieni kanssa.

Maljaköynnöksen sain Ranskasta läksiäislahjaksi. Se matkasi mukanamme läpi Euroopan takapenkillä torkkuen. Sitä tervehdin sanomalla bonjour, vointia kyselen ça va? ja erotessamme toivotan bonne journée.

     Soman karjalanneitosen löysin torin kukkamyyjältä. Da sillehä mie karjalan kieldy pagisen.

      Pelakuulle sanon päevee, että pätkähti. Mitteepä out vaella. Lorrautanko vettä juurilles?

       Orvokille kuiskailen ihan omia juttuja. Viimeksi kyselin osaako se ennustaa.
Perheemme nuorimman jäsenen olisi pitänyt syntyä 11.6, mutta yhä mummo täällä odottaa ja peukaloitaan pyörittää. Vauvoilla kun on ihan omat aikataulut.

                  *************************************

Bonjour la Finlande

Pitkä taival Gallian kukon valtakunnasta kalakukkojen laulumaille on taas tehty. Takana ovat päivittäiset ajomatkat vilkkaan liikenteen seassa, majapaikkojen etsinnät illan lähestyessä, keinunta tuulisella ja sateisella merellä. Kuljettu lähes 3000 km:n matka kohti pohjoistuulessa soutelevia kotikoivuja, harmaina kiitäviä vaahtopäälaineita, kotisaunan pehmeää lämpöä.
Matka Helsingistä Savoon vei kaksi päivää, kaksi riemukkaan jälleennäkemisen päivää. Sai taas halata kotimatkan varrella asuvia perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Tyttöset olivat venähtäneet melkoisesti pituutta kahdeksassa kuukaudessa. Sitä ei skypen välityksellä seurustellessa huomannut ollenkaan. Monta vierailukutsua on saatu ja annettu.
Uimaan en ole uskaltautunut, en edes saunasta. Vene rannalla odottelee kumollaan soutelijoita. Naapuri kertoi uistelleensa 16 kuhaa männäviikolla. Savolaisia kalajuttuja … luulisin.
Aamukahvilla on hauska lukea Savon Sanomia, ei tarvitse etsiä sanakirjaa. Jaetaan lehti kahtia ja kommentoidaan juttuja pöydän molemmin puolin. Aikaa aamupalalla kuluu monin verroin enemmän kuin Ranskassa.
Tuntuu, että osa minusta ei ole vielä ehtinyt tänne, vaan harhailee Ranskan kodissa ja matkan varrella. Kai tämä ulkopuolisuuden tunne helpottaa ajan myötä.
Mokkula löytyi sieltä mihin sen muistimme jättäneemme. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen se näyttää toimivan, aika hitaasti, mutta kuitenkin.
Pataleipä lähettelee sulotuoksuja uunista, poronkäristys porisee hellalla. Tunnin päästä tulevat kaivatut ruokavieraat. Taitaa aurinkokin pilkahtaa sadepilvien lomasta.

                                  ***************************************