torstai 4. helmikuuta 2010
Leipä
Boulangeriin on parasta lähteä heti aamusta niin saa haluamansa leivän. Kylän leipurilla on varsinaisen leipomon lisäksi pâtisserie-boulangerie, jossa myydään myös makeita leivonnaisia.
Pääleipomo sijaitsee kylän vanhimmassa osassa sokkeloisten kujien kätköissä. Kävelen ensin vuoren rinnettä ohi pienen satumetsän, jossa kasvaa nuoria lehtikuusia. Saavun ”pikku Nizza”-tielle, jota reunustaa vasemmalla korkea kiviaita ja oikealla hyvin vanha hautausmaa. Hautausmaalta on kaikki symboolit poistettu jo 1700-luvulla, mutta rankkasateiden jälkeen hautausmaan ja tien väliselle penkereelle maasta paljastuu vainajien luita. Vasemmalla olevassa kiviaidassa on sähköisesti vartioituja portteja, joista johtavat pihatiet isoihin omakotitaloihin. Kylän pääkadulle laskeutuva mäki ”pyhien ruumiden tie” on aika jyrkkä. Jos polvivaiva on pahempana, kävelen jyrkimmän osuuden takaperin. Sillä tavalla polveen ei satu niin paljon. Poikkean pääkadulta toriaukion poikki kivisillan yli kapeille kujille ja kaduille. Hetken harhailtuani tunnen tuoreen leivän tuoksun. Sitä nuuskien pääsen leipomoon ja ostan mustapartaiselta leipurilta leivän nimeltään Pain à l'ancienne, baguette de tradition française préparée à partir d'une farine certifiée La bal Rouge. Eli vanhan perinteen mukaisesti leivottu leipä. Se painaa 400 grammaa, maksaa 1,89 euroa ja on rapeakuorinen, hieman lämmin ja niin herkullinen.
Kivisillan yli
Lähteen luota vasemmalle
ehkä oikealle
muinaisen hirttopaikan alitse
hupsista, olikin umpikuja
täälläpäin se on
se on herkullista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On ihan nieleskeltävä.. lämmintä, rapeakuorista leipää..aah. On kuitenkin leipomoon matkaa, jos joka aamu ensiksi haluaisi käydä. Kadut näyttävät oikeasti k ä v e l y kaduilta, aamunhiljaisilta.
VastaaPoistaihana kävelymatka, söpö kylä teillä. valkoinen baguette ei kyllä koskaan ole ollut mielileipäni. onneksi Ranskassa saa paljon muutakin, ainakin hyvistä leipomoista. ja onhan juuri paistettu leipä ihan toista kuin meillä Suomessa muovipusseihin pakatut teollisuustuotteet.
VastaaPoistaKaipaatko koskaan ruisleipaa?
VastaaPoistaVesi kielella tata luin. Hyvia kuvia!
VastaaPoistaEllinoora ~ Leipomo ei ole kovin kaukana, vaikka noita pikkukatuja joutuukin risteilemään. Luulisin, että matkaa on reilut 500 metriä. Vaikein kohta on jyrkkä mäki, varsinkin sen nouseminen helteisenä päivänä. Enpä muista milloin sellainen olisi ollut. Leipä riittää ainakin kahdeksi päiväksi. Koska se ei ole tyypillinen, nopeasti kuivahtava patonki, se säilyy kangasliinaan käärittynä tuoreen veroisena.
VastaaPoistaAirelle ~ Kylän leipuri tekee aika ison valikoiman erilaisia leipiä, hyviä ovat kaikki erikoisuudetkin olleet.
hpy ~ Ruisleipää en kovin usein täällä kaipaa. Suomessa syömme sitä koko kesän, koska siellä harvoin löytää ranskalaisen leivän veroista vaaleaa leipää, ei ainakaan niin tuoretta.
Vihreatniityt ~ Kylämme on tyypillinen tämän alueen vanha viehättävä kylä. Minä pidän näistä kivikylistä.
Hauskaa kun näistäkin käytetään sanaa kylä.. mutta siis ihana kivikylä, minäkin tykkäisin tuommoissa tallustella, asumisesta en ehkä niinkään, mutta kylistähän ei koskaan ole pitkä matka maaseudulle.
VastaaPoistaTäkäläiset ruuat on tehty patongilla syötäviksi, ilman ei onnistu. Mutta kyllä tuohon valkoiseenkin kyllästyy, onneksi nykyään saa jo muutakin.
Sirokko ~
VastaaPoistaOikeassa olet, noilla kapeilla kujilla on ihan mukava toisinaan tallustella. Asuimme alkuun muutaman kuukauden sellaisen varrella, näköalana vastapäinen kiviseinä. Se asumisaika riitti vallan mainiosti.
Bonjour
VastaaPoistaVous semblez aimer ce département alors je vous invite à rencontrer des Audois sur ce forum : http://forum-audois.forumactif.com
dommage que je ne comprenne pas votre langue car les photos donnent envie de vous lire :)
Sophia_M ~
VastaaPoistaBonjour et merci pour votre visite. Merci aussi une invitation sur le forum-audois.
Mon français est mal, je l’etudie, mais c’est très difficile.
Nous sommes un couple finlandais, retraité, qui habite en hiver ici et en été en Finlande.