En tanssinut sateessa enkä päivänpaisteessa

Vättern lokakuussa

Syysmatkan lähtöpäivänä saavuimme jo iltapäivällä Turkuun, vaikka laiva läksi vasta kello 21. Oli tarkoitus kävellä pitkin Aurajoen rantoja, fiilistellä muistoja 10 vuoden takaa. Toisin kuitenkin kävi. Ilmojen haltija ei suonut tätä iloa vaan avasi kaikki hanat. Sadetta uhmaten syöksyimme kahvilaan. Joimme kahvimme hidastellen, sade hakkasi kadun asfalttiin ikkunan takana. Todella hyvissä ajoissa ajoimme satamaan. Lähtöselvitysportilla taisimme olla ensimmäisiä odottajia. Onneksi oli lukemista ja ristisanatehtäviä. Pimeän tultua etsin pienen soittimeni ja annoin musiikin virrata korviini, mies torkahteli ratin takana. Laivaan ajoimme hyvissä ajoin, mutta hyttiin pääsyä piti odotella käytävällä siivouksen takia. Siinä seinään nojaillessa oli aikaa tarkkailla muita matkustajia. Joukossa oli tummaihoisia perheitä pienten lasten kanssa, naisia romanipuvuissaan, äänekkäitä kaveriporukoita, ehkä myös kaltaisiamme muuttolintuja. Illalla kävimme syömässä laivan á la carte ravintolassa, valintojamme olivat katkarapuleipä ja itämainen kanasalaatti, hyviä molemmat. Vielä tuliaissuklaat laivan myymälästä, sitten unten maille.

Oli vielä pimeää kun ajoimme Tukholmassa ulos laivasta, kello oli vasta 6.30. Suurkaupunki oli heräilemässä uuteen päivään. Matka sujui leppoisasti pitkin leveitä, rauhallisia teitä. Vättern-järven kohdalla poikkesimme kauniille rantatielle maisemia ihailemaan ja pysähdyimme myös kahvikupposelle. Pysähdyksestä huolimatta olimme Helsingborgissa jo kello 13 ja pääsimme välittömästi Helsingöriin menevälle lautalle. Tanskan puolella turkulainen kaatosade tavoitti meidät ja pysyi mukanamme pitkään pieniä taukoja lukuun ottamatta.

Soma ruotsalaismökki  Vätternin tienoilla

Saksaan seilasimme illan suussa. Laitoimme navigaattorin etsimään muutaman kilometrin päässä olevaa hotellia. Koska sateessa sattui olemaan tauko, päätimme käydä ostamassa pikku leipomosta illaksi leivän. Juuri kun automme oli parkkiruudussa, kuului takapuskurista tömähdys. Saksalainen kiukkupussi hyppäsi autostaan ja alkoi syytösryöpyn, josta emme ymmärtäneet mitään. Mies meni katsomaan vahinkoja, joita ei näkynyt kummassakaan autossa. Sillä aikaa kiukkupussi soitti paikalle poliisin ja automekaanikon, jotka tulivatkin yhtä aikaa. Emme ymmärtäneet sanaakaan siitä, mitä kiukkupussi heille kertoi. Mekaanikko tutki kiukkupussin auton ja leppoisan oloinen poliisi kierteli meidän autoa. Mekaanikko totesi, että autoissa ei ole mitään vikaa. Poliisi kätteli meidät ja toivotti hyvää matkaa. Kiukkupussi ei näyttänyt vieläkään tyytyväiseltä. Poliisi kaiveli taskustaan muistivihkon ja meille silmää iskien kysyi häneltä, haluaisiko hän mahdollisesti sakkolapun. Kiukkupussi läksi paikalta renkaat ulvoen, me kävimme ostamassa sen leivän. Syyllisyyskysymys jäi ratkaisematta todisteiden ja kielitaidon puutteiden takia, mutta saksalaispoliisista jäi varsin positiivinen kuva.

Sadetta Tanskassa, Saksassa tai Ranskassa

Majapaikkamme oli hyvin varustettu pieni lomahuoneisto kaikin mukavuuksin. Kotoa lähtiessä olimme tyhjentäneet jääkaapin ja ottaneet mukaan viimeiset juustot, leikkeet, tomaatit, mustikkapiirakkaa ym. evästä. Niistä ja tuoreesta leivästä saimme ilta- ja aamupalat.

Olimme hyvissä ajoin sateisella autobaanalla kohti etelää. Parin pysähdyksen taktiikalla tulimme illan pimetessä Ranskassa Metzin tienoilla olevaan vanhaan hotelliin, jonne ilman navigaattoria emme olisi osanneet.

Sää oli jo jonkin verran lämmennyt, joten olipa hyvä nukkua ikkuna auki sateen ropinaan suurten puiden katveessa. Pienen hotellin aamupalaa nautimme yhdessä saksalais- ja hollantilaisseurueiden kanssa. Yhdestä suusta kiittelimme hotellin emäntää keitetyistä kananmunista, lämpimistä patongeista ja suklaapullista, kotitekoisista hilloista ja mainiosta kahvista.

Ydinvoimala joen varrella

Iltapäivällä kun olimme ohittaneet Lyonin, sää selkeni ja lämpeni kesäiseksi. Mielialakin koheni, kunnes avattiin Ranskan kodin ovi…

Nyt elämä on soljunut entisille uomilleen. Syksyä alkaa olla jo ilmassa. Viime yönä mittari näytti enää + 5 astetta, päivällä päästään onneksi vielä + 20 asteeseen.

                             

                            ***************************************************** 

Perille on päästy

Henkiin vedellä herätetyt

Ranskanmaalle tulimme yhdessä sienien, puolukoiden ja kirjojen kera. Matkaraportti muhii alitajunnassa.

Talo otti meidät vastaan häpeillen likaisuuttaan ja sekaisuuttaan. Huolettomat lomanviettäjät olivat unohtaneet siivota lähtiessään, jättäneet pyykit ulos naruille ties miten pitkäksi aikaa. Vallaton tramontane-tuuli oli riipinyt osan vaatteista maahan maatumaan. Samoin oli käynyt ulkopöytien uusille, isoille liinoille ja puutarhatuolien istuinsuojille. Osan tekstiileistä saa ehkä pelastettua, mutta osa on täysin pilalla. Alueella vaeltavat kodittomat kissat olivat ottaneet tekstiilit karvapeitteisiksi vuoteikseen ja merkinneet hajumerkein petinsä. Tuloomme loppuivat niiltä leppoisat kissanpäivät.

Meillä alkoi vimmattu siivoaminen. Suuttumus lomailijoita kohtaan antoi touhuun lisäpuhtia. Talon omistajien ystävät olivat lomailleet täällä keskenään viis veisaten siitä millaisen sotkun jättivät jälkeensä. Pitänee raportoida talon omistajille tuhoista, ettei tässä itse jouduta syyllisiksi.

Mutta päivä paistaa, viinirypäleet ovat makeita, kukat heräsivät eloon kun saivat vettä janoonsa. Talo ei häpeile enää vaan katselee kirkkain ikkunoin ympärilleen, tuhotut tekstiilit on heitetty roskiin.

             ****************************************************************

Lähdössä ollaan...

Me molemmat, tekstinpätkä blogiin ja minä talven viettoon. Ehkä lähtö onnistuu, ehkä ei. ”Kiltti pieni mokkula, ole kiltti ja toimi edes pieni hetki”.

Autoon on pakattu sienet, puolukat ja muutama kirja. Matkan varrelta ostetaan kassillinen ruisleipää. Ensimmäinen Kuopiosta, seuraava Jyväskylästä, loput Tampereen ja Turun tienoilta. Tällä kertaa on aikomus mennä Turusta Tukholmaan. Sieltä läpi Ruotsin ja Tanskan Saksanmaalle, josta jatketaan tuttuja teitä Ranskan talvipesään. Jospa siellä etelässä olisi vielä lämmintä ja päivä paistaisi.

                          ************************************************

Taivaankannelta

Värilahjoja

aamuihin ja iltoihin,

 ne vastaan otan.

                 ********************************************************

Kärpänen opettajana

Lapsuuden maisema

Pieni lettipäinen tyttö, noin viisivuotias, sinisessä mekossaan ja sinivalkoruutuisessa esiliinassaan seisoo raahaamallaan tuolilla ikkunan edessä keskittyneenä ruudun tapahtumaan. Ruudun alareunassa pörrää iso kiiltäväkylkinen, vihreä kärpänen, jonka kulkua tytön etusormi seuraa. Ikkunasta avautuva maisema on niin tuttu, ettei hän malta sitä vilkaistakaan. Tyttö ei tiedä, että ajan myötä tuo maisema tulee piirtymään hänen mieleensä ikuisiksi ajoiksi. Maisemaksi, jossa on aina kesä ja hyvä olla, johon voi paeta kun huolet ja murheet ahdistavat.

Kärpäsen surina tuntuu voimistuvan ja tyttö yrittää matkia sitä, rrrrrrrrrrrrr.  Nuoremmat sisko ja velikin osaavat sanoa ärrän, mutta hän ei, vaikka jo kauan on sitä eri tavoin opetellut. On opetellut loruja toistamalla äidin perässä, siskon ja veljen suuta ja kielen asentoa tutkimalla. Aina uudestaan hän nytkin asettaa kielensä kitalakea vasten ja päristelee. Vihdoinkin aivan yhtäkkiä hänen suustaan tulee tuo kauan etsitty ärrä. Hän toistelee sitä moneen kertaan. Kyllä, kyllä minä osaan sen, tyttö ajattelee. Nyt nopeasti äidille kertomaan. Tyttö pyörähtää tuolilla niin nopeasti, että putoaa mukkelismakkelis lattialle. Sattuu jalkaan, sattuu käteen. En kyllä itke, tyttö päättää, oikaisee esiliinansa ja kiirehtii äitiä etsimään.

Äiti löytyy pihalta marjapensaan luota viinimarjoja poimimassa. Tyttö pysähtyy äidin viereen, ottaa tomeran asennon kädet selän takana ja lausuu kaikki kirjaimet selvästi ääntäen ”Ärrrän kierrrän ympärri orrren, ässän pistän taskuun”. Äiti hymyilee, vihdoinkin tyttö on oppinut tuon vaikean kirjaimen. Lorua rallatellen tyttö hyppelehtii hiekkakasalla leikkivien pikkusiskon ja veljen luokse.

                                 *****************************************************

Luopumisia

Silitän hiljaa rosoista seinää,


missä villiviini kiipeilee

tietämättä

että ahnaat tulenlieskat saapuvat,

sen tanssien polttavat.



Tyhjät ikkunat katsovat

mykkinä syyttäen,

miksi meidät hylkäsit.

Autiot huoneet

huutavat muistoja.



Poimin maasta pienen orvokin

nostan sen huulilleni.

Kaipauksen kuumat vedet

tulvivat silmiini,

jää hyvästi koti lapsuuden.


***********************************

Kyselen ja vastailen

Usko, toivo ja virkkaus-blogin Tarja herätteli minut kesäunesta syksyyn haasteella.

Sen mukaan pitäisi luetteloida 11 faktaa itsestään, vastata annettuun 11 kysymykseen, keksiä ihan itse 11 kysymystä ja esittää ne 11 valitulle bloggaajalle.

Annoin itselleni luvan hieman vähentää noita lukuja, ettei pähkäillessä mene koko syksy ja ehkä talvikin. Haasteen saavat Pinea ja Aimarii. Toivon, että joku muukin nappaisi tämän haasteen. Luen suurella mielenkiinnolla muiden bloggaajien vastauksia ja kysymyksiä, enkä haluaisi katkaista tätä ketjua.

Alkuun faktoja minusta

1. Haluan ennen Ranskaan lähtöä käydä Raatteen tiellä ja myös nähdä syksyn ruskaa.

2. Kävin kesän aikana kerran elokuvissa. Hauska filmi oli nimeltään ”Ranskalainen viikonloppu”.

3. Näinä päivinä suljen haikein mielin viimeisen kerran lapsuuskodin oven. Sen paikalle nousee uusi koti uusille lapsille.

4. Minulla on kolme pehmolelua, lehmä, villisika ja koira. Haluan vielä lampaan. Tiedän, että se odottaa minua jossakin.

5. Keräilen luonnosta pieniä kiviä. Kun pidän niitä käsissäni, jotkut kivet lämpenevät, mutta jotkut eivät.

6. Opettelen luopumaan turhista tavaroista. Tänä kesänä olen satsannut kierrätykseen ja roskikseen.

7. Odotan jo Ranskaan paluuta ja siellä pääsyä seniorikerhon mukaan bussikierrokselle Pohjois-Espanjaan.

8. Pettymyksekseni kesän aikana olen lähes kokonaan kadottanut vähäisen ranskantaitoni.

9. Tänä kesänä olen uinut alle kymmenen kertaa.

10. Harmaa sadepäivä nielaisi viimeisetkin harmaat aivosoluni, enkä löydä nyt enempää faktoja itsestäni.

Vastaukset Tarjan kysymyksiin

1. Mitä pelkäät? 

Pelkään, että läheisilleni tapahtuu jotain pahaa.

2. Minkä taidon haluaisit itsellesi? 

Osaisinpa laulaa ja soittaa.

3. Mitä piirrettä arvostat elämänkumppanissasi eniten? 

Sitä, että hän hyväksyy minut kaikkine vikoineni, sellaisena kuin olen.

4. Mika on oma ärsyttävin piirteesi? 

Saamattomuus, se että jätän kaiken aina viime tippaan.

5. Oletko tehnyt koskaan jotain radikaalia ulkonäöllesi? Olitko tyytyväinen tulokseen? 

Kauan sitten kokeilin punaista väriä hiuksiini, tuloksena peilistä minua tuijotti säikähtänyt vihreäverikkö. Toisen kerran kokeilin itseruskettavaa ainetta. Sen jälkeen peilistä katseli pandan ja seepran risteytys. Näiden kokeilujen jälkeen nolotti olla töissä ja muutenkin ympäristön tuijotuksen kohteena.

6. Pidätkö sirkuksesta? 

Kyllä ja en. Nautin Cirque du Soleil:n huikeista esityksistä, mutta sirkuseläinten elämä ja huono kohtelu tuntuvat pahalta.

7. Mika tekee sinut onnelliseksi?

Vaikkapa se, että mieheni kanssa meillä molemmilla on aika hyvä terveys ja muutenkin keskinäinen yhteiselo Suomessa ja Ranskassa sujuu hyvin.  

Kun pienet sormet tarttuvat käteeni tai kun oven raosta naurava pikku naama kiljaisee ”kukkuu”. Kaunis maisema, kesäinen luonto, kotijärvi, kalastus, naapurin ystävälliset kissat, kirjat.

8. Oletko uskonnollinen? 

Uskon, epäilen ja etsin. Olen saanut tuntea pyhyyden kosketuksen, se lohdutti, tuntui hyvältä.

9. Mitä tekisit, jos rikastuisit? 

Rakennuttaisin pienen talon Ranskan maaseudulle. Keittiössä olisi kunnon kaapistot, makuuhuoneissa komeroita, talossa takka ja kunnon lämmitys sekä jäähdytys, pienet ikkunat, joissa somat ikkunaluukut. Pihalla kauniita kukkaistutuksia, manteli-, kirsikka- ja luumupuiden katveessa kesäkeittiö ja iso pöytä, jossa tilaa kaikille läheisilleni. Komea nuori puutarhuri kävisi viikoittain hoitamassa kukkamaita.

10. Minkälaisessa seurassa viihdyt? 

Ystävien seurassa tunnen kuinka saan heiltä valtavasti energiaa. Sisarusten ja suvun kanssa teemme aikamatkoja jopa menneisiin sukupolviin asti. Nautin myös oman 12 -päisen perheeni kunnianarvoisana matriarkkana olosta. Viihdyn mainiosti ihan itseni kanssa, tietysti myös kirjojen seurassa.

11. Mitä kadut? 

Onhan niitä asioita, joiden tekemisistä tai sanomisista en ole kovin ylpeä. Olen kuitenkin armelias itselleni ja aika kultaa kaikenlaiset muistot osaksi elämää.

Omat kysymykseni: Pinea ja Aimarii olkaapa hyvät!

1. Mistä musiikista pidät eniten?

2. Ketkä ovat mielikirjailijoitasi?

3. Oletko tällä hetkellä tyytyväinen ikääsi vai haluaisitko olla nuorempi/vanhempi?

4. Muistatko vielä ensimmäisen koulupäiväsi?

5. Miten muut kuvailisivat sinua?

6. Viimeisin lahja, jonka joku osti sinulle?

7. Erikoisin paikka, jossa olet nukkunut?

8. Millainen riitelijä olet?

9. Oletko kahvin vai teen juoja ja millaisesta kupista/mukista juot sen mieluiten?

10.Syötkö mielestäsi terveellisesti?

11.Miten hemmottelet itseäsi?

(Loppuun kuulunee lisätä tämä englanninkielinen versio haasteesta.

1. The person nominated must share 11 facts about themselves. 2. The person nominated must answer the questions the tagger ( the person who nominated them) set for them. 3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!)

                              *************************************************