Joululahjaksi sain yhden ranskankielisen kirjan Les tribulations d'une caissière. Nyt olen tavannut sanakirjan kanssa sen 187 sivua. Olen itsestäni ylpeä, että sain tuon kirjan luettua ihan loppuun asti.
Wikipediasta löytyi kirjasta ja kirjailijasta seuraavaa tietoa: ”Anna Sam (s.1980) on entinen ranskalainen marketinkassa. Hän sai julkisuutta 2008 ilmestyneellä työstään kertovalla kirjalla Les tribulations d'une caissière (kassaneidin kärsimykset). Sam on koulutukseltaan kirjallisuustieteen maisteri, mutta ei saanut koulutusta vastaavaa työtä ja työskenteli siksi kahdeksan vuotta Rennesissä supermarketin kassassa. Hän alkoi pitää blogia, joka sai valtavan suosion ja siksi hän kokosi tekstejään kirjaksi. Kirjaa on myyty Ranskassa yli 100 000 kappaletta ja naapurimaissakin kymmeniätuhansia. Se on käännetty 17 kielelle”.
Kirja on sarkastisella huumorilla kirjoitettu. Ehkä se on yksi syy sen saavuttamaan suosioon.
Kirjan mukaan kassaneiti sanoo päivittäin 250 kertaa ”hyvää päivää”, 500 kertaa ”kiitos”, 200 kertaa hän kysyy ”onko teillä asiakaskortti”, 250 kertaa toivottaa ”näkemiin, hyvää päivänjatkoa”. Asiakas ei huomaa häntä, ei vastaa tervehdyksiin, ei kiittele, eikä vastaa toivotukseen. Jos jotain sanoo, niin puhuu kännykkäänsä. Kassaneiti, onko hän ihminen vai robotti? Kai ihminen, koska robotti ei hymyile.
Kirjassa kuvataan erilaisia kassatilanteita. Asiakas lataa vihannesosastolta muovipusseihin keräämänsä salaatin, perunat ja tomaatit hihnalle. Ostoksensa hän maksaa shekillä koska käteistä hänellä ei ole senttiäkään. Shekki taitaa olla edelleenkin yleisin maksuväline. Sitten asiakas huomaa, ettei kassalla olekaan muovikasseja. Kysyy vihaisena ”Ettekö voinut sanoa sitä minulle ennen kun maksoin?” Kassa kärsivällisesti hymyillen, että valitettavasti ilmaisten muovikassien jakelu on lopetettu jo vuosia sitten. Tarjolla olisi paperikasseja ja kierrätysmuovikasseja myytävänä à 15 senttiä kappale. Miksi ette voi viedä ostoksianne käsissä, nehän ovat jo muovipusseissa? Asiakas kerää käsiinsä salaatin ja perunat. Poistuu paikalta jättäen tomaatit tiskille. Eihän hänellä ole kuin kaksi kättä. Kassa olisi vielä halunnut sanoa: ”Ajatelkaa tulevaisuutta, kaunista maaseutuamme, joka ei olekaan enää muovijätteen peitossa, merta ilman aalloilla keinuvia muovipusseja”.
Tuttuja tilanteita kassalle ovat avatut, hihnalle sisältönsä levittävät sipsipussit, tahmeat, kaatuilevat myöskin avatut limsapullot ja jogurttipurkit, puoliksi syödyt jäätelöt tai banaanit, halvemmaksi vaihdetut hintakoodit, vaatteisiin kätketyt tuotteet. Olipa joku yrittänyt piilottaa suolapussiin painekattilan. Suosittua ajanvietettä asiakkaille ovat humalaisen asiakkaan ja turvamiesten välinen tappelu, myymälävarkaiden takaa-ajo. Kassaneiti joutuu sitä aitiopaikalta seuraamaan ja joskus tahtomattaan mukaan tilanteeseen.
Miltähän mahtoi kassaneitinä työskentelevästä kirjallisuustieteen maisterista tuntua kun äiti kasvatti lastaan kassajonossa. ”Jos et lue kunnolla läksyjäsi ja tee koulutehtäviäsi, niin sinä et saa muuta työtä kuin tuollaisen tyhmän kassanhoitajan duunin tai jäät työttömäksi. Eipä vaikuta kovin arvostetulta ammatilta. Kassaneidin palkkakin kun on sieltä alimmasta päästä.
Isoissa ostoskeskuksissa markettien kassat joutuvat työskentelemään melkoisessa ihmisvilinässä ja melussa. Sijaitsevathan kassat yleensä rakennuksen läpi kulkevan muiden kauppojen ja kahviloiden reunustaman käytävän varrella.
Kirja on saanut myönteistä palautetta yleisöltä. Moni on sen luettuaan herännyt ja jopa tervehtinyt kassapäätteen takana hymyilevää kassaneitiä.
Carcassonnen kolmen ison ostoskeskuksen kassaneidit ovat olleet erittäin ystävällisiä ja auttavaisia meille ulkomaalaisille. Niin, ja ovat vielä niin etelämaalaisen kauniita.
.jpg)
Olen kuullut puhuttavan tuosta kirjasta mutten lukenut. Tyoelamasta voisi kirjoittaa monta muutakin kirjaa. Meidankin kuskit saavat kuulla vaikka mita ihmeellisyyksia. Eras viimeisista on "autonlastia ei voida purkaa koska printterimme on rikki". Emme vielakaan ymmarra kaytetaanko printteria auton purkaamiseen!
VastaaPoistaOlisipa mielenkiintoista lukea tuo kirja. Ehkä se vielä ilmestyy suomennettuna.
VastaaPoistaArvostan omien markettiemme kassoissa työskenteleviä. Kyllä he joutuvat koville meilläkin. Useimmat jaksavat olla ystävällisiä siitä huolimatta. Tänäänkin meille selitettiin ihan ystävällisesti, miksi salaattipussin viivakoodi ei anna hintaa, vaan se olisi pitänyt punnita. Mies juoksi punnitsemaan ja kassarouva pyyteli yhtä ystävällisesti jonossa seuraavilta anteeksi pientä viivästystä. Nyt kun pienten kauppojen aukioloajat on vapautettu, käy kyllä sääliksi kassalla olevia, jotka saattavat yömyöhällä yksin olla työssä alttiina ryöstöille, joita joskus osuu kohdalle.
VastaaPoistaranskassa on sanonta, il n'y a pas de sot métier eli ei ole huonoa ammattia, mutta joka päivä saa päinvastaisia todistuksia ihmisten asenteista. toisaalta akateemisten työttömyys kasvaa ja toisaalta ajatellaan, että matalapalkka-aloilla töissä olevat ovat kouluttamattomia, kuten kassaneiti sai kuulla! Ranskassa monet postivirkailijat, kassaneidit ja siivoojat ovat uskomattoman koulutettuja. siksi ei ole koiraa karvoihin katsominen, pitäisi mieluummin pyrkiä tuntemaan ihmiset ammattiensa takana.
VastaaPoistahpy ~ Olipa aika erikoinen syy jättää lasti purkamatta.
VastaaPoistaFamu ~ Outoa, että ei ole vielä käännetty suomeksi, kun sentään 17 muulle kielelle.
Ellinoora ~ Varmaan kassan työ on hyvin samanlaista useissa Euroopan maissa. Samat ongelmat maasta riippumatta. Onkohan tulossa aika, että kaupat ovat auki joka päivä 24 tuntia vuorokaudessa.
Airelle ~ Kovin kaunopuheisia ovat ranskalaiset. Valitettavasti puheet ja käytäntö eivät aina kohtaa. On totta, ettei monellekaan löydy koulutustaan vastaavaa työtä. Hämmästelin kerran kassarouvan kielitaitoa. Hän palveli edelläni ollutta saksalaista asiakasta tämän äidinkielellä. Asiakas kehui kovasti kassan saksantaitoa. Johon kassa hymyillen, että ranskan ja saksan lisäksi hän puhuu myös englantia, italiaa ja espanjaa.
todella harvinainen kassaneiti! täällä ei yleensä korkeasti koulutetutkaan saa kolmea sanaa englantia ulos järkevässä järjestyksessä. kun olin yliopistolla muutamia (kymmeniä) vuosia sitten, neljännen vuoden opiskelijat tekivät virheitä, joita Suomessa eivät lukiolaiset tekisi.
VastaaPoistaVanhanaikaisessa yhteiskunnassa (täällä vieläkin) luokkarajat oli konkreettiset, köyhät ja rikkaat, mutta länsimaissa ne ovat liukuneet enemmän akteemisiksi. Suuri työttömyys alkaa niitä jo hiukan särkeä, mikä on toisaalta hyvä asia.
VastaaPoistaTuosta kirjasta en ole kuullut, mutta hyvä esimerkki blogien positiivisesta vaikutuksesta, haa hyödyllisyydestäkin!
Muuten kauppojen aukioloajat vapautuivat hiljattain Suomessa ja pääkaupunkiseudulla niitä on jo auki 24 t. Monessa pikkukaupassa on enää yksi työntekijä, yleensä nainen, joka joutuu hoitamaan kassan lisäksi kaiken muunkin ja vielä kohtaamaan yksin ne lukuisat ryöstötkin.
Riittäisi tosiaan monessa ammatissa tarinaa kirjaksi asti.
Airelle ~ Ehkäpä kohdalleni sattui se sääntöä vahvistava poikkeus. Minulle kassa puhui ranskaa. Usein kyllä kysytään, että puhutteko englantia. Vastasinpa kyllä tai ei, kysyjä jatkaa puhetta ranskaksi.
VastaaPoistaSirokko ~ Eikös olekin kannustavaa, blogikirjoitus suoraan myyntitilastojen kärkeen. Tämän ajan tuhkimotarina, entisestä robotista tulee hetkessä superjulkkis.