Blondirouva on istuutunut kampaamon tuoliin. Nuori kaunis kampaaja kysyy mitä madame haluaisi. "Voisitteko ystävällisesti leikata hevoseni" pyytää rouva. Kampaaja katsoo rouvaa ihmetellen kunnes oivaltaa ”Tarkoitatteko hiuksia madame. "Niinhän minä sanoin tai luulin ainakin sanovani” punastelee suomalaisrouva, joka ei millään muista kuinka äännetään hiukset (cheveux) ja hevoset (chevaux).
Sama senioriblondi kertoo naapurilleen Roselle ystäväpariskunnan automatkasta Suomesta Ranskaan. Hän luuli kertovansa, että koko viimeisen matkapäivän oli satanut. Rose kysyi oliko miehellä niin kova koti-ikävä vai mitä oli tapahtunut. Taas oli sekoittunut kaksi sanaa. Verbi sataa olikin muuttunut sanaksi itkeä. Il pleuvait = satoi. Il pleurait = hän (maskuliini) itki.
Ilman kyyneleitä ei tästä tapauksesta selvitty. Kun Rose kertoi hieman liioitellen tapauksen miehelleen, valuivat naurun kyyneleet pitkin miehen poskia. Blondi oli oikeastaan tyytyväinen. Neliraajahalvaantuneen päivässä kun ei useinkaan naurun aiheita ole.
Oli kerätty pihan mantelipuun satoa. Mantelit maistuivat hyviltä, mutta oli hankala rikkoa niiden kova kuori. Niinpä kyseltiin neuvoa naapureilta. Kuinka te oikein murskaatte mantelit? Me olemme hakanneet vasaralla tai kivellä, mutta ei se oikein suju. Naapureiden tyrmistynyt ilme kertoi, että taas oli käytetty väärää sanaa. Ajattelivat että raakalaisia ja barbaareja tuo pohjoisen väki. Kun piti puhua manteleista (amande) tulikin sanottua saksalainen (almand).
Nolottaa ja naurattaa vieläkin nämä tilanteet.
Aivan toisenlaisia tunnelmia liittyy oheiseen haikeaan lauluun, joka on seurannut mukana hamasta nuoruudesta ja sykähdyttää yhä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Voi, kun hauska postaus. Pääasiahan on, että yritää vaikka välillä menee metsään...
VastaaPoistaHeh, heh, mutta yrittänyttä ei laiteta!
VastaaPoistaHauskaa kerrontaa, niin pilkettä silmäkulmassa, että.
Tämä laulu kuuluu minunkin suosikkeihini pitkän ajan takaa - Jos nyt menet pois...
ranskaa en osaa sanaakaan.
Hauskoja sattumuksia. Pääasia on, että kuitenkin tulee ymmärretyksi. Nauruhan pidentää ikää.
VastaaPoistaSellaista sattuu, eika se pahaa tee! Brel oli fantastinen laulaja, jota kuuntelee mielellaan vielakin.
VastaaPoistaVoi Simpukka, kerroit tarinan niin mukaansa tempaavasti että purskahtelin täällä ääneen nauramaan! Tiedän, että puhut ranskaa tuhat kertaa paremmin kuin minä, joka vasta aloittelen, mutta voit kuvitella miten olen jatkuvasti sekoittelemassa sanoja... Mutta eipä silti, muistan aina koulukaverini amerikkalaisen isän, joka soitti ystävälleen ja innoissaan kutsui tätä kylään: "Tule pian, olen jo kaatanut pöydän!!"
VastaaPoistaKivasti kerroit, meillä meni toisin päin, ratsastettiin pitkään hiuksilla. Näitä kommelluksia sattuu ja hauskojahan ne vain ovat,ainakin tuovat iloa muille jos ei itselle. Ja heh, kyllä näitä tehdään kaikilla kielillä, tytärkin joskus valitti jollekin Suomessa kun ne kuukautismaksut on siellä niin korkeita.. tarkoittaen jonkun kuntosalin kuukausimaksua.
VastaaPoistaVihreatniityt ~
VastaaPoistaTällä kielitaidolla ei voi olla menemättä kauaskin metsään. Se ei ole yllätys. Enemmän yllättää kun joku ymmärtää heti ensi kerralla.
aimarii ~
Eihän tuollaisista sattumuksista passaa lannistua. Täysillä vain kohti uusia kommelluksia :)
Brelin lauluista välittyy voimakkaita tunteita.
Famu ~
Väärinkäsitykset saatiin oikaistua. Tosin yksi naapuri taannoin kyseli silmää iskien, miten meillä menee saksalaisten kanssa.
hpy ~
Brel on tehnyt monta upeaa laulua. Liian nuorena päättyi lahjakkaan taiteilijan elämä. Juuri nyt soi Amsterdam, seuraavaksi Le Plat Pays.
pinea ~
Olen kovasti otettu, jos juttuni sai puhkeamaan nauruun. ”Olen kaatanut jo pöydän” kutkutti mukavasti nauruhermoja ja sai mielikuvituksen lentoon.
Sirokko ~
Niin kauan kun kommelluksilleen osaa nauraa, on kaikki hyvin.
Tyttäresi lauseesta tuli mieleeni ystäväni kertomus. Hän tuurasi yhden illan opettajaa, joka opetti suomea englantilaisille. Opetukseen kuului kysyä oppilaalta ”Mistä otit tuon kirjan?”. Johon engelsmanni ”Otin kirjan hullulta”. Opettaja hämmästyneenä ”Mistä!”, oppilas tarkensi ”Otin kirjan tuolta ulahullulta”. Suomalainen y- ja ä-kirjain eivät ole ihan helppoja englantilaisille.
:) Hauskoja sekaannuksia. Ulkomaalaiset saattavat joskus tappaa meitä vaikka tarkoitus oli vain tavata: "hän tappaa (p.o. tapaa) vanha ystävä!"
VastaaPoistaYhden ystäväni kuulin kiittäneen englantilaisia isäntiä hyvän illallisen jälkeen ..for your hostility, kun piti sanoa hospitality....
Ina ~
VastaaPoistaSekaannuksia tuntuu riittävän. Mm. ravintolassa huomaa, että pöytään tulee ihan muuta kuin luulee tilanneensa. Sentään kaikki on ollut ihan syötävää :)
Mikä kattaus täällä odottaa!
VastaaPoistaEnsin elämän komiikkaa parhaimmillaan, sitten ranskan kieltä, joka, nyt tunnustan, on minusta maailman kaunein kieli. Kuuntelin silmät ummessa laulun: antaudun, haltioidun. Onko ranskan kielssä lainkaan ns. "voimasanoja"? Jos on niin onko niillä tehoa, kun sana soljuu kuin musiikki.
Minulla on ollut tietämättäni kuulo-ongelmia läpi elämäni. Ilmankos oli niin vaikeaa asua Saksassa. Kuulin mitä kuulin ja enimmäkseen luulin.
Nämä sinun postauksesi ovat täyttä elämää. Laitoja unohtamatta, ytimiä piilottamatta. Kukkivat kuin kevät. Elämää.
Lastu ~
VastaaPoistaKiitos kannustavasta kommentistasi, ihan ilosta punastuin.
Kyllähän ranskalaiset voimasanat varsin pehmeiltä kuulostavat. Suomessa asuva ranskalainen tuttu monsieur on opetellut täräyttämään täydellä volyymillä ja ranskalaisella temperamentilla suomalaisen ”prrrkkleen”. Hän nauroi, että sen käyttö tarvittaessa on auttanut asioiden sujumista sekä Suomessa, että Ranskassa. Itse kilttinä tyttönä en oikein osaa käyttää noita voimasanoja millään kielellä.
Varsin mainioita kommelluksia.
VastaaPoistaMutta tapahtuu sitä äidinkieleenkin päin. Muistan jonkun joskus kertoneen tarinaa englantilaismiehestä, joka oli asunut jo pitkään Suomessa. Kävi sitten lomalla kotipuolessaan, ja pubi-illan jälkeen sanoi kaverilleen, jotta "I'll throw you home". Niin, että heitetäänpä kotiin vaan...
Niin, ja itsellä on taipumuksena sanoa suomeksi tehdä keittiötä (faire la cuisine), ja ottaa aikaa (prendre du temps) kun pitäisi sanoa että "siihen menee aikaa / kuluu aikaa".
VastaaPoistaNuo lipsahdukset ovat riemastuttavia - joskus jopa silloin kun sattuvat itselle eivätkä jollekulle toiselle:D
VastaaPoistaStazzy ~
VastaaPoistaEipä ihme, jos sinulla suomi alkaa sujua ranskalaisittain. Ajattelet varmaan jo ranskaksi, ehkä unesikin ovat jo ranskankielisiä. Meilläkin on hieman muutosta tapahtunut ranskankielen suuntaan. ”Toisitko kaupasta pari rutabagaa (lanttu), carotteja (porkkana) paketin bööriä (voi) jne..”
Rita ~
Ainakin itselle sattuneet kommellukset jäävät paremmin mieleen kuin muille tapahtuneet.
Tästä hauskasta postauksesta muistui mieleeni oma kömmähdykseni. Tyttäreni oli tuonut Ranskasta ystävänsä meille Suomeen lomalle. Yritin olla kohtelias emäntä, tarjoillessani vieraalle kalaa, luulin sanoneeni, ota kalaa ole hyvä ja lopuksi vielä hyvää ruokahalua. Ensin tytär ja vieras katsoivat toisiaan ja purskahtivat nauramaan. Sain sitten tietää, että olin tarjonnut vieraalle myrkkyä ja hyvät pierut. Sen tapauksen jälkeen en ole yrittänyt ranskaa puhua. Enkä muuten vieläkään huomaa mitään eroa sanojen kala ja myrkky välillä.
VastaaPoistaUnelma ~
VastaaPoistaMiten kiva, että löysit blogiini. Kommentistasi tuli mieleen, että kuulema Sipooseen on avattu eläintarvikekauppa ”Petit pet”, eli pikku pieru. Liekö ihan tarkoituksella vai onkohan kyseessä kahden kielen sekoitus. En muuten minäkään erota kalan ja myrkyn ääntämistä toisistaan. Kolmantena tässä joukossa kummittelee vielä boisson, eli juoma.